Tämän kurssikerran tehtävänä oli tutkia maanjäristyksiä ja tulivuoria ja tuottaa niistä karttoja, joita olisi mahdollista käyttää aineistona opetuksen tukena. Pääsimme käyttämään ennestään tuttua toimintoa, jonka avulla voi tuoda tietoa muista lähteistä ja tutustumaan sen käyttöön tarkemmin. Tätä samaa toimintoa käytettiin kurssikerralla kolme, mutta tällä kurssikerralla uutena tuli koordinaatisto tietojen liittäminen karttaan ja pisteiden saaminen oikeille sijainneille tällä tavalla. Aineistojen vieminen QGIS:iin sujui lähes ongelmitta ja pienen säätämisen jälkeen tiedot sai sijoittumaan oikeisiin kohtiin.
Tarkoituksena oli tuottaa kolme karttaa kohtalaisen vapaavalintaiselta ajanjaksolta. Valitsin tuottavani ainesitoja, joissa näky eri suuruisia maanjäristyksiä vuosien 1980 ja 2012 välillä. Ensimmäisessä kartassa (kuva 1) on nähtävissä yli 8 Richterin järistykset, toisessa (kuva 2) yli kuuden ja kolmannessa (kuva 3) yli kuuden Richterin järistykset sekä tulivuoret.
Kuva 1: yli 8 Richterin maanjäristykset
Kuva 2: yli 6 Richterin maanjäristykset
Kuva 3: yli 6 Richterin maanjäristykset ja tulivuoret
Karttoja tutkiessa on havaittavissa, että maanjäristysten määrä kasvaa eksponentiaalisesti mitä pienempiä järistyksiä tutkitaan. Kartassa 2 on nähtävissä eri suuruisten maanjäristysten määrät eri väreillä ja voidaan huomata, että esimerkiksi yli kahdeksan Richterin maanjäristyksiä on vain muutamia, kun taas yli kuuden Richterin määrä on moninkertainen.
Kartoista on mielenkiintoista katsoa, mihin maanjäristykset sijoittuvat. On selkeästi havaittavissa, että todella suuri osa maanjäristyksistä sijoittuu litosfäärilaattojen reunoille. On myös havaittavissa, että järistykset sijoittuvat usein tulivuorten läheisyyteen. Myös maanjäristysten voimakkuutta katsottaessa on nähtävissä, että voimakkaimmat järistykset sijoittuvat juuri litosfäärilaattojen reunoille. Mielenkiintoisena havaintona voidaan tehdä se, että Afrikan mantereelta löytyy reilusti tulivuoria, mutta hyvin pieni määrä yli 6 Richterin maanjäristyksiä. Yli 8 Richterin järistyksiä mantereelta ei löydy ollenkaan. Katariina oli huomannut, että myös Islannissa on paljon tulivuoria, mutta vain vähän voimakkaita järistyksiä. Tämä todennäköisesti selittyy eri tulivuorityypeillä. Näillä alueella tulivuoret todennäköisesti ovat esimerkiksi kilpitulivuoria, jotka purkaantuvat paljon pienemmällä voimalla.
Tekemiäni karttoja olisi mielestäni mahdollista käyttää opetuksessa. Niille paras käyttötapa olisi juurikin tulivuoren sijaintien ja järistysten esiintyvyyksien yhteyden etsimisessä. Kartoista tekisi vielä havainnollistavampia se, jos niihin laittaisi litosfäärilaattojen rajat ja kulkusuunnat. Tämä toisi selkeästi esiin sen, kuinka läheisyys liitoskohtaan vaikuttaa voimakkuuteen. Löysin kuvan, jossa tämä on esitetty sivustolta clarkscience8.weebly.com (8th Grade Science). Kartassa on kuvattuna sekä laattojen rajat, ovatko ne törmäys- vai erkanemisvyöhykkeitä jne. sekä maanjäristysvyöhykkeet, ja tulivuorten sijainnit.
Kuva 4: Patterns of earthquakes and volcanoes
Lähteet:
Maanjäristykset: https://ncedc.org/anss/catalog-search.html
Tulivuoret: https://www.ngdc.noaa.gov/hazel/view/hazards/volcano/loc-search
Kuva 4: https://clarkscience8.weebly.com/patterns-of-earthquakes-and-volcanoes.html
Katariinan Blogi: https://blogs.helsinki.fi/karvkata/?lang=en