Ensimmäisellä Geoinformatiikka 1 -kurssin tunnilla kävimme läpi kurssin rakennetta, saimme kertauksen paikkatiedosta sekä alustuksen ensimmäisen työn tekemiseen QGIS-ohjelmalla. Mielestäni kurssin rakenne kuulosti mielenkiintoiselta ja erilaiselta juuri blogin pitämisen takia.
Aloitimme QGIS:sin kanssa aivan perusasioista. En ollut ennen käyttänyt ohjelmaa, minkä vuoksi alku oli hieman haastavaa, vaikka saimme ohjeistusta saman aikaisesti karttaa tehdessämme. Tavoitteena oli ensimmäisen tunnin aikana saada valmiiksi koropleettikartta, joka kuvaisi Itämeren rannalla olevien valtioiden typpipäästöjen osuuksia kokonaismäärästä. Kuvassa 1 näkyy, että eniten typpeä Itämereen kuljettaa vesi- sekä ilmateitse Puola. Sen osuus kokonaistyppipäästöistä on melkein 34 %. Vähiten typpeä mereen päästää Viro noin 3 prosenttiyksiköllä. Suomella typpipäästöt ovat pienempiä kuin esimerkiksi Venäjällä sekä Ruotsilla.
Typpi on Itämerta rehevöittävä ravinne, joka kasvattaa kasviplanktonin tuotantoa ja johtaa lopulta pohjan happikatoon. Itämeri on hyvin altis rehevöitymiselle, sillä se on matala ja vähäsuolainen. Suomessa vuosina 2008-2014 Itämereen typpeä kulkeutui vuosittain 82 000 tonnia. Typpikuormitus on suuriltaosin peräisin maataloudesta sekä yhdyskunnista. (SYKE, 2016)
QGIS-ohjelman käyttö ei loppujen lopuksi kovin vaikealta tuntunut, mutta toistoa ja harjoittelua tarvittaisiin vielä paljon ennen kuin ohjelman käytön pystyisi hallitsemaan kokonaan. Mielestäni valtioiden vesistöjen näkyville jättäminen karttaan olisi voinut antaa jonkinlaista näkökulmaa siihen, kuinka paljon esimerkiksi mantereelta kulkeutuvia vesiä päätyy Itämereen. Kartta olisi ollut ehkä vielä informatiivisempi, jos mukaan olisi otettu prosentuaalisten typpipäästöjen lisäksi Itämeren valtioiden rantaviiva, mitä Tuuli Lahinkin blogissaan ehdottaa.
Kartan ulkonäköön pystyn toivottavasti enemmän panostamaan seuraavilla kerroilla. Mielestäni kartan väritys ei aivan onnistunut, sillä esimerkiksi muut kuin Itämeren valtiot ovat väriltään todella samanlaisia Itämeren valtioiden kanssa, joilla on hyvin pienet typpipäästöt. Jos värit olisivat hieman erilaiset, työn lukeminenkin helpottuisi. Kartan rajausta olisi voinut myös tehdä hieman enemmän. Muuten olen tyytyväinen työhöni, sillä se on mielestäni informatiivinen ja vasta ensimmäinen kokeiluni minulle uudella ohjelmalla.
Lähteet:
Tuuli Lahin , Ensimmäinen kurssikerta, https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/ Viitattu 18.1.2018
Suomen ympäristökeskus, Itämeren typpikuorma Suomesta (2016) http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_typpikuorma_Suomesta(31457) Viitattu: 18.1.2018