Neljäs kurssikerta: Ruutuaineisto

Tämän kerran aiheena olivat piste- ja ruutuaineistot sekä rasterikartat. Luennon alussa kerrottiin kuinka pisteaineistoilla pystytään keräämään tietoa melkein mistä kohteista tahansa, kuten taloista tai eläinhavainnoista. Pisteaineiston keräämisessä voidaan käyttää laserkeilausta, mikä onkin kaikkein tarkin aineiston mallintamismuoto. Sen tarkkuus liikkuu jopa kymmenissä senttimetreissä. Laserkeilaamalla voidaan myös esimerkiksi kuvata maastoa, rakennuksia tai kasvillisuutta. Jotta aineistosta saataisiin mahdollisimman tarkka ja informatiivinen on siitä puhdistettava esimerkiksi ihmiset ja autot. Ruutuaineisto taas on tehokas tapa kerätä alueellista tietoa, mutta haittapuoleksi muodostuu aineistojen kallis hinta.

Aloitimme tuttuun tapaan purkamalla kartan tekemiseen tarvittavan aineiston. Tuotujen karttatasojen päälle tehtiin 1 km x 1 km ruudukko. Karttaan tuotiin ruotsinkielisten asukkaiden lukumäärät pääkaupunkiseudulla. Eri karttatasojen tietoja yhdisteltiin Join attributes by location toiminnolla sekä MMQGIS lisätyökalulla. Itse pidin ensimmäisestä työkalusta paljon enemmän, sillä MMQGIS:in heikkoutena oli sen hitaus. En saanut valmiiksi tunnilla yhdessä tehtyä ruutukarttaa. En valinnut ruotsinkielisten osuutta koko väestöstä omaan karttaani, minkä vuoksi omassa kartassani kuvaan yli 60-vuotiaiden eli eläkeiän kynnyksellä olevien sijaintia pääkaupunkiseudulla. Huomasin myös, että esimerkiksi Eveliina Sirola oli käyttänyt samaa aineistoa.

Kuva 1. Yli 60-vuotiaiden esiintyminen pääkaupunkiseudulla.

Kartan ruudut ovat 750 m x750 m kokoisia. En halunnut käyttää liian pieniä ruutuja, sillä muuten aineistosta olisi tullut epäselkeä. Toisaalta kun karttaa katsoo nyt jälkeenpäin (kuva 1) voin todeta, että suurempi ruutu koko olisi voinut parempi. Saman asian huomasivat myös Marita Selin, Sini Virtanen sekä Emmi Hagelberg. Kartalta voi nähdä kuinka suurin osa yli 60-vuotiaista asuu pääkaupunkiseudun etelä-, koillis-, kaakkois-, luoteis-, sekä keskiosissa. Pohjois-, luoteis- eikä länsiosissa näy juurikaan asutusta. Yli 60-vuotiaiden poissaoloon voi olla syynä ihan vain asutuksen vähäisyys tietyllä alueella. Harmittaa, kun en tajunnut tehdä karttaa suhteellisena, sillä karttahan ei kuitenkaan kerro yli 60-vuotiaiden suhteellista osuutta koko väestöstä, mikä vaikeuttaa tulkintaa erittäin paljon. Yli 60-vuotiaiden sijoittumiseen vaikuttavat varmasti esimerkiksi palveluiden sekä sukulaisten läheisyys ja hintataso. Myös yksilöllisellä elämäntyylillä on paljon vaikutusta asuinalueen valintaan. Yllätyin eniten asutuksen keskittyvän hyvin voimakkaasti itäiselle pääkaupunkiseudulle. Myös esimerkiksi erilaisten palvelukotien sijainti vaikuttaa ikäryhmän sijoittumiseen.

Ruututeemakartta antaa esimerkiksi koropleettikarttaan verrattuna aivan erilaista tietoa. Yleensä koropleettikartat ovat sidonnaisia aluejakoihin jotka ovat hallinnollisia eli esimerkiksi kunnat tai maakunnat. Ruutukartat taas ovat jaettu samankokoisiin ruutuihin. Tämän vuoksi esimerkiksi väestön jakautumista tarkastellessa alueet antavat virheellistä tietoa. Jos ruudut ovat tasan samankokoisia ei tiedot vinoudu niin paljoa.

Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni tunnilla, vaikkakin olisin vaihtanut yli 60-vuotiaiden esiintymisluvut prosenteiksi. Vaikka mukana pysyminen oli haasteellista ja oman teemakartan tekeminen vielä haasteellisempaa sain kartan kuitenkin tehtyä tunnin aikana. Eikä mennyt edes paljoa yliaikaa! Huomaan kyllä, että kehitystä on tapahtunut, vaikkakin erittäin hidasta sellaista. Vaikka yhteistyö QGIS:in kanssa ei sujunut ilman suuttumuksen tunteita tai mielipahaa uskon toivoa ensi kerran sujuvan jo paljon paremmin! 🙂

 

Lähteet:

Selin, Marita. Väestödata laittaa QGIS:n polvilleen eli neljäs kurssikerta, https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/02/05/vaestodata-laittaa-qgisn-polvilleen-eli-neljas-kurssikerta/ Viitattu 12.2.2018

Virtanen, Sini. Ruutu on valttia. https://blogs.helsinki.fi/7k110738/. Viitattu 12.2.2018.

Hagelberg, Emmi. Neljäs luento: Ruutukartastoa, https://blogs.helsinki.fi/hagemmi/ Viitattu 12.2.2012

Sirola, Eveliina. Neljäs kerta toden sanoo, https://blogs.helsinki.fi/evsirola/ Viitattu 12.2.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *