Blogi 6 – pisteitä ja interpolomista

Tällä kurssikerralla olin kuumeessa, joten kun muut kurssilaiset lähtivät ulos reippailemaan, jäin sisälle. Olin kuitenkin kokeillut sovellusta kotona, joten sain jonkinlaisen käsityksen, mitä muut tekivät ulkona.

Oli mielenkiintoista nähdä käytännössä, miten erilaisiin pisteisiin voidaan liittää erilaista tietoa sijainnista ominaisuuksiin, kuten tällä kertaa esimerkiksi kohteiden turvallisuuteen. Tällä kurssikerralla pisteiden kanssa operoiminen ja niistä tehdyn interplointikartan tekeminen tuntui yllättävän helpolta! Päälimmäiseksi jäi mieleen kartan värien käyttö. Kun oli kyse turvallisuudesta, käytimme havainnollistavina väreinä väriskaalaa vihreästä punaiseen. Vihreät pisteet merkitsivät turvallisia alueita ja punaiset turvattomampia. Yhden värin eri sävyt eivät olisi ehkä tuoneet ilmiötä samalla tavalla esille.

Tuotin itse neljä karttaa hyödyntämällä tällaista pisteisiin hyödynnettyä tietoa. Interpoloinnin jätin näistä esityksistä pois. Itse opiskelen luokanopettajaksi, joten tuntui helpolta laatia opetuskäyttöä varten tarvittavia havainnollistavia karttoja. Aiheena olivat erilaiset hasardit ja niistä löytyviä tietokantojha ja QGIS:llä luotuja karttoja olisi voinut tehdä enemmänkin.

Ensimmäiseen karttaan havainnollistin yli 6 magnitudin maanjäristyksien esiintyvyyttä maapallolla vuodesta 1950 tähän päivään (kuva 1). Oppilaille voisi olla mielenkiintoista vertailla muutamia erilaisia karttoja pelkästään tästä aiheesta eri aikavälillä. Näin oppilaat voisivat vertailla esimerkiksi tätä karttaa yli 6 magnitudin järistyksiin, jotka ovat tapahtuneet lähimenneisyydessä esimerkiksi viimeisen viiden vuoden sisällä (kuva 2). Näin voitaisiin ajallisesti vertailla järistyksien sijoittumista ja määrää kartalla.

Kuva 1. Yli 6 magintudin maanjäristyksen vuosina 1950-nykyhetki.

Seuraavaksi laadin kartan (kuva 2), jossa havainnollistuu nimenomaan vain viimeisen viiden vuoden aikana tapahtuneet yli 6 magnitudin järistykset. Niitä oli tietenkin huomattavasti vähemmän. Muutin myös pisteiden väriä niin, että tietty väri edustaa maanjäristyksen voimakkuutta. Näin voidaan nähdä, onko juuri kaikkein voimakkaimpien ja vaarallisimpien järistysten sijainnissa jotakin eroa. Opettaja voisi osallistaa oppilaita pohtimaan, mistä nämä erot johtuvat ja mitkä seikat vaikuttavat ylipäätään maanjäristysten esiintyvyyteen. Tässä kohtaa voitaisiin nostaa esille myös uutisotsikoihin päässeet voimakkaammat maanjäristykset ja pohtia oppilaiden kanssa niiden konkreettisia seurauksia. Esimerkiksi 9 magnitudin järistyksiä olivat sekä Sumatralla 2004 että Japanissa 2011 tapahtuneet järistykset, joita seuranneet tsunamit aiheuttivat myös paljon tuhoja. Ritcherin asteikolla yli 8 magnitudin järistykset ovatkin luokiteltu valtaviksi järistyksiksi, jotka aiheuttavat täydellistä tuhoa ja vakavia vaurioita satojenkin kilometrien päässä järistysalueelta. (Geologian verkkosivut.)

Kuva 2. Yli kuuden magnitudin maanjäristykset aikavälillä 2014-nykyhetki.

Tässä kohtaa voisi olla järkevää esittää erityisen maanjäristysherkiltä alueilta lähempiä karttaesityksiä, jotta nähtäisiin vielä selkeämmin maanjäristysten sijoittuminen (kuva 3). Opetuksessa olisi hyvä hyödyntää varmaankin muutamaa tällaista erilaista tarkempaa karttaa, jotta eri alueita voidaan vertailla. Yhtä tarkempaa aluetta voitaisiin tarkastella myös esimerkiksi viimeisen 10 tai 20 vuoden aikana tapahtuneiden järistysten osalta ja tehdä päätelmiä vertailukohteiden kautta.

Kuva 3. Yli 6 magnitudin järistykset Indonesiassa viimeisen viiden vuoden ajalta.

Koska maanjäristyksille ja tulivuoritoiminalle on yhteistä niiden sijoittuminen mannerlaattojen liitoskohtiin, tein myös neljännen kartan, joka havainnollistaa tätä ilmiötä (kuva 4). Kartoista voisi laatia esimerkiksi erilaisia kysymyksiä tai pohdintatehtäviä oppilaille. Lisäksi tällaisilla kartoilla voitaisiin havainnollistaa muidenkin hasardien sijoittumista ja pohtia hasardien vaikutuksia niin rakennetun ympäristön kuin luonnonympäristön kannalta, puhumattakaan ihmisistä. Tällaiset kartat ovat varmasti mielenkiintoinen ja hyvä lisä opetukseen ja maantieteen oppikirjoista löytyviin kuviin. Karttaesitykset tukevat myös sellaisia oppilaita, joilla on hyvä kuvamuisti. Ainoa huono puoli laatimissani koko maailmaa kuvaavissa kartoissa on kuitenkin tiedon määrä, sillä valitsin sen kummemmin ajattelematta hyvin suuren aikavälin, joten kartalla näkyvät järistykset ovat noin 70 vuoden ajalta. Näin ollen kartalla on aika paljon informaatiota, eikä siinä esimerkiksi näy pienempiä järistyksiä. Niitä ei toisaalta olisi varmaankaan järkevää esittää erikseen kartalla, sillä niitä on tapahtunut niin paljon.

Kuva 4. Maanjäristysten ja tulivuorien sijainnit maapallolla.

Emilia Ihalainen tuo hyvin blogissaan esille tietokantojen luotettavuuden. Hän huomauttaa blogissaan, että tulivuoritietokantaan oli lipsahtanut virhe, jota en itse huomannut, vaikka se näkyy myös omassa karttaesityksessäni. Yksi tulivuorista on nimittäin Ruotsissa, vaikka todellisuudessa kyseinen tulivuori sijaitsee Islannissa. Luultavasti tarkimmat oppilaat olisivat huomanneet tämän, joten ei välttämättä olisi ollut katastrofi, jos tällainen moka päätyisi omiin opetusmateriaaleihin.

Toinen huomio on se, että itseltäni kyseisistä karttaesityksistä jäi kokonaan mannerlaattojen rajat pois, mikä voisi olla tällä kartalla olennainen yksityiskohta, kuten esimerkiksi Kia Kautosen karttaesityksissä.  Suuria manner- eli litosfäärilaattoja on maapallolla seitsemän ja juuri niiden liitoskohdissa tulivuori- ja maanjäristystoiminta ovat aktiivisimmillaan (Geologian verkkosivut). Kia myös pohtii kirjoituksessaan pisteiden runsasta määrää, kun tarkastellaan tällaista pisteaineistoa maanjäristyksistä pitkältä aikaväliltä. Kartasta voi näin helposti tulla sekava ja osa pisteistä jää toisten alle. Tein itse juuri tämän virheen ensimmäisessä kartassa, mutta tästä kuitenkin opin.

Tämä tehtävä oli tähän mennessä kurssin mukavin tehtävä! Ensinnäkin tällaisten karttaesitysten laatiminen ei ollut kovin vaativaa ja oli mukava saada jonkinlainen idea siitä, miten tällaista pistemäistä aineistoa voidaan kerätä. Tulevana opettajana olin innoissani, kun tehtävän ideana oli pohtia opetukseen soveltuvaa materiaalia, vaikka maantieteenopettaja minusta ei tulekaan. Ehkä voisin kuitenkin myös alakoulun puolella hyödyntää jonkinlaisia karttaesityksiä ympäristöopin oppiaineen kohdalla.

Viimeistä (huh) kurssikertaa odotellen,

Ida

Lähteet

Ihalainen, E. (2019). Viikko 6 – Hasardit. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/ihem/2019/02/24/viikko-6-hasardit/. Viitattu 26.2.2019.

Kautonen, K. (2019). Viikko 6. Hasardit. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/kautkia/2019/02/25/viikko-6-hasardit/. Viitattu 26.2.2019.

Maan rakenne. Geologian verkkosivut. Saatavissa: http://www.geologia.fi/index.php/2018/05/21/maan-rakenne/. Viitattu 26.2.2019.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *