Blogi 3 – omaa visuaalisuutta etsimässä (ja tulvaindeksiä tarkastelemassa)

Kolmannella kurssikerralla päästiin vihdoin Suomenkin ulkopuolle ja tarkastelemaan Afrikkaa – tarkemmin Afrikan eri maiden konflikteja ja niiden yhteyksiä öljy- ja timanttivaroihin. Mielestäni QGIS-harjoitukset olivat kiedottu mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen aiheeseen, sillä öljyvarojen merkitys maailmankaupalla ja niiden epätasainen jakautuminen ovat johtaneet tai tulevat johtamaan koflikteihin eri tahojen välillä (Knox & Marston, 2016, s. 288). Tietokannoissa oli myös tietoja esimerkiksi konfliktien tapahtumavuosista, jonka avulla pystyi selvittämään konfliktien tiheyden ja päättelemään paljon alueen tilanteesta. Joillakin alueilla oli saattanut olla 32 konfliktia, mutta konfliktit olivat tapahtuneet 32 vuoden ajalta, kun taas joissakin maissa 32 konfliktia oli voinut sisältyä vain kahdeksaan vuoteen eli alueella on ollut huomattavasti levottomampaa. Tietokannan tietojen avulla voitaisiin myös selvittää, onko nimenomaan öljyvarojen tai timanttikaivosten löytäminen johtanut konfliktien lisääntymiseen, jos tiedetään myös öljykenttien ja timanttikaivosten löytämis-, poraamis-, ja kaivausten aloitusvuosi. Mielenkiintoista oli myös tarkastella sitä, että onko olemassa yhteyttä konfliktien ja Internetin käyttäjien määrän välillä eri maissa. Myös öljyvarat ja timanttivarat voisivat olla yhteydessä Internetkäyttäjiin maiden vaurastumisen perusteella ja myös tätä voitaisiin tietokantojen avulla selvittää.

Tehtävä korosti myös tietokantojen eri luonnetta, sillä kuvanlaatu vaikutti hyvältä, mutta jokainen objekti olikin erillinen. Tämän takia yhdistelimmekin eri tietokannan kohteita toisiinsa. Tähän sisältyi taas useita pienien nappien klikkailuja, ja tarkkaavaisuus oli tunnilla koetuksella. Tämä kuvasti hyvin sitä, että  tietokannan tietojen muokkaaminen omaa käyttötarkoitusta vastaavaksi on työlästä. Muutaman kerran jouduin tekemään jonkin kohdan uudestaan, kun hetkeksi keskityin johonkin muuhun. Tämä oli toisaalta turhauttavaa ja aiheutti paniikkia, koska ajatteli, ettei pysy sitten seuraavassa kohdassa perässä, kun korjailee omia mokiaan. Toisaalta toisto edisti oppimistani ja tämä oli nähtävissä tehtävässä, joka jäi kotiin.

Työskentelimme tunnilla ensin taulukkomuotoisen tiedon parissa, mutta lopussa lisäsimme siihen myös spatiaalisen ulottuvuuden. Harjoittelimme “join” ja muita toimintoja Afrikan kartan avulla, mutta itse kotitehtävä liittyi Suomen karttaan, jonka tekemiseen hyödynsimme tunnilla käsiteltyjä komentoja. Aluksi tuntui hankalalta taas muistaa, mitä kaikkea oli juuri oppinut, mutta lopulta tehtävän teko sujui suht. mallikkaasti. Tuntui, että QGIS:n käyttö oli omalla kohdallani jo huomattavasti sujuvampaa, ja pystyin kokeilevalla otteella löytämään asioita, joita en muistanut tai olleet vielä käyneet läpi. Toisaalta tunnin aikana tuli eteen useita tilanteita, jossa kuvittelin tehneeni oikein, mutta jokin aineistossa ja sen käsittelyssä mätti. Aina en tiennyt, mistä ihmeestä virhe johtui ja tämä oli turhauttavaa. Opettaja osasi joissakin neuvoa, mutta osa jäi edelleen mysteeriksi…? Toisaalta omaa aikaani ja hermojani söi myös QGIS:n kaatuminen useaan otteeseen… Ainakin opin, kuinka tärkeää tallennusnapin painaminen on – ja mieluummin liian usein kuin harvoin!

Minun on pakko myöntää, etten omaa mielestäni hyvää visuaalista silmää. En oikeastaan tiedä, mitkä värit sointuvat yhteen, ja mikä näyttää kartalta hyvällä ja harmonisena. Ensimmäisestä kokeilustani tehtävän parissa tuli suorastaan kammottavan näköinen, mutta tulipahan ainakin harjoiteltua QGIS:N käyttöä. Lisään tuotoksen tähän, jotta voitte ottaa ainakin mallia, miten karttoja EI pitäisi tehdä 😀 Minulla olisi hirveästi muutakin kouluhommaa meneillään, mutta pakko tehdä uusi, korjailtu kartta. Tähän saattaa kuitenkin kulua aikaa, koska minun pitää usean kokeilun kautta löytää sopivat värit karttaan, paksuudet ja pituudet palkeille. Kirsi Ylinen kertoi tuskailevansa tämän saman asian kanssa: värien kanssa leikkimistä ja kokeilemista voisi jatkaa ikuisuuden. Tässä tämä ensimmäinen versio:

 

Eli ei mennyt ihan putkeen… Otsikkokin meni ekassa versiossa pieleen. Tässä kuitenkin paranneltu versio, jonka ulkoasuun olen paljon tyyväisempi, sillä se on selkeämpi. Vaihdoin värimaailman siniseen, mutta tämä aiheutti ongelmia järvien ja jokien värien valintaan, jotta ne näkyisivät eri sinisen sävyillä kuvatuilla alueilla. Tämäkin kuva näytti mielestäni paremmalta isona QGIS:ssä, mutta tässä pienennetyssä kuvassa harmaat palkit eivät ole niin selkeitä, kuin olisin toivonut. Laura Ahola esimerkiksi esittää omassa kartassaan saman asian pylväiden sijaan ympyröiden avulla sekä on ottanut joet pois esityksestään selkeyden vuoksi. Itse toimin ohjeiden mukaan, mutta mielestäni hänen kartassaan alueiden järvisyys tuli hyvin näkyviin myös ympyröinä kuvattuina. Kartta oli myös miellyttävämmän näköinen ilman jokia. Tämä kuvaa mielestäni hyvin jokaisen kartantekijän ja heidän luomiensa visuaalisten esitysten ainutlaatuisuutta ja omaperäisyyttä sekä QGIS:n monipuolisia työkaluvaihtoehtoja.

Kartat kuvaavat siis tulvaindeksiä eri valuma-alueilla esitettynä eri sinisen sävyin sekä järvisyyttä prosentteina kuvattuna pylväinä. Itseäni ihmetytti pyydettyjen histogrammien lisääminen, sillä tällä mittakaavalla ne eivät varsinkin vähäjärvisillä alueilla näy kunnolla. Mielestäni ne tekivät kartasta hieman epäselvän, sillä osalla pienemmistä valuma-alueista pylväs peitti tärkeää infoa. Päädyin molemmissa 10 luokkaan, sillä testaillessani eri vaihtoehtoja, 10 luokan kohdalla erottui muutama selkeä alue lisää, ja tämä tieto olisi suuremmilla luokkaväleillä hävinnyt. Toisaalta 10 luokassa sävyerot eri luokkien välillä ovat suhteellisen pieniä, mikä saattaa vaikeuttaa kartan tulkintaa. Luokkavälien valinta ilmiöstä riippuen tuntuu vielä itselleni hankalalta: kuinka monella luokalla esitys antaisi kyseisestä aiheesta kaikkien selkeiten informaatiota, ilman että sitä menetettäisiin.

Kartalla näkyy selkeästi Järvi-Suomi, jossa järviä on huomattavasti enemmän ja pylväät nousevat korkeammalle kuin muualla.  Esko Kuusiston (2015, s. 286) mukaan järviä on alueella noin 22 000, jos järvi määritellään koon mukaan suuremmaksi vesialueeksi kuin 1 hehtaari. Pohjoisessa myös Inarijärvi ja sen alue näkyy selkeästi, vaikkakin alueella on Kuusiston mukaan enimmäkseen lampia. Kuviosta huomaa myös sen, että korkea järvisyys ei korreloi suuren tulvaindeksin kanssa. Tätä voi selittää esimerkiksi se, että tällöin vesi on säilössä järvissä, eikä siksi näy tulvaindeksissä, joka on laskettu niin, että joen keskiylivirtaama on jaettu keskialivirtaamalla. Samanlaista pohdintaa oli esimerkiksi myös Emilia Ihalaisen blogissa.

Tulvaindeksi kertoo virtaaman vaihtelua alueella ja huomioi sekä kaikkien kuivimmat että tulvaisimmat ajat. Ominaisuustietokantaa tarkasteltaessa Aurajoen tulvaindeksi on kaikkein korkein, 1100. Seuraavaksi suurin tulvaindeksi on Halikonjoella, jonka tulvaindeksi yltää vain 500 eli on huomattavasti pienempi kuin Aurajoen.

Kartasta on selkeästi erotettavissa Pohjanmaan alue. Johanssonin (2005) käsittelee kirjoituksessaan Rivers draining into the Gulf of Bothania jokia, ja esittää erilaisia aluerajauksia perustuen alueiden jokiin,  hydrologisiin olosuhteisiin ja morfologiaan. Hänen mukaansa alue, jolla Selkämereen virtaa esimerkiksi Kokemäenjoki ja Karvianjoki, on hyvinkin matalaa. Aluetta kuvaa se, että valuma-alueet virtaavat korkeimman rantaviivan alapuolella, alueella on suhteellisen paljon järviä ja rannikko on hyvin tasaista. Pohjanmaa ja hieman sitä pohjoisemmatkin alueet rannikolla puolestaan kuuluvat eri alueeseen ja tällä alueella Perämereen virtaavat esimerkiksi Kyrönjoki, Ähtävänjoki, Siikajoki, Oulujoki ja Kemijoki. Tätä aluetta kuvaa myös sen topografian tasaisuus. Lumen sulaminen ja rankat sateet vaikuttavat virtaaman kasvuun ja Lounais-Suomessa sekä Pohjanmaalla onkin paljon kevättulvia. (Karlsson, 2005, s. 325-337.) Suurin mitattu virtaama Pohjanmaalla on ollut Kyrönjoessa vuonna huhtikuussa 1922, jolloin se oli lähes 600 m3/s. Pohjanmaalla tulvii erityisesti keväällä, kun lumet sulavat mutta myös muina vuodenaikoina eli se on erityisen tulvaherkkää aluetta. (Rautio, L.M, 2016.) Tulviminen on siis riippuvainen sää- ja vesistöolosuhteista ja tulva-alueen laajuus sekä tulvan aiheuttamat seuraukset riippuvat esimerkiksi maaston muodoista, maankäytön muodoista alueella sekä vuosittain vaihelevasta vesitilanteesta (Ympäristö.fi:n verkkosivut).

Toivottavasti ensi viikolla löydän paremmin selkeän visuaalisen ilmeen kartoilleni. Se jääköön nähtäväksi seuraavissa kirjoituksissa,

Ida

Lähteet

Ahola, L. (31.1.2019). Hermot koetuksella. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/lauahola/2019/01/31/hermot-koetuksella/. Viitattu 2.2.2019.

Ihalainen, E. (31.1.2019). Tietokannasta tietotulvaan. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/ihem/. Viitattu 2.2.2019.

Johansson, C. E. (2005). Rivers draining into the Gulf of Bothania. Teoksessa M. Seppälä The physical geography of Fennoscandia (s. 325-348). Oxford University Press.

Knox, P. & Marston, S. (2016). Human Geography: Places and Regions in Global Context. Harlow: Pearson Education Limited.

Rautio, L. M. (2016). Milloin Pohjanmaalla tulvii? Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi. Saatavissa: https://etelapohjanmaanely.wordpress.com/2016/03/22/milloin-pohjanmaalla-tulvii/. Viitattu 2.2.2019.

Tulviin varautuminen. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Saatavissa: https://www.ymparisto.fi/tulvat. Viitattu. 2.2.2019.

Ylinen, K. (30.1.2019). Sinä lähdit ja tulvii Pohjanmaa. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/. Viitattu 2.2.2019.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *