Tämä oli toiseksi viimeinen kurssikerta ja viimeinen jossa tehtäisiin jotain uutta QGISin kanssa. Seitsemäs kurssikerta on varattu itsetehtäviin, emme silloin opettu uusia käsitteitä. Tällä viikolla QGISin lisäksi käytettiin ohjelma jonka voi ladata puhelimeen – sovellus nimeltään Epicollect5. Sen avulla voidaan kerätä tietoa tietystä koordinaatteista ja sitten helposti ladata niitä QGISissä. Ja tehtävä oli juuri mennää kävelylle kampuksen ympäristössä keräämään pisteitä joka sitten laitettiin karttaan. Jokaisella pisteellä pitäisi myös arvioida kuinka turvallinen alue tuntuu juuri siinä pisteessä.
Odotin tätä kurssikertaa innoilla, koska tykkään paljon kävelyistä. Ainoa ongelma oli että tuona päivänä sää oli aivan surkea! Koska lumi lensi periaatteessa vaakatasossa ilmassa kännykän näytöstä tuli sekä märkä että sumunen. Jokaisella kohteella arvojen määrittäminen kesti vähintään kaksi kertaa pidempään, ja lisäksi lunta ja kylmä lämpötila ärsytti minua jatkuvasti. Lopussa ehdin onneksi juuri 45 minuutin aikana kerätä kymmenen pisteitä ja niiden tiedot sekä tulla takaisin luokkahuoneeseen.
Viimeinen uusi toiminto QGISissä joka meille opetettiin oli ”Interpolation”. Tämä funktio ottaa pisteaineisto ja tekee sen avulla lämpökartta, jossa pisteet korvataan kirkkaimmilla väreillä. Interpolointi-työkalu on vaikea käyttää, pääosin siksi että se vaatii pakolliset arvot jotka eivät ole selvää mitä he tarkoittavat. Voisi kyllä arvata, mutta se veisi liian paljon aikaa, ja interpolointi ei ole sellainen QGISin funktio joka käytetään koko ajan.
Kuva 1. Kampuksen (ja yläreunassa Haagan) lähialueelta mitattujien pisteiden interpoloitu kuva. Punainen väri tarkoittaa että kohde on havaittu olevan epäturvallinen jalankulkijoille, sininen väri tarkoittaa että kohde on ollut turvallinen.
Ne pisteet joiden avulla interpolointi on esitetty kartalle (Kuva 1) olivat kaikkien keräämien pisteet, yhteensä reilut sata kohteita. Punaiset pisteet ovat usein ollut tieristeyksiä tai tienylityspaikkoja ilman liikennevalot.
Interpoloinnin jälkeen seurasivat itsetehtävät. Tämä harjoitus oli sekä toisto siitä mistä olimme edellisellä kerroilla opittu sekä aineistojen etsiminen netistä. Ainoa pala materiaalia joka oli saatavilla aineistopaketista oli maailmakartta joka käyttäisimme taustakarttana. Kun kartat olivat valmiita, tehtävä oli miettiä miten ne voitaisiin käyttää opetuksessa (esimerkiksi luokkahuoneessa joissakin lukiossa).
Kuva 2. Meteoriittien laskeutumispaikat.
Kaikki kartat kuvaavat jonkunlainen luonnonvaara, ja ensimmäinen näyttää mistä meteoriittien laskeutumispaikat on löydetty (Kuva 2). On tärkeä muistaa että kartta ei kuvaa missä meteoriitit ovat – se kertoo niistä joka on löydetty. Muuten koko kartta olisi ollut täysin peitetty vihreisillä pisteillä. Saavuttamattomissa alueilla (Brasilian sademetsä tai Tibetin ylätasanko) on vaikea löytää mitään, mutta Yhdysvalloissa ja Euroopassa on paljon helpommin, ja siinä tutkijat ovat kauan olleet kiinostuneita näiden esineiden löytämisestä. Useimmat meteoriitit ovat yhtä suuria kun tavallinen kivi, ja sellasen löytämisen meren pohjalla viisi kilometriä pinnan alle on uskomattoman vaikeaa. Tämä kartta on mainio tapa selittää kaikki näitä juttuja, mutta koska se ei kertoo meille missä kaikki meteoriitit ovat sillä on aika erilainen käyttöalue verrattuna seuraavalle kartalle.
Kuva 3. Aktiiviset tulivuoret tai yhtenäisiä vulkaanisia alueita maailmassa.
Luokkahuoneista löytyy useita karttoja joka antavat opiskelijoille käsitys siitä että missä maailmassa löytyy jotain erityistä. Tulivuorien kartta (Kuva 3) on erinomainen esimerkki sellaisesta kartasta – se näyttää vaan mikä on missä. Joitain maantieteellisiä käsitteitä kuten Tyynenmeren tulirengas voidaan selittää helpommin tämä kartan avulla.
Kuva 4. Merkittyjä maanjäristyksiä yli 4,5 momenttimagnitudi joka ovat havaitettu 26.1 .2022 ja 25.2.2022 välisenä aikana.
Viimeinen kartta on eristä poikkeava koska se ei kertoa mitä voi mistä löytyä tai on löytynyt, vaan se kertoo ainoastaan mitä on tapahtunut jossain. Ajanjakso on hyvin tarkasti rajoitettu. Tämä kartan avulla voi selittää opetuksessa mistä alueista löytyy useimman maanjäristykset – jos alueella on vaan yksi piste se kertoo että juuri tämä maanjäristys on ollut poikkeus, ja jos alue on täytetty pisteillä se tarkoittaa että siinä todennäköisesti on mantereen halkeama tai tulivuori. Jos vertaa tämä kartta tulivuorikartan kanssa tämä tulee olemaan vielä selkeämpi. Maiju Paronen mainitsee hänen blogissa myös että merellä tapahtuneita maanjäristyksiä näyttävät mihin mannerlaatot kohtaavat, esimerkiksi Atlantin keskellä. ¹
VIITTAUKSET
¹ Maiju Paronen – ”Datan hakeminen maastosta ja internetistä”: https://blogs.helsinki.fi/pxmaiju/?lang=en