Tällä tunnilla teimme ruutumuotoisia aineistoja. Ruututeemakarttojen tekeminen oli ennestään tuttu asia kurssilta MAA-201, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun teimme niitä QGIS ohjelmalla. Ruudukon tekeminen oli yksinkertaista, joskin hieman hidasta. Tein ensiksi tehtävää ohjeiden mukaan, joissa luki ruudukon kokona 250 metriä ja väestötietojen yhdistämisessä tähän ruudukkoon kesti lähes puoli tuntia. Kun tein tehtävää uudestaan tajusin onneksi käyttää suurempaa ruudukkokokoa ja aineistojen yhdistäminen kävi huomattavasti helpommin. Ruudukon luomista lukuun ottamatta tällä tunnilla tehdyt asiat olivat pitkälti minulle ennestään tuttuja.
Tein ruututeemakartat ruotsinkielisestä (kuva 1) ja muunkielisestä (kuva 2) väestöstä. Molemmat kartoista on tehty samalla periaatteella, ja niiden ulkonäkö on hyvin pitkälti sama. Itse tiedoissa on kuitenkin havaittavissa jonkin verran eroja. Ruotsinkielistä väestöä tutkiessa (kuva 1) on havaittavissa, että luokat ovat jakaantuneet aika eri suruiksi, kuin kuvassa 2. Molemmat luokista on tehty luonnilliset luokkarajat-jaolla ja väestössä ei ole mitään älyttömän suuria eroja, mutta luokkien suuruuksissa on selkeitä vaihteluja. On myös havaittavissa, että ruotsinkielinen ja muunkielinen väestö sijoittuu kartalla hyvin pitkälti eri alueille, etenkin suurimmat keskittymät. Suurin osa ruotsinkielisestä väestöstä sijoittuu keskustan alueelle, kun taas muunkielinen väestö on jakautunut suuremmalle alueelle ja keskittymiä löytyy etenkin Itä-Helsingistä.
Kuva 1: Ruotsinkieliset asukkaat pääkaupunkiseudulla
Kuva 2: Muunkieliset asukkaat pääkaupunkiseudulla
Minusta tuottamani kartat ovat kohtalaisen selkeitä, vaikka niihin ei saisi enempää kontekstia. Niitä selkeyttäisi ehkä eniten se, että lisäisin enemmän luokkia, jotta vaihteluvälit eivät olisi niin suuria.
Ruututeemakartat ovat minusta hieman sekavampia, kuin tavalliset teemakartat. Ruudut tekevät alueiden hahmottamisesta haastavampaa ja aineistosta sekavampaa. Vaikka ruutukartan hyvänä puolena sinänsä on se, että se yksinkertaistaa tietoa, minusta se vaikeuttaa aineistojen hahmottamista. Ruutuaineistojen tutkiminen tuntuu myös vähemmän tarkalta. Esimerkiksi pisteaineistoissa sijainnit saa todella tarkasti paikalleen, kun taas ruutuaineisto yleistää pinta-aloja. Absoluuttisten arvojen esittäminen ruutukartassa on hyväksyttävää ja se onkin yksi ruutukartan hyvistä puolista. Koska tutkittavat ruudut ovat aina saman kokoisia ne ovat keskenään suoraan vertailukelpoisia, eikä niitä tarvitse suhteuttaa pinta-alaan.
Kuva 3: Korkeuskäyriä
Kuva 4: Korkeuskäyriä
Ruututeemakarttojen lisäksi harjoittelimme tunnilla sekä rinnevarjostusten että korkeuskäyrien tekemistä. Kuvissa 3 ja 4 on nähtävissä kuvakaappaus aineistosta, jossa on korkeuskäyriä Pornaisten alueelta. Mustat viivat ovat Paitulista ladattuja virallisia aineistoja ja punaiset viivat ovat itse tekemiäni korkeuskäyriä. Näitä vertaillessa on havaittavissa, että viralliset korkeuskäyrät ovat selvästi tarkempia ja yksityiskohtaisempia (kuva 3). On myös nähtävissä, että joissain kohdissa käyrät eivät täsmää keskenään lähes ollenkaan ja itse piirretyt käyrät ovat todella sekavia (kuva 4). Sara oli blogissaan tehnyt samanlaisen huomion ja kuvannut tätä “siksak” kuviona. Suurimman osan ajasta käyrät osuvat kuitenkin suunnilleen samoille kohdille.
Lähteet:
Sara Virtanen: https://blogs.helsinki.fi/virsara/