Pääkirjasto Kaisa-talo on avoinna sunnuntaisin klo 11:00-17:00 ajalla 4.10.-29.11. Poikkeuksena vain pyhäinpäivän viikonloppu la-su 31.10.-1.11., jolloin talo on suljettu. Sisäänkäynti sunnuntaisin Fabianinkadulta ja hissillä Kaisaniemenkadulta (1. krs) tai Helsingin yliopiston metrotasolta (K1).
Oppimisympäristö käytettävissäsi
Kaisa-talo toimii sunnuntaisin itsepalvelukirjastona. Kokoelmat, tilat ja laitteet ovat asiakkaiden käytettävissä kerroksissa 2-7. Sisääntulokerroksen palvelualue ja kellarikerrokset (K4, K3, K2) ovat suljettuina. Palvelemme asiakkaita puhelimitse, noudamme varauksia ja neuvomme tarvittaessa tilojen ja itsepalvelulaitteiden käytössä.
Kaisa-talo on avoinna lauantaisin klo 11:00-17:00. Aukioloaikaa siirrettiin tunnilla eteenpäin asiakkailta tulleen toiveen mukaisesti. Muutosta tuki myös se, että erityisesti viikonloppuisin kirjaston asiakasvirta painottuu iltapäivään ja aamupäivät ovat hiljaisempia.
Oppimiskeskus Aleksandriaan kulkuavaimella vaikka heti aamusta
Oppimiskeskus Aleksandria (Fabianinkatu 26) on avoinna arkisin klo 08:00-19:45, lauantaisin klo 11:00-16:45, ja sunnuntaisin suljettu. Helsingin yliopiston opiskelijana pääset Aleksandriaan myös aukioloaikojen ulkopuolella klo 07:00-01:00 välisenä aikana erillisellä magneettiavaimella, jota voit hakea Tietotekniikkakeskuksen käyttölupapisteessä. Lisätietoja Aleksandrian yökäytöstä Flamma-intranetissä.
Oikeustieteellisen tutkimustiedon äärelle pääset nyt myös suomenkielisen oppaan avulla, kun tieteenalaopas kotimaisesta oikeudesta valmistui. Ennestään oikeudellisen tiedon tarvitsijoille on kirjastomme asiantuntijat koonneet jo englanninkieliset oppaat European Law ja Law.
Helsingin yliopiston digitaalisen arkiston Heldan sijoitus tieteellisen toiminnan laatua mittaavalla ranking-listalla on parantunut vuosi vuodelta. Kaksi kertaa vuodessa julkaistavalla listalla sijoitus on nyt 33.
Tuore listaus painottaa löydettävyyttä Google Scholarista, joka on yhdysvaltalaisen Googlen tuottama maksuton tieteellisten julkaisujen hakupalvelu.
Helda pärjää hyvin omassa sarjassaan
Omassa instituutioiden arkistoja listaavassa “Top Institutionals” -sarjassa sija on 24. Saavutus on hieno, sillä Heldan edellä on ainoastaan kolme sitä pienempää arkistoa.
Loput parista kymmenestä parhaasta ovat suuria. Kärkipaikkaa pitää yhdysvaltalainen Smithsonian ja Nasan yhteinen data-arkisto, joka on listauksessa mukana olevista kolmanneksi suurin. Helda sijoittuu arkistojen kokoa mittaavan listan sijalle 437.
Heldan menestykseen vaikuttavat laaja näkyvyys, eli se kuinka paljon Heldan sisältöä on linkitetty muualle, sekä Scholar-indeksoidun aineiston suuri määrä.
Digitaalisten arkistojen listauksen yhtenä mittarina toimii myös altmetriikka, joka mittaa sitä kuinka paljon arkistoja on mainittu sosiaalisessa mediassa. Nämä yllä mainitut indikaattorit vaikuttavat yhdessä sijoitukseen digitaalisten arkistojen listalla.
Mikä HELDA?
Helda on Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto, jonka tarkoituksena on lisätä yliopiston tutkimusjulkaisujen näkyvyyttä, käyttöä ja vaikuttavuutta. Helda tarjoaa yliopiston omille ja yhteistyökumppaneiden julkaisuille oman avoimen julkaisuarkiston.
Arkistoon tallennetaan yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa kuten tutkijoiden artikkeleita, yksiköiden julkaisusarjoja ja tiedekuntien oppimateriaaleja sekä laitosten tuottamaa tutkimusaineistoa. Arkistoon tallennettujen aineistojen säilytyksestä huolehditaan, ja ne saavat pysyvän verkko-osoitteen.
Helda sisältää muun muassa yli 25 000 opinnäytetyötä, pari tuhatta Tuhat-tietokantaan tallennettua tutkimusartikkelia ja jonkin verran oppimateriaaleja. Aktiivisesti päivittyvät esimerkiksi ekonomien Helsinki Center of Economic Research (HECER) sekä Helsingin yliopiston yksiköiden julkaisusarjat .
Helsingin yliopiston julkaisujen lisäksi Heldasta löytyy yhteistyökumppaneiden kokoelmia. Mukana ovat muun muassa Suomen Pankki, Suomen ympäristökeskus ja Taideyliopisto.
E-kirjapalvelu Dawsonera on tehnyt parannuksia online-lukijaansa. Uusia ominaisuuksia ovat mm. omien merkintöjen jakaminen toisille käyttäjille sekä tekstin kopioinnin helpottuminen. Lisätietoja Dawsoneran omasta oppaasta ja kirjaston e-kirjaoppaasta.
Hylly- ja pöytäkalusteiden siirtojen vuoksi Kaisa-talon 2. kerroksen vierailijakoneet ovat pois käytöstä 23. kesäkuuta lähtien toistaiseksi. Vierailijakoneiden tämänhetkiselle paikalle siirretään kirjahyllyjä ja vierailijakoneet siirtyvät hissin viereen, lähemmäs monitoimilaitetta.
Vierailijatunnuksia tarvitsevat asiakkaat voivat käyttää Kaisa-talon 3. kerroksen vierailijakoneita.
Kirjaston kuukauden kasvo kesäkuussa on kirjastonhoitaja Kati Tuunanen. Katin tehtäviin kirjastossa kuuluvat oppimisympäristöasiat. Toimipaikkana hänellä on Kumpulan kampuskirjasto mutta työkenttänä koko kirjasto.
Katin tie kirjastotyöhön poikkeaa tavanomaisesta. Koulutukseltaan englannin kielen kääntäjä ajatui kesätöihin silloiseen Nokia Telecommunicationsiin 90-luvun puolivälissä. Nokiassa vierähti viitisen vuotta teknisenä kääntäjänä. Dokumentaatio oli yrityksessä tärkeässä roolissa, ja koska noina vuosina dokumentaatiota tehtiin myös suomeksi, oli englantia työkielenä käyttävässä firmassa kääntäjille kysyntää.
Kääntämiseen liittyyvää taustatietoa ja rinnakkaisdokumentteja etsiessään Kati oivalsi että itse asiassa tiedon hakeminen ja hallinta onkin kiinnostavampaa kuin kääntäminen. Kun käännöstoiminta ulkoistettiin vuosituhannen vaihteessa, Kati siirtyi Nokian sisällä asiakasdokumentoinnin julkaisutiimiin, jossa tiedonhallinta oli keskeinen osa työtä.
Samoihin aikoihin alkoi Dipolissa Knowledge Asset Management- tietopalvelukurssi. Vaikka sinänsä kiintoisa työ Nokiassa jatkui, ajatus tietopalvelutyöstä jossakin muualla oli mielessä. Perhevapaalla ajatus uudesta suunnasta vahvistui, ja Kati ryhtyi opiskelemaan informaatiotutkimuksen perusopintoja verkkokurssina Tampereen yliopistossa. Niiden jälkeen tuli vielä Palmenian informaatiotutkimuksen aineopinnot (2011), ja äkkiä Kati olikin muodollisesti pätevä myös kirjastoalan asiantuntijatehtäviin.
Aineopintoihin liittyi harjoittelu ja seminaarityö Kansalliskirjaston FinELib-palveluyksikössä. Helsingin yliopiston kirjastoon Kati tuli syksyllä 2012 kehittämään Kumpulan kampuskirjaston e-kirjastopalveluja. Kumpulan kirjaston tilauudistus, 2013-2014, toi tehtäviin myös fyysisten oppimisympäristöjen kehittämisen.
Digitaalinen tulee kirjastotilaan
Kirjastotiloja uudistettaessa yksi keskeinen kysymys on digitaalisten palvelujen ja fyysisen oppimisympäristön naittaminen yhteen; se miten digitaalinen näkyy ja on käytettävissä fyysisessä työympäristössä.
Yksikertaisimmillaan opiskelijoiden digitaalisen työskentelyympäristön tarpeet ovat riittävän nopea langaton verkko, ja riittävän tiheästi asennetut sähköpistokkeet, – ainakin niin kauan kuin hyppysähköä ei tarjolla ole. Kirjastossa halutaan kuitenkin tuoda digitaalisia palveluja opiskelijoiden työskentely-ympäristöön niin, että ne auttavat opiskelijoita hallitsemaan opiskeluaan.
Opiskelijat kaipaavat enemmän tilaa ryhmätöille ja rennolle oleskelulle, unohtamatta sitä, että tärkeitä ovat edelleen tietokoneet, hiljaiset tilat, tilavat työpöydät ja hyvät työtuolit. Mitään vallankumousta ei siis välttämättä kaivata siihen, mitä kirjasto jo tarjoaa.
Toki olisi hienoa kehittää jotain uutta ja ennen näkemätöntä, mutta usein digitaalista oppimisympäristöä voidaan palvella pienilläkin keinoilla: Aineistojen digitaaliseen markkinointiin satsaamalla. Esimerkkeinä Kati mainitsee QR-koodit kirjastotiloissa ja Kumpulan tarjoamat tabletit, joihin on koostettu suoria linkkejä tarjolla oleviin elektronisiin aineistoihin eri tutkimusaloilta. Sisällöt ratkaisevat!
Minervaan uusi oppimisympäristö syksyllä
Katin viimeisin oppimisympäristöprojekti on osallistuminen Minervan oppimisympäristön suunnitteluun. Suuntaviivat ovat samantyyppiset kuin Kumpulassa: Työasemiin ja latausmahdollisuuksiin kiinnitetään uudessa tilassa huomiota. Lisäksi oppimisympäristöön on tulossa muunneltavia ryhmätyöiloja, joihin saa tarvittaessa siirrettäviä digitaalisia näyttöjä. Tiloja voidaan muunnella eri tarpeisiin ääntä eristävillä verhokehillä.
Minerva-projekti on haastava, koska tila on suhteellisen pieni, ja erilaisilla työskentelijätyypeillä on hyvin erilaisia tarpeita ja odotuksia esimeriksi tilan äänimaiseman suhteen. Minervassa opiskelijoiden toiveita on huomioitu niin opiskelijafoorumeiden kuin palautelaatikon avulla. Suunnittelutiimissä on ollut myös pari opiskelija-aktiivia. Katin mukaan on mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin syksyllä avautuva tila käytännössä näihin toiveisiin vastaa.
Asiakkaiden tyytyväisyys ja palaute toimivista palveluista onkin olennainen motivaatiotekijä monille kirjastolaisille, myös Katille. Oppimiympäristöjä kehittäessä kiehtoo myös työn konkreettisuus ja vaihtelevuus.Vaikka kirjastotyö onkin digitalisoituvassa yliopistossa ja asiakkaiden arjessa jatkuvassa muutoksessa, kirjastot ovat Katin mielestä edelleen olennaisia työskentely-ympäristöjä, ja siksi niiden eteen tuntuu hienolta tehtä työtä. Eivät asiakkaat syyttä aamuisin yliopistokirjastojen ovelle jonoa muodosta.