Helsingin yliopisto
Kurssikerta 4
Neljännellä kurssikerralla harjoittelimme rasteriaineistojen tuottamista QGIS-ohjelmistossa. Vektroriaineistoihin ja koropleettikarttoihin verrattuna rasteriaineistojen avulla voidaan esittää hieman erilaisia ilmiöitä kartalla, ja siinä missä koropleettikartan pohjana on aina jokin valmis aluejako, rasteriaineistojen avulla tietoa voidaan esittää vapaammin eri alueilla tai eri mittakaavoissa. Näin ollen valmiiksi määriteltyjen alueet, esimerkiksi kuntajako, eivät aiheuta pinta-alaharhaa ja vaikuta näin kartan tulkintaan. Toisaalta myöskään rasteriaineistot eivät kuvaa todellisen maailman ilmiöitä täydellisesti, joten myös niiden tulkintaan täytyy suhtautua kriittisesti.
Toisin kuin koropleettikartoissa ruututeemakartassa on hyväksyttävämpää esittää absoluuttisia arvoja. Tämä johtuu siitä, että kaikki ruudut kuvaavat saman kokoisia alueita, eli ilmiö on ikään kuin valmiiksi suhteutettu alueen pinta-alaan. Toisaalta absoluuttisten arvojen esittäminen ei aina ole mielekästä, sillä jotkin ilmiöt voidaan suhteuttaa pinta-alan lisäksi myös muihin muuttujiin, kuten esimerkiksi väkimäärään. Myös suhteutettuja ruututeemakarttojen tulkinnassa täytyy olla tarkkana, sillä ne saattavat antaa virheellisen kuvan ilmiön todellisesta ilmenemisestä.
Toteutin itse kaksi ruututeemakarttaa ruotsinkielisistä pääkaupunkiseudulla. Ruudut ovat kooltaan 1 km x 1 km. Ensimmäisessä kartassa ruotsinkielisten määrä on ilmoitettu absoluuttisina lukuina ja toisessa suhteellisena osuutena ruudun väestöstä. Kartat ovat keskenään hyvin eri näköisiä, ja niissä kuvautuvat ilmiöt ovat lähes toistensa vastakohdat. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä kartassa oikeastaan halutaan kuvata ja millaisia virheitä tulkinnassa voidaan tehdä.
Kuva 1. Ruotsinkielisten absoluuttinen lukumäärä pääkaupunkisedulla.
Kuva 2. Ruotsinkielisten suhteellinen osuus alueen väestöstä pääkaupunkiseudulla.
Ensimmäisessä kartassa ruotsinkieliset näyttävät keskittyvän eniten Helsingin keskustaan. Tästä ei voida kuitenkaan päätellä vielä hirveästi mitään, sillä väestö on ylipäätään keskittynyt pääkaupunkiseudulla juuri sinne. Koska näissä ruuduissa väkimäärä on suurempi kuin muualla, on myös todennäköisempää, että ruotsinkielisten lukumäärä on niissä suurempi kuin muualla. Toisessa kartassa ruotsinkielisten suhteellinen osuus taas keskittyy enemmän pääkaupunkiseudun reuna-alueille. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että näissä ruuduissa väkimäärä on kokonaisuudessaan verrattain pieni, joten korkea ruotsinkielisten osuus ei tarkoita sitä, että ruotsinkielisiä itsessään olisi välttämättä erityisen paljon.
Salla Kärkkäinen pohtii samaa ilmiötä blogissaan. Hän on tuottanut kahden muun kartan lisäksi sellaisen kartan, jossa ruotsinkielisten suhteellisesta osuudesta näkyy erikseen ne ruudut, joilla ruotsinkielisiä ei ole ollenkaan tai joilla on pelkästään ruotsinkielisiä. Näin saadaan vielä kolmas visualisointi samasta ilmiöstä ja voidaan korostaa erityisesti sitä, että ruotsinkielisiä asuu lähes jokaisella 1 km x 1 km ruudulla pääkaupunkiseudulla, eikä pelkästään tietyillä keskittyneillä alueilla.
Kaiken kaikkiaan neljännellä kurssikerralla korostui jälleen se, että kartta ja sen visualisointi täytyy aina valita käyttötarkoituksen mukaan. Mikään kartta ei voi koskaan havainnollistaa täydellisesti kuvaamaansa ilmiötä, ja se täytyy ottaa huomioon niiden tulkinnassa. Jos esimerkiksi haluttaisiin suunnitella ruotsinkielisille suunnattujen palveluiden – esimerkiksi ruotsinkielisten koulujen – sijoittumista, molemmat tekemistäni visualisoinnista voisivat johtaa harhaan.
Lähteet:
Salla Kärkkäinen (2022). Viikko 4: Flashbackit TEMMI:lle ja muuta mukavaa. Sallan kurssiblogi. Lainattu 19.2.2022. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/karkkais/2022/02/09/viikko-4-flashbackit-temmille-ja-muuta-mukavaa/