Tuhat ja yksi kysymystä E-Thesiksestä ja Heldasta

E-thesis-palvelun ja digitaalisen arkiston Heldan palveluosoitteisiin Helsingin yliopiston kirjastossa lähetettiin vuoden 2017 aikana 1868 kysymystä, kommenttia ja toivetta.

Asiakkaiden yhteydenotot jakautuvat kolmeen pääryhmään: opinnäyteprosessiin liittyvät viestit, väitöskirjojen julkaisemiseen ja väitöstietojen keräämiseen liittyvät viestit sekä digitaalista arkistoa koskevat viestit.

Digitaalisen opinnäytteen polku

Tietoasintuntija Jussi Piipponen neuvoo opiskelijoita Meilahden kampuspäivässä
Opiskelijoita neuvotaan Meilahden kampuspäivässä

Suurin osa Helsingin yliopistossa kirjoitettavista pro graduista jätetään, käsitellään, arvioidaan ja säilytetään digitaalisena E-thesis-palvelun avulla. Lisäksi muutamat yliopiston tiedekunnista käyttävät järjestelmää kandidaatintutkielmien käsittelemiseen. Helsingin yliopiston kirjasto sekä opetus- ja opiskelipalvelut (OPA) ylläpitävät yhdessä E-thesiksen digigradu- ja digikandiprosesseja ja antavat tukea järjestelmän käytössä.

Vuoden 2017 aikana järjestelmässä käsiteltiin noin 2300 gradua ja noin 700 kandidaatintutkielmaa. Tuelle on tarpeensa, vaikka useimmissa tapauksissa opinnäytteen käsittely sujuu ongelmitta. Digigradu- ja kandiprosesseihin liittyviä kysymyksiä tulee kirjastoon niin opinnäytteitä jättäviltä ja jättäneiltä opiskelijoilta, opinnäytteitä arvioivilta opettajilta kuin opinnäytteiden käsittelyä hallinnoivilta opintotoimistojen työntekijöitä.

Tyypillisiä yhteydenottoja ovat opiskelijoiden kysymykset tarkastuksen etenemisestä. Myös gradun jättöön voi liittyä ongelmia. Opinnäytteiden tarkastajat puolestaan tarvitsevat usein apua arvioitavien opinnäytteiden paikallistamisessa. Lisäksi teknisesti hankalimmat opiskelijapalvelujen ongelmatilanteista ohjautuvat kirjaston selvitettäviksi.

Väitöskirjasta tiedeviestinnäksi E-Thesiksessä

Kaikki Helsingin yliopiston noin 500 vuotuisesta väittelijästä käyttävät kirjaston tuottamaa palvelua. Kirjasto ylläpitää väitöstietolomaketta, jonka avulla kerätään kaikkien väitöstilaisuuksien ja väitöskirjojen tiedot. Kirjasto saa lomakkeen avulla väitöskokoelman kuvailutiedot. Yliopiston viestintä puolestaan käyttää tietoa väitöstiedotteiden pohjana. Lähes kaikki väitöskirjat julkaistaan myös digitaalisessa arkistossa Heldassa.

Väitöskirjaprosessiin liittyvät kysymykset ovat hyvin merkittävä osa Heldan ja E-Thesiksen palveluosoitteeseen saapuvista yhteydenotoista. Toistuvia väittelijöiden lähettämiä kysymyksiä ovat esimerkiksi väitöskirjan julkaisemisen aikatauluun liittyvät tiedustelut.

Säilytys- ja jakelualusta digitaalisille julkaisuille

Digitaalisessa arkistossa Heldassa on opinnäytteiden ja yliopiston tutkimustietojärjestelmän kautta tallennettujen avoimien tutkimusjulkaisujen lisäksi myös muuta aineistoa. Yliopiston yksiköillä on muun muassa omia julkaisusarjojaan, joille halutaan tarjota Heldassa pysyvä digitaalinen julkaisu- ja säilytyspaikka. Myös näihin julkaisuihin liittyviä kysymyksiä ja toiveita selvitetään kirjastossa.

Kirjasto tarjoaa digiarkistopalvelua myös useille sopimusasiakkailleen, kuten yliopiston ulkopuolisille tutkimuslaitoksille ja julkishallinnon organisaatioille. Sopimusasiakkaiden kysymyksiin vastataan niin ikään kirjaston asiantuntijoiden voimin palveluosoitteissa.

Come and work with your data management plan! Spring 2018 DMPTuuli workshops

In the workshops, we will concentrate on the best practices of research data management and hands-on training of data management planning (DMP). During the workshop, we go through the Academy of Finland’s current DMP template.

Events are open and free of charge for all UH students, researchers and staff members.

DMPTuuli workshops / Spring 2018

City Centre Campus
DMPTuuli workshops in the 5th floor IT class of Kaisa house (5057)

Friday 6.4.2018, 12 pm-2 pm
Monday 9.4.2018, 10 am-12 pm
Wednesday 11.4.2018, 10 am-12 pm
Tuesday 17.4.2018, 2 pm-4 pm

Enrollments:  https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/87929/lomake.html

Viikki Campus
DMPTuuli workshops at Infocenter Korona, Viikinkaari 11 A, class 139

Wednesday 11.4.2018, 2-4 pm
Thursday 19.4.2018, 10-12 am
Wednesday 25.4.2018, 2-4 pm

Please bring your own laptop!

Enrollments: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/88219/lomake.html

Kumpula Campus
DMPTuuli workshops at Kumpula campus library, G108b

Thursday 12.4.2018, 10-12 am
Friday 20.4.2018, 2-4 pm
Enrollments: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/88219/lomake.html

Meilahti Campus
DMPTuuli workshops at Terkko Health Hub (Haartmaninkatu 4), PC-classroom, 1st floor

Wednesday 9.5.2018, 1-3 pm

Enrollments: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/88383/lomake.html

The primary language of the workshop will be English. Help and instructions are also available in Finnish.

NB! If this is the first time you are writing a DMP or otherwise new to these issues, it is recommended that you start with the RDM basics lecture or otherwise acquaint yourself with the basic terminology and DMPTuuli. The DMPs are drafted with DMPTuuli (https://www.dmptuuli.fi/). Please, sing up for DMPTuuli account in advance!

The workshops are organized by the University of Helsinki DataSupport. Further help in research data management is provided by the University of Helsinki DataSupport via email at datasupport@helsinki.fi or phone: 02 941 23000 (in use only during the Academy of Finland’s September call)

More information about the RDM, DMP and the events (RDM basics, DMPTuuli workshops) in DataSupport ResearchGuide: http://libraryguides.helsinki.fi/rdm/dmp

Avoin tiede etenee digitalisoituvassa kirjastossa – HULib Vuosikertomus 2017 julkaistu

Helsingin yliopiston kirjaston toimintavuosi 2017 on koottu vuosikertomukseksi. Helsingin yliopiston kirjaston Vuosikertomus 2017 ilmestyy verkkojulkaisuna kirjaston verkkosivustolla.

Luonnonvaloa Kaisa-talossa Vuorikadun valoaukoistaTilastojen valossa vuosi  2017 kuvaa uutta normaalia. Eläköitymisten kautta viime vuosina merkittävästi pääluvultaan pienentynyt kirjaston henkilöstö vakiinnuttaa uusia palveluja avoimen tieteen edistämiseksi. Painettu kokoelma tekee tilaa työskentelypaikoille ja uusille palveluille. Opinnoissa e-kirja on jo valtavirtaa.

RDM, DMP, RDMP…Confused with research data management? Start with the basics lectures in the Kaisa house

How to manage your research data effectively? How to define and describe research data and materials? How to make them openly available and where to store them safely? How to use DMPTuuli in research data management planning?

These and other basic questions will be answered in a RDM basics (Research Data Management) lecture. A RDM basics lecture with the same content is running throughout the year. If you are new to these issues, it is recommended that you start with the RDM basics.  Once your data management plan (DMP) is already in the making, please, join us in the DMPTuuli workshop.

Events are open and free for all University of Helsinki students, researchers and staff members.

RDM basics lectures in the 5th floor IT class of Kaisa house (5057) / Spring 2018

Wed 4.4. 2018, 10 am – 12 pm
Mon 16.4.2018, 12 pm – 2 pm
Wed 9.5.2018, 10 am – 12 pm
Mon 28.5.2018, 12 pm – 2 pm
Wed 20.6.2018, 10 am – 12 pm

The primary language of the lecture will be English. Help and instructions are also available in Finnish.

Enrollments: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/87931/lomake.html

More information about the RDM and DMP and the events (RDM basics, DMPTuuli workshops) in DataSupport ResearchGuide.

Tutkimusdatan tallennusklinikka kiinnosti tutkijoita

Helsingin yliopiston Datatuki on aloittanut teemalliset datanhallinnan klinikat, joista ensimmäinen pidettiin jo ennen joulua Viikin infokeskuksessa. Klinikan teemana oli ytimekkäästi tutkimusdatan tallennus ja se oli suunnattu erityisesti Viikin ja Kumpulan tieteenalojen tutkijoille.

Tapahtumassa kirjaston ja tietotekniikkaosaston asiantuntijat esittelivät datan pitkäaikaissäilytykseen ja avaamiseen soveltuvia arkistopalveluita, sekä avasivat lähemmin Helsingin yliopiston tarjoamia datan tallennus- ja säilytysratkaisuja.

Tutkijoilla oli mahdollisuus esittää sekä ennakkoon että tapahtuman aikana omia dataan liittyviä kysymyksiään. Aktiivinen osallistuminen ja keskustelu osoittivat, että datan tallennukseen liittyvät asiat kiinnostavat tällä hetkellä. Jatkossa datanhallintaan tai  -tallennukseen  liittyviä teemaklinikoita onkin tarkoitus järjestää myös muilla kampuksilla.

Helsingin yliopiston henkilökunta voi tutustua tapahtuman esityksiin Flammassa.

Kaksitoista tapaa tuoda avointa tiedettä opetukseen

Kirjaston lokakuisessa #OAhaaste-kampanjassa etsittiin keinoja, joilla avointa tiedettä voitaisiin tuoda mukaan yliopisto-opetukseen jo kandi- ja maisterivaiheessa. On aika katsoa, mitä saatiin aikaan.

Kampanjan aikana yliopistoyhteisön – opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden – kokemuksia ja näkemyksiä kerättiin sosiaalisen median kanavien (Facebook, Twitter, blogi), sähköpostin, haastatteluiden ja kasvokkaisten kohtaamisten kautta. Vaikka kampanjan teema tuntui monista ehkä vaikealta, ehdotuksia saatiin kokoon lopulta ihan mukava määrä, yhteensä 42 kappaletta.

Esitetyt ehdotukset voidaan ryhmitellä 12 erilaiseen keinoon, joilla avoin tiede voidaan tuoda mukaan opetukseen. Esittelemme tässä artikkelissa nämä keinot, ja aloitamme perusasioista:

Avoin tiede koostuu useista osatekijöistä. (Kuvalähde: FOSTER Open Science)

1. Avoimen tieteen sisältöjen opettaminen. Periaatteessa avointa tiedettä voidaan tuoda opetukseen yksinkertaisesti siten, että opetetaan avoimen tieteen sisältöjä (avoin julkaiseminen, avoin data, avoimet oppimateriaalit jne.). Mitä avoin tiede tarkoittaa? -tyylisen näkökulman esillä pitäminen nähtiin #OAhaaste-kampanjassa erityisesti kirjaston tehtävänä. Kirjaston toivottiin tuovan tätä esiin opiskelijoille ja opetushenkilökunnalle suunnatuissa tilaisuuksissa, kuten kandikursseilla, tiedonhankinnan opetuksessa ja kampustapaamisissa. Avoimeen tieteeseen liittyvistä asioista on jo tällä hetkellä saatavilla paljon tietoa muun muassa kirjaston sivuilla (mm. avoin julkaiseminen, datanhallinta, tiedonhankinnan oppaat) ja Avoimen tieteen käsikirjassa.

“Avoimien aineistojen käyttö on oikeastaan aika vaikeata. Pitää opettaa opiskelijoita etsimään oikeita resursseja, ja miettimään niitä periaatteita, joilla löytää luotettavan aineiston. Kyllä me tiedämme, ettei netissä kaikki ole luotettavaa. Digitaalisen lähdekritiikin vaatimus on noussut erittäin keskeiseksi.” (Mirkka Lappalainen)

Avoimen tieteen sisältöjen hyödyntäminen opetuksessa

Avointa tiedettä voidaan tuoda opetukseen hyödyntämällä sen eri elementtejä, siis avoimessa tieteessä tuotettuja sisältöjä, opetuksessa. #OAhaasteen perusteella tämä on kaikkein tavallisin ja luontevin tapa tuoda avointa tiedettä opetukseen.

2. Avointen julkaisujen hyödyntäminen opetuksessa. Tämä keino nousi useimmin esiin #OAhaasteen aikana, ja esimerkiksi oikeustieteen professorin Panu Minkkisen haastattelu käsitteli pitkälti avoimiin julkaisuihin (Open Access, OA) liittyvää problematiikkaa. Kynnyskysymyksenä pidettiin käytön helppoutta: avointen julkaisujen valitsemisen pitäisi olla yhtä helppoa kuin kirjaston maksamien lisensoitujen aineistojen. Kirjastolla on tässä luonnollisesti oma tehtävänsä, ja Opettajan oppaasta löytyykin tietoa avointen aineistojen valitsemiseen. Samalla on huomattava, että avoimia julkaisuja hyödynnetään jo nyt opetuksessa, jopa kokonaisia kursseja on rakennettu avointen aineistojen varaan, kuten eräs opiskelija toi Kumpulassa esiin.

“Teoriassa olisi mahdollista hyödyntää open access -julkaisuja oppikirjojen asemasta, mutta se on satunnaista. – – En ole nimenomaisesti etsinyt open access -tyyppisiä julkaisuja, kun meillä on kuitenkin yliopiston kautta pääsy Elsevierin ja Springerin hallinnoimiin suuriin lehtipaketteihin.” (Panu Minkkinen)

3. Avoimen datan hyödyntäminen opetuksessa. Avoin data tai avoimet tutkimusaineistot (Open Data) mainittiin usein avointen julkaisujen rinnalla. Avointa dataa hyödynnetään opetuksessa paljon, ja #OAhaasteen aikana tuli esiin, että sitä voitaisiin hyödyntää vielä enemmän, jos sitä olisi tarjolla. Muutamia datalähteitä mainittiin, erityisesti kulttuuridataan (Finna, Europeana) liittyen – ja avointa dataa löytyy myös ATT-hankkeen Etsimen, Tietoarkiston Ailan ja OpenAIREn Zenodon kautta. Tieteenalakohtaisia datalähteitä löytyy myös kirjaston tutkimusoppaista.

“Maantieteessä meillä on ollut jo toistakymmentä vuotta sellainen verkko-osoite kuin Paikkatietolainaamo (nykyisin Paikkatietoikkuna), jossa on hyvin monipuolista paikkatietoa opetuksen käyttöön.” (Markku Löytönen)

“Molekyylibiologinen tutkimus on jo perinteisesti hyvin avointa. Jokainen molekyylibiologi käyttää avoimia tietokantoja, joihin lähetetään muitta mutkitta esimerkiksi DNA-data viimeistään sitten, kun se on muuten julkaistu. – – Näiden alojen opetuksessa käytetään yhtä itsestäänselvästi avoimia tietokantoja.” (Mikael Niku)

4. Avointen tiedonlähteiden hyödyntäminen opetuksessa. Tutkimusaineistojen ohella opetuksessa voidaan hyödyntää myös muita vapaasti saatavilla olevia tiedonlähteitä. #OAhaasteessa näistä mainittiin muun muassa Internet Archive ja Youtube-videopalvelu, joista löytyy kaiken muun lisäksi myös laaja valikoima luentotallenteita ja opetusvideoita. Netistä löytyy paljon hyödyllisiä tiedonlähteitä (esim. Open Culture), mutta opetuskäytössä on hyvä huomioida myös tekijänoikeusnäkökulma. Se voi tuottaa haastaviakin tulkintatilanteita, joita pohdittiin myös #OAhaasteen aikana.

“Kannattaako luennoida sellaista asiaa, jonka joku on tehnyt jo muualla paremmin ja johon liittyy vielä kirjallisuutta? Avoin tiedehän toimii myös maailmalta meihin päin, ja on hyvä miettiä, kannattaako tietyt jutut ottaa muualta.” (Minna Autio)

“OA-kokoelmien ansiosta 1800/1900-lukujen lähteet (teksti, kuva, ääni) aiempaa suuremmassa & aktiivisemmassa käytössä kursseillani.” (Elise Garritzen)

“Siellä [Youtubessa] on hyviä, kansainvälisiä yliopistoväen tekemiä menetelmävideoita, joita olen käyttänyt. Myös oman tiedekunnan piirissä on tuotettu Opettajien akatemian kehittämisrahalla esimerkiksi Kvantiblogin SPSS-videot.” (Riitta Jyrhämä)

5. Avoimen lähdekoodin hyödyntäminen opetuksessa. Konkreettiset esimerkit jäivät #OAhaasteessa vähäisiksi, mutta avoimen tieteen kokonaisuuteen kuuluvaa avointa lähdekoodia (Open Source) voidaan hyödyntää monin tavoin opetuksessa. Koodin vapaa käytettävyys, jaettavuus ja muunneltavuus antavat pohjan luoviin sovelluksiin opetuksessa. Sen lisäksi, että avoimen lähdekoodin kehittäminen voi olla kurssin aiheena, avoimen lähdekoodin ohjelmia käytetään muun muassa oppimateriaalien tuottamisessa, tehtävien tekemisessä ja oppimisympäristöissä, esimerkkinä Helsingin yliopistossa käytettävä Moodle (ks. myös HY:n avoimen lähdekoodin oppimissovellukset).

Tee-se-itse eli opettajat avointa tiedettä toteuttamassa

Valmiiden kurssimateriaalien lisäksi opettajat tuottavat oppimateriaaleja myös itse. Kun opettaja jakaa luomansa oppimateriaalit – tai jopa kokonaisen kurssin – avoimesti, hän toteuttaa avointa tiedettä. Tämä on suorin tapa tuoda avointa tiedettä opetukseen.

6. Avointen oppimateriaalien tuottaminen ja hyödyntäminen opetuksessa. Avoimet oppimateriaalit (Open Educational Resources) ovat avoimen tieteen ytimessä. Opetusaineistojen jakaminen, samoin kuin avointen oppimateriaalien hyödyntäminen opetuksessa, nousi myös #OAhaasteessa esiin, vaikka käytännön esimerkkejä esitettiin vähän. #OAhaasteeseen osallistunut Mari Pesola Suomen yliopistot Unifi ry:stä on mukana korkeakoulujen hankkeessa (Avoimen tieteen käytäntöjen hyödyntäminen opetusmateriaalien tuottamisessa), jossa edistetään opetusmateriaalien avointa jakamista. Hän toi esiin lisensointinäkökulman, joka varmasti korostuu jatkossa – ja jossa apuna on kirjastossa valmisteltu Helsingin yliopiston lisenssiopas (ks. myös ImagOA-opas kuvien hyödyntämiseen).

“Making teaching materials free among teachers and learners alike is also a good idea. I am indebted to many teachers across the world for some ideas on content, format and methods. However, it might also be reasonable to introduce some system of copyrighting teaching materials / course syllabi, similarly to that for outputs of research work. Otherwise, as so often, what we produce as teachers is valued less than what we do as researchers. A course programme / lecture is not featured on our publication lists. But why not?” (Irina Herzon)

7. Kurssin avaaminen kaikille. Oppimateriaalien avaamisen jälkeen seuraava askel on kokonaisen kurssin avaaminen. Näitä kaikille avoimia verkkokursseja eli MOOC-kursseja (Massive Open Online Course) on myös Helsingin yliopiston kurssivalikoimassa, ja tarjolla on myös ATT-hankkeessa toteutettu Avoimen tieteen kurssi. #OAhaasteessa avointen verkkokurssien merkitys nähtiin paitsi opetuksen demokratian myös opetuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, opetuksen laadun ja organisaation näkyvyyden kannalta. Avoimet kurssit voivat vaikuttaa myös opiskeluvalintoihin: eräs Kumpulan opiskelija kertoi tietojenkäsittelytieteiden MOOC-kurssin antaneen tuntumaa alan opintoihin ja vaikuttaneen lopulta opiskeluvalintaan.

“Vain näkyväksi tekemällä pystytään nostamaan opetuksen laatua. Tiede toimii samalla tavalla: tiedettä julkaistaan ja sille halutaan yleisöä, jolloin se alistetaan kritiikille. Jos yliopisto haluaa olla huippuopetuksen keskittymä, meidän on oltava valmiita avautumaan. Se, että tehdään vähän näkyvämmin, tarkoittaa, että jopa ulkopuoliset pääsevät kurkkaamaan opetuksen sisään. Se on väistämättä kannuste opettajalle.” (Jaakko Kurhila)

“Avoimesti saatavilla oleva opetus myös brändäämistä. Eurooppalaiset huippuyliopistot tekevät kalliita ja hyvin toteutettuja MOOC-kursseja Aasian-markkinoille. – – MOOC-kurssit toimivat juuri tällaisina näyteikkunoina. Helsingin yliopistosta minulle tulee mieleen Kimmo Vehkalahden opetus, johon osallistuu jopa 800 opiskelijaa. Ennen luentosalit määrittelivät, paljonko osallistujia voi olla. Nyt se on kiinni verkkoyhteyksistä ja luennoitsijan kekseliäisyydestä.” (Minna Autio)

8. Avointen julkaisualustojen hyödyntäminen. Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen toi Avoimen tieteen iltapäivässä esille, että avoimia julkaisualustoja voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös opetuksessa. Ajatus on ollut ainakin alustavasti esillä Gaudeamuksen ja Helsingin yliopiston yhteisessä hankkeessa, jossa luodaan avoimen julkaisemisen tiedekustantamo eli Helsinki University Press (HUP). Tarkkojen suunnitelmien puuttuessa on lupa ideoida. Voisi ajatella, että HUP:n avointa julkaisualustaa käytettäisiin vaikkapa opetuksessa tuotettujen – opettajien tai opiskelijoiden tuottamien – aineistojen jakamiseen.

Opettaja fasilitoijana, yhteisö tietoa tuottamassa

“Avoin tiede ja tutkimus eivät ole vain kokoelma keinoja ja suosituksia, 
vaan tutkimuskulttuurin muutosprosessi”, todetaan Avoimen tieteen käsikirjassa. Avoimessa tieteessä on pohjimmiltaan kyse yhteisöllisestä toiminnasta, yhdessä rakentamisesta ja jakamisen kulttuurista. Siinä jaetaan oma tuotos muille, jolloin se koituu yhteisön hyödyksi, tai hyödynnetään muiden tekemää työtä. #OAhaasteessa tätä yhteisöllistä perusajatusta lähestyttiin yllättävistäkin näkökulmista. Seuraavissa esimerkeissä voisi olla kyse avoimen tieteen kulttuurin luovasta soveltamisesta opetukseen.

9. Opiskelijoiden osaamisen hyödyntäminen opetuksessa. Yliopistoissa tehdään jo kandi- ja graduvaiheessa tutkielmia ja pienimuotoisia tutkimuksia, joita voitaisiin hyödyntää osana opetusta nykyistä enemmän. Toisaalta yliopistoissa opiskelee myös laaja joukko erilaisilla osaamisilla varustettuja ihmisiä (ml. erilaiset tutkimusryhmät), jotka voisivat tuoda nykyistä voimakkaammin oman panoksensa opetukseen. Nämä opetustapahtumaa avaavat näkökulmat esitettiin #OAhaasteessa. Ne haastavat yksisuuntaisen opettajalta oppilaalle -mallin ja korostavat opetustapahtuman dialogisuutta ja demokraattisuutta. Kyse on uusien reittien avaamisesta yliopistossa tuotetulle tiedolle. Niissä tiedon tuottaminen nähdään avoimena yhteisöllisenä prosessina, aivan kuten avoimessa tieteessäkin.

“Palvelututkimuksessa on käsite ’resource integration’. Ennen ajateltiin, että jokaisella on omat resurssit, joiden varassa mennään eteenpäin. Nykyään mietitään, mitä resursseja meillä on ryhmänä, ja aletaan rakentaa sen pohjalta. – – Olen tarjonnut opiskelijoille mahdollisuuden opettaa. – – Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa tehdä erilaisia juttuja. – – Myös tutkimusryhmät voisivat mielestäni osallistua enemmän opetuksen toteuttamiseen.” (Minna Autio)

“Nykyään, kun halutaan rakentaa hyvä ja vaikuttava oppimiskokemus, yksi ihminen ei voi ratkaista kaikkia asioita. Tarvitaan tiimipohjaisuutta. Meidän pitäisi antaa opiskelijoille paljon enemmän vastuuta varhaisemmassa vaiheessa. Koulutuspolut tulisi rakentaa tutkintojen sisällä niin, että opettajat pyrkivät koko ajan vähentämään omaa vastuutaan. Vastaavasti opiskelijoilta tulisi vaatia enemmän.” (Jaakko Kurhila)

“My experiences show that these [“opening up”] approaches best suit courses, which students chose voluntarily and come already motivated by the topic. – – What goes without saying is that any opening up does require more work form a teacher / facilitator (especially in the beginning) and preparedness to deal with risk: situations, which are difficult and unpleasant, or time-consuming to control.” (Irina Herzon)

10. Opetuksen avaaminen yliopiston ulkopuolelle. Jos tiedon tuottaminen nähdään avoimessa tieteessä yhteisöllisenä prosessinä, myös yliopiston ulkopuoliset tahot voisivat antaa oman panoksensa yliopisto-opetukseen. #OAhaasteessa tuotiin esille yhteistyömahdollisuudet kansalaisjärjestöjen, julkishallinnon ja yritysten kanssa. Konkreettiset esimerkit tulivat lähinnä yritysmaailmasta, ja tällöin korostettiin pedagogisten lähtökohtien ensisijaisuutta: yhteistyön on lähdettävä opetuksen tarpeista.

“Yritys antaa meille toimeksiannon, jonka me sovitamme meidän pedagogisiin tavoitteisiimme. Emme ota toimeksiantoa sellaisenaan, vaikka yritykset tietysti näin haluaisivat. Otamme heidän idean, ja alamme opiskelijoiden kanssa tutkia sitä yhdessä. – – Yhteiskunnan kehittäminen on nyt hyvin yrityskeskeistä. Tuntuu, että se on se prioriteetti yliopistossa, ja mekin siihen helposti lukittaudumme. Mutta mielestäni yliopiston pitäisi juuri projektikursseilla lähestyä myös muita yhteiskunnallisia toimijoita.” (Minna Autio)

Avoin tiede opetuksessa on myös näkökulmakysymys

Kuten edellä esitetystä voi havaita, avoin tiede opetuksessa ei ole välttämättä mikään uusi asia yliopisto-opetuksessa. Opetuksessa on ollut yhteistyökumppaneita ennenkin, oppimateriaaleja on vapaasti jaettu ja avoimia tiedonlähteitä on hyödynnetty. Uutta on näiden ajatteleminen avoimen tieteen näkökulman kautta. Tuttuakin opetusmuotoa tai -käytäntöä voi tarkastella avoimen tieteen kannalta – seuraavaksi pari esimerkkiä tästä toisinajattelusta.

11. Kurssinsisäinen julkisuus avoimen tieteen harjoitteluna. Opiskelijat tuottavat kursseilla usein materiaalia, jota muut arvioivat ja mahdollisesti myös käyttävät omissa töissään. Kyse ei ole avoimesta tieteestä sinänsä, koska kurssin tuotokset eivät ole kaikille avoimia. Ne ovat kuitenkin avoimia kurssin sisällä. Kurssinsisäisessä julkisuudessa voi nähdä sellaisia avoimuuden ja läpinäkyvyyden elementtejä, jotka ovat myös avoimessa tieteessä olennaisia. Kenties kurssinsisäiseen julkisuuteen liittyvät harjoitteet voi nähdä avoimen tieteen taitojen harjoitteluna?

“Kurssinsisäinen julkisuus on meille peruskauraa. Nytkin olemme didaktiikassa pitäneet alustuksia, joissa se oma ajattelu tulee näkyväksi, kun se esitellään muille. Meille on erityisen tärkeätä se, että pedagoginen ajattelu kehittyy.” (Riitta Jyrhämä)

12. Yliopistojen luennot ovat kaikille avoimia. Klassinen esimerkki yliopisto-opetuksen avoimuudesta ovat luennot, joihin julkisina tilaisuuksina on kaikilla vapaa pääsy. Periaatteessa tämä opetus on avointa kaikille, vaikka käytännössä luentosaliin mahtuu vain rajattu joukko ihmisiä.

“Eikös yliopistojen luennot ole perinteisesti olleet avoimia kaikille? Suorittaminen vain vaatii kirjoilla olemista.” (Elina Seye)

Jäikö jotain kertomatta?

#OAhaaste-kampanja toteutettiin osana kansainvälisen Open Access Week 2017 -teemaviikon Helsingin-tapahtumien suunnittelua. Sisällöllisenä lähtökohtana kampanjassa oli avoimen tieteen merkitys Helsingin yliopistossa. Avoin tiede nähdään yliopistossa strategisena painopistealueena, ja opetuksen asemaa avoimessa tieteessä on linjattu rehtorin asettaman Digitaalisen julkaisemisen periaatteet -työryhmän raportissa 5.6.2017:

“Yliopisto huolehtii siitä, että opiskelijat yliopiston ja tiedeyhteisön jäseninä ymmärtävät avoimen tieteen merkityksen ja toimivat avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti heti opiskelun alkuvaiheista lähtien. Avoimuus edellyttää toimintakulttuurin muutosta. Toimenpide-esitys: Koulutusohjelmat ja kirjasto ottavat yhteistyössä huomioon avoimen tieteen kandi- ja maisteritutkintojen koulutussisällöissä. Kirjasto edistää avoimen tieteen tiedonhallinnan koulutus-, neuvonta- ja konsultointipalveluita tohtorikoululuille.”

Edellä on esitelty tusinan verran erilaisia keinoja, joilla avointa tiedettä tai avoimen tieteen kulttuuria voidaan tuoda yliopisto-opetukseen kandi- ja maisteritasolla. Lista ei ole kattava, vaan se vaatii täydennystä ja lisää konkreettisia esimerkkejä. Kirjasto ottaa mielellään vastaan uusia avauksia. Jos haluat jakaa näkemyksesi tai kokemuksesi avoimesta tieteestä opetuksessa, voit kommentoida alla olevaan blogikenttään tai ottaa yhteyttä kirjaston oppimisen palveluihin, Tuula Huuskoseen tai Juuso Ala-Kyynyyn.

Tuuli Toivonen ja muut avoimen tieteen edelläkävijät palkittiin

Kumpulan kampuksen Geologian valopihalla pidettiin 20.11. harvinaislaatuinen tilaisuus. Helsingin yliopiston kirjasto jakoi ensimmäistä kertaa palkinnon avoimen tieteen edistämisestä, ja sen sai geotieteen ja maantieteen laitoksen apulaisprofessori Tuuli Toivonen.

Kuva: Jussi Männistö

Palkintopuheessaan Helsingin yliopiston kirjaston palvelujohtaja Pälvi Kaiponen toivotti monikymmenpäisen tutkijoista, opiskelijoista ja kirjastolaisista koostuvan juhlaväen kuplivan juoman äärelle ja korosti Helsingin yliopiston edelläkävijä-asemaa avoimen tutkimusdatan tuottajana ja käyttäjänä. Helsingin yliopistossa tehdään Suomen avoiminta tiedettä, avoimuus on yliopistossa tehtävän tutkimuksen perusta.

Helsingin yliopiston kirjaston avoimen tieteen palkinnon saanutta Tuuli Toivosta Kaiponen ylisti sinnikkäänä avoimen tieteen ja avoimen tutkimusdatan pioneerina sekä tutkimuksessa että opetuksessa. Toivonen on osallistunut aineistojen ja tieteen avoimuutta edistäviin hankkeisiin jo yli kymmenen vuotta.

Hän on ollut mukana mm. biodiversiteettidatan infrastruktuuria kehittävän GBIF:n (Global Biodiversity Information Facility) toiminnassa ja kehittämässä suomalaista paikkatietoinfrastruktuuria ja tutkijoille suunnattua paikkatietopalvelu Paitulia  sekä esimerkiksi Paikkaoppi-oppimisalustaa. Viime aikoina Toivonen on toiminut myös Open Knowledge Finland Foundationin edustajana Avoin Tiede ja Tutkimus –hankkeen strategiaryhmässä ja kehittänyt yhteistyössä CSC:n kanssa avoimia tiedevisualisointeja. Toivonen on myös osallistunut No Deal No Review -taustaryhmään avoimemman julkaisutoiminnan puolesta. Toivosen tutkimusryhmä julkaisee avoimena kaikki tuottamansa keskeiset paikkatiedot ja lisäksi tuottaa avoimena lähdekoodina kaikki ohjelmoimansa työkalut.

Open access -viikolla Avoimen tieteen iltapäivässä 23.10.2017 julkistettu palkinnonsaaja sai kannatusta sekä bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta että matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta.

Avoin tiede vaatii yhteistyötä

Jalon juoman, suuren kukkakimpun ja kunniakirjan iloisena pokannut Tuuli Toivonen sanoi kiitospuheessaan olevansa hyvin kiitollinen tunnustuksesta. Toisaalta hän korosti avoimen tieteen olevan kollektiivista työtä: ”Ehkä kymmenen vuoden kuluessa voimme jo hurrata toisillemme tieteen avoimuuden kunniaksi ja kehua toistemme saavutuksia sillä saralla!” Toivosen mukaan tutkimusdatan avoimuus on nimittäin eri yliopistoissa työskentelevien tutkijoiden yhteisponnistus. Kun ryhdyttiin vaatimaan tiettyjen tutkimusaineistojen avaamista hallinnollisiin tarpeisiin, joukko tutkijoita havahtui siihen, että tutkimusdata voidaan avata myös muille tutkijoille ja lopulta kaikille, jolloin kuka tahansa voi toimia tutkimuksen yhteistyökumppanina. Koska aineistot on kerätty julkisen rahoituksen tuella, sen on oltava avointa myös aktiivisille kansalaisille ja sen on tuettava parempaa analyysiä ja päätöksentekoa yhteiskunnassa.

Samaan aikaan tämän havainnon kanssa Toivosen tutkimusryhmä huomasi, että heidän työskentelytapansa ei välttämättä ole niin avointa kuin voisi olla. Tämä johtui siitä, että tutkimusaineisto on laaja ja metodit ovat usein monimutkaisempia kuin mitä tutkimusartikkelissa voidaan esittää. Siksi tutkimusartikkelien lisäksi on julkaistava erikseen myös tutkimuksessa käytetty data ja tutkimusmenetelmät, jotta kuka tahansa voi saada täydellisen kuvan analyysistä.

Avointa tiedettä on edistetty Toivosen mukaan paljon viime vuosina sekä hallinnon että instituutioiden tasolla, mutta aktiivisimpia ovat olleet yksittäiset tutkijat ja varsinkin tutkimusryhmät, jotka ovat pyrkineet avoimempiin tutkijayhteisöihin. Siten avoin tiede on nähtävä kollektiivisena pyrkimyksenä ja Toivonen nostikin lasin tutkimusryhmänsä jäsenille. Hän antoi myös tunnustusta Helsingin yliopiston ja kirjaston tarjoamille datapalveluille tutkimuksen tukena.

Mutta mestareistakaan ei ole haittaa!

Mutta juhlat eivät loppuneet tähän. Toivonen on ollut mukana monessa eri avoimen tieteen yhteisössä ja tunnustuksia on lyhyessä ajassa sadellut useita. Yksi näistä yhteisöistä on Open Knowledge Finland, jonka opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hanke palkitsi päätöstapahtumassaan, Avoimen tieteen foorumissa 16.11. ”Mielestäni on erittäin tärkeää, että palkinto tuli ryhmälle, sillä avoimen tieteen edistäminen ei ole yksilöllinen hanke”, Toivonen summaa.

Toinen äskettäinen tunnustus tuli Eurooppalaiselta avoimen datan organisaatiolta SPARCilta, joka myönsi kunnianimen Open Data Champion kolmelle Helsingin yliopiston tutkijalle, Tuuli Toivoselle, Mikko Toloselle (digiaineistojen professori ja filosofian historian tutkija) ja Ari Asmille (ilmäkehätieteen tutkija ja tutkimuskoordinaattori). Nämä kolme tutkijaa ovat esimerkillisesti edistäneet avoimen tutkimusdatan käyttöä ja SPARCin tavoitteita eli avoimuuden periaatteiden vakiinnuttamista osaksi tutkimuskäytäntöjä. Kunnianosoituksen tarkoituksena on myös rohkaista muita tutkijoita ja tutkimuksen hallintoa avoimen tieteen edistämiseksi.

Tuuli Toivonen sitoutuikin selvästi SPARCin tavoitteisiin kiitospuheensa lopussa: ”Vaikka olenkin hirveän tyytyväinen, ylpeä ja nöyrä saamistani tunnustuksista, olen sitä mieltä, että tällaisiä palkintoja ei pitäisi olla olemassa. Meidän pitää tehdä työmme siten, että kaikki tutkimuksessa on oletusarvoisesti avointa. Lisäksi avoimen tieteen käytäntöjen noudattaminen on otettava huomioon tutkijoiden meritoitumisessa ja se vaatii vielä paljon työtä”, Toivonen kertoi.

Katso myös:

Global Biodiversity Information Facility (GBIF): https://www.gbif.org/
Paikkatietopalvelu Paituli: https://avaa.tdata.fi/web/paituli
Interaktiivinen karttapalvelu: http://www.paikkaoppi.fi/fi/
Open Knowledge Foundation Finland: https://fi.okfn.org/
Avoin tiede ja tutkimus-hanke: https://avointiede.fi/
Avoimet tiedevisualisoinnit: https://avaa.tdata.fi/web/cbig
No Deal No Review: http://www.nodealnoreview.org/
Digital Geography Lab: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/digital-geography-lab

”Es­teet pois tie­teen avoi­muu­den tiel­tä”, Helsingin yliopiston verkkosivujen uutinen, sisältäen Toivosen haastattelun: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/korkeakoulu-tiedepolitiikka/esteet-pois-tieteen-avoimuuden-tielta
”Avoimuuden palkinto avoimen tieteen työryhmälle”, Open Knowledge Finland-sivuston uutinen: https://fi.okfn.org/2017/11/16/avoimuuden-palkinto-avoimen-tieteen-tyoryhmalle/
Sparc Europen Open Data Champions-sivusto: https://openscholarchampions.eu/opendata/champions/

Tutkimusdatan hallinnan suunnittelu kannattaa

Suuri osa Helsingin yliopiston tutkijoista käytti aineistonhallinnan suunnitelman laatimista helpottavaa verkkotyökalua Suomen Akatemian syksyn 2016 rahoitushaussa. 137 tutkijaa sai viime keväänä hakemukseensa myönteisen päätöksen. Heistä n. 64 prosenttia oli kirjautunut Helsingin yliopiston kirjaston ylläpitämään datahallinnan suunnittelua tukevaan palveluun.

DMPTuuli ohjaa suunnitelmallisuuteen

Tutkimusrahoituksen hakeminen on osa tutkijoiden arkipäivää. Suomen Akatemia on edellyttänyt vuodesta 2016 rahoitushakemuksen liitteeksi aineistonhallintasuunnitelmaa. Helsingin yliopiston kirjaston aloitteesta syntyneessä kansallisessa yhteistyössä on rakennettu aineistonhallintasuunnitelma (Data Management Plan) laatimista helpottava työkalu (tool) DMPTuuli.

DMPTuulin ideana on, että lomakepohja ja sen tarjoamat ohjeistukset auttavat kirjoittajaa entistä paremmin ottamaan huomioon ja dokumentoimaan tutkimusprojektin eri vaiheisiin liittyvän aineistonhallinnan. Tällöin sekä kertyvän datan tekijänoikeudelliset että tietoturvaan ja jatkokäyttöön liittyvät seikat tulevat huomioiduiksi.

Työpajoissa saa opastusta aineistonhallintaan

Tietoasiantuntija Mikko Ojanen ohjaamassa kevään 2017 DMPworkshopia. Kuva: Jussi Männistö

Helsingin yliopiston datatuen järjestämissä aineistonhallinnan työpajoissa opastetaan tutkijoita työkalun käyttöön ja kerrotaan olemassa olevista palveluista, sekä aineistonhallinnan suunnittelun hyödyistä. Työpajat ovat olleet suosittuja, useampia satoja tutkijoita on jo osallistunut niihin. Yliopiston datatuki, jossa kirjasto on mukana sekä koordinaattorina että asiantuntijana, vastaa tutkijoiden aineistonhallintaan liittyviin kysymyksiin sekä rahoitushakujen aikana että niiden ulkopuolella.

Datatuen yhteystiedot: researchdata@helsinki.fi tai puh 02 941 23000 (syyskuussa).

Avointa tiedettä opetukseen – mutta missä vaiheessa ja miten?

Avoin tiede opetuksessa, kirjaston lokakuisen #OAhaaste-kampanjan teema oli hyvin esillä myös Avoimen tieteen iltapäivässä viikko sitten. Avoimen tieteen iltapäivä oli osa kansainvälistä OA Week 2017 -teemaviikkoa, ja Tiedekulmassa aiheesta olivat keskustelemassa historiantutkija ja yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen, kulttuurimaantieteen professori Markku Löytönen ja Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen.

Historioitsija Mirkka Lappalaista haastatteli Tiedekulman tapahtumassa tutkimushallinnon asiantuntija Eeva Nyrövaara. Kuvat Jussi S. Männistö

Mirkka Lappalainen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa erityisesti opetuksen ajoituksen kannalta (videolla ajassa 20:40–22:30).

“Opetan enimmäkseen ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita. Avoimen tieteen aineistot tulevat siinä vaiheessa, kun ohjaan kanditutkielmia ja proseminaareja. Olen miettinyt, millä tavalla avoimesta tieteestä kerrotaan opiskelijoille ja missä vaiheessa. Se on kuitenkin vähän mystinen asia eikä se suoranaisesti liity ihan alkuvaiheen opiskeluun”, Lappalainen toteaa.

Toisaalta, samalla, kun avoin tiede voi olla opiskelijoille etäinen asia, he voivat kokea sen myös itsestäänselväksi asiaksi: näinhän tieteen kuuluisi toimia.

“Luulen, että se on fukseille paljon helpompi asia kuin monille, jotka ovat olleet vuosikymmeniä tutkimuksessa”, Lappalainen arvelee.

Lappalainen pohti myös lähdekritiikin merkitystä. Kun tietoaineistot ovat entistä paremmin saatavilla, tiedonhakijan kyky seuloa olennainen korostuu.

“Avoimien aineistojen käyttö on oikeastaan aika vaikeata. Pitää opettaa opiskelijoita etsimään oikeita resursseja, ja miettimään niitä periaatteita, joilla löytää luotettavan aineiston. Kyllä me tiedämme, ettei netissä kaikki ole luotettavaa. Digitaalisen lähdekritiikin vaatimus on noussut erittäin keskeiseksi”, Lappalainen sanoo.

Avointa dataa eniten kovissa tieteissä

Kun professori Markku Löytöseltä kysyttiin, onko avoimen tieteen näkökulma relevantti näkökulma opetuksen kannalta, vastaus tuli välittömästi (videolla ajassa 1:02:50–1:04:20):

Professori Markku Löytönen ja kustannusjohtaja Leena Kaakinen olivat Avoimen tieteen iltapäivässä kirjaston tietoasiantuntija Markku Roinilan tentattavana.

“On, ilman muuta. Maantieteessä meillä on ollut jo toistakymmentä vuotta sellainen verkko-osoite kuin Paikkatietolainaamo (nykyisin Paikkatietoikkuna), jossa on hyvin monipuolista paikkatietoa opetuksen käyttöön”, Löytönen sanoo, ja jatkaa:

“Omilla kursseillani teetän sellaisia tehtäviä, joissa opiskelijoiden on käytettävä avointa tiedettä hyväkseen. Veikkaan, että nimenomaan Meilahdessa, Kumpulassa ja Viikissä, luonnontieteissä, biotieteissä ja lääketieteessä, käytetään hyvin paljon avointa dataa. Keskustakampuksella ei ehkä niin paljon, koska täällä on se on pitkälle korpuspohjaista, ja datan digitoiminen on vielä aika lailla kesken”, Löytönen arvioi.

Kustannusjohtaja Leena Kaakinen on mukana Gaudeamuksen ja Helsingin yliopiston osin yhteisessä avoimen julkaisemisen hankkeessa, jossa rakennetaan Helsinki University Press -julkaisusarjaa (HUP). Kaakinen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa käynnissä olevan hankkeen ja tiedekustantajan näkökulmasta (videolla ajassa 1:04:20–1:05:50).

“Tietysti avoimia julkaisuja voi käyttää opetuksessa hyvin moninkin tavoin. Myös avointa dataa voi opetuksessa hyödyntää nimenomaan sillä tavalla, että miten dataa tulkitaan. Aikaisemmin tässä (keskustelussa) mainittiin opiskelijalehdet, jotka myös voisivat olla aika hyvä opetuksen väline, vertaisarviointi ja muu. Sitten ovat myös oppimateriaalit – monenlaisia digitaalisia materiaaleja voidaan opetuksessa käyttää”, Kaakinen sanoo, ja summaa:

“Mahdollisuudet on monet. Projekti on hyvin alkuvaiheessa, ja kaikkea ei olla ehditty vielä kovin tarkasti miettiä. Mutta tämä opetusnäkökulma on sellainen, että se on monesti tullut esille. Olemme miettineet, miten voisimme olla siinä vielä enemmän yliopiston avuksi”, Kaakinen sanoo.

“Avoimen tieteen käsite vaatii vähän harjaantumista”

Riitta Jyrhämän mukaan tieteen julkisuus on entuudestaan tuttu, mutta avoin tiede vaatii hieman totuttelua.

Lokakuun loppuun jatkuva #OAhaaste-kampanja pyrkii herättämään keskustelua avoimen tieteen roolista ja mahdollisuuksista opetuksessa. Kasvatustieteiden kandiohjelman johtajalla, opettajankouluttajalla ja yliopistonlehtorilla Riitta Jyrhämällä on näkemystä ja kokemusta yliopisto-opetuksesta neljältä vuosikymmeneltä. #OAhaaste-haastattelussa hän kertoo, miten opettajat ja tulevat opettajat ovat heräämässä avoimen tieteen kysymyksiin.

“Ei se varmaan hirveän tuttu asia ole laajassa mielessä, mutta kyllä sen perään on alettu kysellä, varsinkin julkaisemisen osalta. Ihmiset tulevat yhä tietoisemmaksi asiasta. Ja varmaan on opettajia, jotka hyödyntävät avointa tiedettä hyvinkin paljon. Ja on meillä järjestetty OpeRight-koulutuksiakin“, Jyrhämä pohtii.

Avoin oppikirja opiskelijaa ajatellen

Entä millä tavalla Jyrhämä on avannut omaa opetustaan? Hän napsauttaa koneen auki, ja näyttää verkkosivua.

“Olisikohan tämä Praktikumikäsikirja avointa tiedettä, koska tämä on vapaasti verkossa saatavilla. Tämä liittyy opetusharjoittelun ohjauksen teoriaan. Se perustuu meidän tekijöiden omaan tutkimukseen ja muiden tutkimukseen”, Jyrhämä kertoo yhdessä Erja Syrjäläisen ja Liisa Haverisen kanssa toteutetusta oppikirjasta.

Praktikumikäsikirja on hyvä esimerkki opetuksen avaamisesta, ja sitä voi verrata professori Panu Minkkisen ensimmäisessä #OA-haastattelussa esiintuomiin oikeustieteen käytäntöihin. Oikeustieteen puolella Praktikumikäsikirja olisi ehkä painettu kirjaksi ja myyty yliopistokirjastolle.

“Oikkarit osaavat tuon paremmin, samoin kauppatieteilijät! Meillä tämä on tarkoitettu harjoitteluun meneville opiskelijoille lukemistoksi, jolloin sen pitää olla helposti ja suoraan saatavilla. Tätä käytetään myös meidän ohjaajakoulutuksessamme”, Jyrhämä perustelee.

“Praktikumia kohtaan on kiinnostusta myös ulkomailla, ja sitä on pyydetty kääntämään englanniksi. Jos kääntäisimme tämän englanniksi, laajentaisimme ja päivittäisimme, myös kirjamarkkinat voisivat kiinnostaa”, Jyrhämä lisää.

Avoimista tutkielmista nettivideoihin

Jyrhämä mainitsee toisenkin avoimen oppimateriaalin, blogimuodossa toteutetun Opinnäytetyöskentelyn ideapajan, joka on suunnattu kandi- ja gradututkielmien tekijöiden avuksi. Samalla hän kuitenkin myöntää, että “avoimen tieteen käsite vaatii vähän harjaantumista”.

“Tieteen julkisuutta me mielestämme korostamme koko ajan. Heti kandiohjelman alussa esimerkiksi kerromme, että opinnäytteet ovat julkisia. Että niitä ei ole oikeutta salata muuta kuin erityisestä syystä”, Jyrhämä mainitsee.

Riitta Jyrhämä hyödyntää opetuksessaan avointen julkaisujen ohella myös videoita.

Avoimuuden toteuttaminen opetuksessa on kuitenkin tilannekohtaista.

“Käytän avoimia aineistoja, mikäli se on mahdollista, ja jos löydän jotain hyvää. Sisältö on tietenkin kaikkein tärkein asia. Aina on puntaroitava sitä, mikä on hyödyksi, mikä palvelee kurssia.”

“En tiedä, täyttääkö se kriteereitä, jos löydän hyvän videopätkän esimerkiksi Youtubesta, ja käytän sitä opetuksessa. Siellä on hyviä, kansainvälisiä yliopistoväen tekemiä menetelmävideoita, joita olen käyttänyt. Myös oman tiedekunnan piirissä on tuotettu Opettajien akatemian kehittämisrahalla esimerkiksi Kvantiblogin SPSS-videot“, Jyrhämä mainitsee.

Avoimelle datalle käyttöä opetuksessa

Myös avointa dataa voisi Jyrhämän mukaan hyödyntää opetuksessa nykyistä enemmän, jos sitä olisi saatavilla.

“Isojen tutkimusaineistojen keräämiseen käytetään hirveästi vaivaa, mutta aineiston äärellä ei välttämättä ole kuin se yksi tutkija. Aineistoon saattaisi kuitenkin olla monta näkökulmaa. Omalta alalta tulee mieleen opetustilanteiden ja opetusharjoittelun videointi. Sieltä voisi löytää esimerkkejä opetukseen. Mutta nämä aineistot ovat luultavasti liian herkkää materiaalia siihen, että ne olisivat täysin vapaasti saatavilla”, Jyrhämä huomauttaa.

“Tarvitaan ehkä laajempi keskustelu aineistojen avaamisesta. Silloin tällöin käydään keskustelua siitä, miten upeata olisi, jos olisi käytössä joku datapankki. Tällä tarkoitetaan kuitenkin tiedekunnan sisäistä datapankkia. Täysin avoimista aineistoista ei ole ollut niin paljon keskustelua”, Jyrhämä sanoo.

Avoimuuden harjoittelu opetuksen perusarkea

Avoimen tieteen käsite voi vaatia totuttelua, mutta avoimen tieteen ajatusten tuominen opetukseen ei ehkä ole niin uusi asia. Pohjimmiltaanhan avoimessa tieteessä on kyse yhdessä rakentamisesta, kuten Jaakko Kurhilan #OAhaaste-haastattelussa tuli esiin. Tämä voi tarkoittaa omien tuotosten jakamista muille ja muiden aikaansaannosten arviointia ja kehittämistä. Ja tätä on opetuksessa tehty tietenkin iät ajat.

“Jos avointa tiedettä näin ajattelee, niin se ei todellakaan ole uusi asia, eikä varsinkaan opettajankoulutuksen piirissä. Kurssinsisäinen julkisuus on meille peruskauraa. Nytkin olemme didaktiikassa pitäneet alustuksia, joissa se oma ajattelu tulee näkyväksi, kun se esitellään muille”, Jyrhämä sanoo.

“Meille on erityisen tärkeätä se, että pedagoginen ajattelu kehittyy. Jos yritämme opettaa pedagogisesti ajattelevia opettajia, toisten opiskelijoiden tuotokset voivat olla reflektion pohja. Ja saattaahan siellä tulla esiin myös uusia oivalluksia”, Jyrhämä sanoo.

Miltä Riitta Jyrhämän pohdinnat kuulostavat? Millaisia kokemuksia sinulla on avoimen tieteen näkökulmasta opetuksessa? Voisiko opetusta avata enemmän, ja miksi se olisi hyödyllistä? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu lokakuun ajan!