Geoinformatiikka tekee paluun opintoihimme kurssin MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät 1 muodossa. Ensimmäinen kurssikerta oli suurelta osin vanhan kertaamista etenkin kursseilta MAA-104 Johdatus geoinformatiikkaan maantieteessä sekä MAA-201 Tiedon esittäminen maantieteessä, mutta opimme myös uutta.
Henkilökohtaisesti olin, ja olen, varsin innoissani tästä kurssista, sillä ainakin tässä vaiheessa opintojani miellän sekä itse geoinformatiikan että tuntikausia kestävän koneella työskentelemisen GIS-luokissa varsin hauskaksi.
Käyttöön tuli jälleen vanha kunnon QGIS, jolla teimme kartan (alla, Kuva 1). Ohjelma oli ennestään tuttu, koska leikimme sillä jo kurssilla MAA-104 viime syksynä. QGIS on varsin intuitiivinen ja helppokäyttöinen ohjelma, vaikka sen lukemattomat silmissä vilisevät toiminnot osaavatkin aika ajoin sekavoittaa aivoja jonkin verran.
Arttu Paarlahti, joka vetää kurssia, ohjasi kartan tekemisessä erittäin perusteellisesti, minkä lisäksi Moodlesta löytyi hyvät ohjeet, joten kartan tekeminen oli helppo nakki. Koin, että olisin saanut ohjeiden avulla harjoituksen tehtyä hyvinkin paljon nopeammin kuin mitä tahtia sitä Paarlahden johdolla luokassa tehtiin, mutta toisaalta hidas vauhti salli sen, että ehdin siinä sivussa hieman leikkiä GQIS:llä ja sen toiminnoilla itsenäisesti, mikä mielestäni on ihan hyvä juttu. Ohjelmilla, tai millä tahansa muulla, leikkiminen on mielestäni ainakin itselleni sopiva tapa syventää omaa ymmärrystäni siitä, miten se toimii, mitä kaikkea sillä voi tehdä, ja muutenkin tutustuttaa ja totuttaa itseäni käyttämään sitä ja tuntemaan itseni itsevarmemmaksi ja mukavammaksi sen kanssa.
Lyhyesti sanottuna siis, vaikka harjoitus ei sinänsä ollut kovin haastava, palautti se hyvin mieleen QGIS:n toimintoja ja karttojen tekemisen perusperiaatteita. Tämä onkin suurin takeaway itselleni ensimmäiseltä kurssikerralta.
Kuva 1. Itämeren typpipäästöt valtioittain
Valmiista kartasta (Kuva 1) näkyy Itämeren typpipäästöjen osuudet valtioittain. Esille tulevat Itämeren rannikkovaltiot Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa sekä Tanska. Kartalla Viro sekä Puola näyttäytyvät yksinäisinä ääripäinä typpipäästöjen tuottamisessa Itämerelle. Tähän vaikuttaa se, miten aineisto on luokiteltu.
Kanssaopiskelijani Laura Vitikka (2024) oli ilmeisesti löytänyt kartassa käytetyn typpipäästöaineiston lähteeksi HELCOM:n (The Baltic Marine Environment Protection Commission) raportin vuodelta 2013.
Olisin voinut miettiä kartan värejä paremmin. Ne erottuvat toisistaan ja ovat sinänsä selkeät, mutta vihaan erityisesti typpipäästöjen keskiluokan korallinsävyä. En kuitenkaan karttaa tehdessäni ollut niin motivoitunut, että olisin löytänyt täydelliset värit enkä pitänyt QGIS:n värigradientin luomistyökalusta sitä hetken kokeiltuani, joten lopputulos on mitä on.
Toinen asia jossa voisi parantaa on kielellinen yhtenäisyys. Kartalla valtioiden nimet ovat englanniksi, muu suomeksi. Ne voisivat olla samalla kielellä. Sekin olisi tosin vaatinut ilmeisesti liikaa panostusta kartantekohetkisille aivoilleni. Yksi tapa miten asian olisi voinut tehdä toisin on tehdä aineistoon uusi sarake suomennetuilla valtioiden nimillä ja tuoda nimet kartalle siitä, tehden kartasta täysin suomenkielisen. Toinen, kenties helpompi, vaihtoehto olisi voinut olla tehdä koko kartta englanniksi.
Harjoitusohjeissa oli lisääkin tehtäviä, jota en ainakaan toistaiseksi ole vielä tehnyt. Syynä se, että Paarlahden mukaan niiden tekeminen ei ole pakollista, sekä se, että muutakin hommaa löytyy. Hohoho. Postaus päivittynee mikäli lisää tehtäviä tulee tehtyä.
Lähteet
Vitikka, L. (2024). Oppimispäiväkirja ja tehtävät 17.1. Lauran opiskelublogi. https://blogs.helsinki.fi/viclaura/2024/01/17/oppimispaivakirja-ja-tehtavat-17-1/