Kuudennella kurssikerralla pääsimme itse tuottamaan aineistoa ja tekemään sen pohjalta harjoituksia. Tiistain koleasta kelistä huolimatta suuntasimme innokkaina ulos suorittamaan tehtävää, jossa käytimme apuna Epicollect5-sovellusta. Suuntasin itse parini kanssa sateiseen Sörnäiseen ja tallensimme 7 paikan tiedot sovellukseen. Kun palasimme takaisin Kumpulaan, oli mielenkiintoista nähdä, miten omista tiedoista oli saatu aikaiseksi pistemuotoista aineistoa kartalle.
Kun kaikkien kurssilaisten tiedoista eli tallennetuista pisteistä koottu aineisto oli valmis, alkoi sen muokkaaminen. Jokainen piste sisälsi informaatiota siitä, miten pisteen tallentaja oli paikan kokenut. Asteikko oli väliltä 1-5, 5 ollessa turvallinen ja visuaalisesti miellyttävä ja 1 taas merkitsi rauhatonta ja turvatonta paikkaa. Pisteiden tyyliä muutettiin niin, että luvut 1 olivat punaisia pisteitä ja luvut siltä väliltä viiteen vaihtuivat vihreiksi. Näin saatiin aikaan kartta, mistä näki hyvin, mitkä paikat koettiin turvallisina ja mitkä ei. Tämän lisäksi tutustuimme interpolointiin, mikä tarkoittaa sitä, että myös kartan alueille, missä ei ole pisteitä, saadaan arvoja. Kartan tyhjiin kohtiin vaikuttaa lähimpänä olevat pisteet.
Yhdessä muiden kurssilaisten kanssa tuotetun aineiston muokkaamisen jälkeen alkoi itsenäinen työskentely, jonka tarkoituksena oli tuottaa karttoja opetuskäyttöön. Tehtävän tarkoituksena oli myös opetella tuomaan QGIS:siin erimuotoisia aineistoja, joita emme olleet vielä aiemmin kurssikerralla käsitelleet. Karttojen aiheina olivat kolme hasardia: Tulivuoret, maanjäristykset ja meteoriitit. Jokaisen hasardin kohdalla aineistoa piti ensin muokata, jotta se saatiin tuotua QGIS:siin. kaikkien hasardien aineistot olivat pistemuodossa. Aineistojen muokkaamisen jälkeen itse karttojen tekeminen ei ollut erityisen haastavaa, vaan kurssikerran haastavuudet olivat enemmänkin siinä, miten aineistot sai muokattua ja tuotua ohjelmaan. Päätin tehdä kolme eri karttaa, jokaisesta hasardista yhden. Aiemmassa tehtävässä käytetty interpolointi ei omasta mielestäni sopinut näiden karttojen ilmeeseen.
- Maanjäristykset
Valmiista kartasta käy hyvin ilmi, missä päin maapalloa suurin osa isoista maanjäristyksistä syntyy. Koska pisteitä on niin paljon, voi muun muassa erisuuruisten maanjäristysten sijaintieroja olla vaikeaa havaita. Suuria maanjäristyskeskittymiä on luonnollisesti Tyynenmeren tulirenkaan alueella, sekä mannerlaattojen reunoilla, missä suurin osa maanjäristyksistä tapahtuu. Tyynenmeren tulirenkaan alueella tapahtuu noin 90% kaikista maapallon maanjäristyksistä ja siellä myös sijaitsee noin 75% maapallon tulivuorista. Tyynenmeren tulirenkaan lisäksi toinen selkeä keskittymä on Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoilla, jossa menee mannerlaattojen reunat.
- Meteoriitit
Kuvasta 2 käy mielestäni selkeästi ilmi, minne kaikkialle meteoriitteja on 2000-luvulla pudonnut. Afrikassa Saharan autiomaan alue ja Yhdysvalloissa etenkin länsirannikko on selvästi meteoriittien suosittuja putoamispaikkoja. Meteoriittien määrä saattaa näyttää virheellisen suurelta kartalla, sillä aineisto on rajattu vain ajan mukaan, ei esimerkiksi massan mukaan. Todellisuudessa suurimassaisia meteoriitteja putoaa maahan melko harvakseltaan. Maan ilmakehään kulkeutuu kuitenkin päivittäin noin 100 tonnia meteoroideja (meteoriitti= Maan pinnalle kulkeutunut, meteoroidi= liikkuu avaruudessa), joista melkein kaikki kuitenkin tuhoutuvat, eivätkä siis saavuta Maan pintaa.
- Tulivuoret
Viimeisessä kartassa tulivuoria kuvaavat pisteet ovat jostain syystä epäselvempiä kuin edellisten karttojen pisteet, mutta kartasta käy kuitenkin selkeästi ilmi, missä tulivuoria sijaitsee. Kuten maanjäristystenkin kanssa, myös tulivuorten kohdalla voidaan selkeästi havaita Tyynenmeren tulirenkaan alue, samoin kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoiden alueet. Runsaasti tulivuoria sijaitsee myös muun muassa Indonesiassa, Afrikassa ja Islannissa. Keskellä merta sijaitsevat pisteet ovat mitä luultavimmin tulivuoriasaaria, joita on pitkin valtameriä. Vasta Emilian blogia lukiessani huomasin Ruotsissa kartan mukaan sijaitsevan tulivuoren. En ollut huomannut tätä itse aikaisemmin, mutta Emilia kirjoitti blogissaan, että uskoo tämän olevan vain epäonnekas sattuma. “Ruotsin tulivuori” on nimeltään Lakagigar ja se sijaitsee oikeasti Islannissa.
Kartasta käy ilmi ainostaan tulivuorten sijainnit, ei muun muassa tulivuorten aktiivisuus tai koko. Tästä syystä olisi voinut olla hyvä tehdä vielä pari karttaa, joissa näkyisi äsken lueteltuja asioita. Mutta tämä kartta saa nyt luvan pärjätä yksinään!
Kuudennen kurssikerran hasardikartat onnistuivat mielestäni hyvin. Kaikki kolme karttaa on melko simppeleitä, eikä niissä ole ns. mitään erikoista. Eli siis pitäisi näiden perusteella soveltua myös jonkinlaiseen opetuskäyttöön. Sanoisin siis, että kurssikerran tehtävä on suoritettu suhteellisen mallikkaasti!
LÄHTEET
Emilia Ihalainen, Viikko 6- Hasardit, luettu 22.3.2019 <https://blogs.helsinki.fi/ihem/>
https://www.nationalgeographic.org/encyclopedia/ring-fire/, luettu 22.3.2019