Valmista tuli!

Näkemiin, QGIS.

Viimeinenkin harjoitus on saatu valmiiksi ja blogi on aika jättää oman onnensa nojaan. Kurssi on ollut hyvin opettevainen ja tunnen saaneeni siitä melko paljon irti. Suosikkiharjoituksiani ovat olleet väestötutkimukset pääkaupunkiseudulla (Viikko V: puskureita siellä, buffereita täällä), hasardit ja opetusmateriaalin valmistaminen, Google Street View’n hyödyntäminen sekä ehdottomasti EpiCollect5-aplikaation hyödyntäminen tutkimuksessa (Viikko VI: tiedonkeruuta ja tiedon luontia).

Kiitos kurssista ja moikka!

Linnea

Viikko VII: oma työ

Liikaa valinnanvaraa!

Viimeisen kurssikerran aiheena on oma-aiheinen karttatyö mistä vain aiheesta. Alkuajat pää lyö lähinnä tyhjää, eikä mitään mielekästä ideaa tunnu löytyvän. Sitten keksin sitoa aiheen omiin kiinnostukseen kohteisiini ja ideoita pukkaa toisensa perään, toiset huonompia, toiset parempia. Alkuperäiskielten puhujien määrä alueittain Meksikossa? Kuinka monessa maassa vähimmäis-/alkuperäiskielet on huomioitu esimerkiksi liikennemerkeissä? Kuinka monta prosenttia alueen väestöstä on puhuttava valtavirrasta poikkeavaa kieltä, jotta se huomioidaan merkistöissä?

Osa aiheista tuntuu liian vaikeilta ja osasta sopivan tiedon löytäminen vaikuttaa hankalalta. Käytettyäni kunnioitettavan ajan erilaisten ideoiden tutkimiseen ja aineiston muokkaamiseen ja lopulta käyttämättä jättämiseen, jätän koko projektin hetkeksi tauolle.

Pienen hengähdystauon jälkeen olen vieläkin uupunut enkä jaksa suunnata takaisin internetin syövereihin etsimään, tutkimaan, analysoimaan, muokkaamaan ja kärsimään tiedon ja tiedostojen kanssa, joten päädyn tekemään itsenäisen työn toisen toteuttamisvaihtoehdon kautta: maastokartan.

Seuraavissa kuvissa nähdään Etelä-Pohjanmaan maakunnan Lapuan kaupungin kaakkoisosaa. Itse kaupunki sijaitsee kartoissa luoteisnurkassa. Pohjanmaa on yleisesti tunnettu lakeuksistaan, mutta Lapuan alueella on nähtävissä myös hieman korkeusvaihtelua. Karttakuvaa halkoo kaksi jokea, Lapuanjoki ja Kyröjoki, jotka ovatkin muodostaneet tahoilleen pienet jokilaaksot.

Pinnanmuodot viiden metrin korkeuskäyrien kanssa.

Ladattuani maastotietokannan Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkunasta [1] sain ilokseni huomata, että selitteistä ei saa mitään selvää. Onneksi olin inspiraation etsinnöissäni huomannut, että muilla oli ollut samanlaisia ongelmia (Tuuli Lahin, Sini Virtanen), ja ratkaisu löytyikin heidän avullaan armaasta Wikipediasta [2]. Kiitos!

Setvittyäni kartan selitteet huomasin, ettei vesistöille ole mitään omaa erillistä selitettä! Tämä kummastutti minua erityisesti. Lisäksi oman olettamukseni ja näkemäni perusteella metsäksi veikkaamani alue oli merkattu vain Kunta-merkinnällä. En ollut muistakaan selitteistä löytänyt metsäalueille mitään mainintaa. Avoimen alueen merkinnöissä oli jonkin sortin vesistömerkintöjä, kenties virtavesialue kuului näihin, en vain tajunnut huomioida sitä tarpeeksi. Kaivot ja suot kyllä löytyivät. Olisin kuitenkin toivonut vesistömerkintöjen olevan oma luokkansa. Niiden huomaamattomuus on harmillista, sillä karttakuvan läpi kulkevat joet tuovat merkittävän lisän kuvan sisältöön, mutta se ei välity hyvin veden ollessa saman väristä suuren osan kartasta kanssa. Olisin voinut manuaalisesti erotella vesistömerkinnät omaksi selitteekseen nyt jälkiviisaana. Google Mapsista [3] nappaamassani kuvassa joet näkyvät hieman paremmin.

Kartta osoittaa, miten Lapuan kaupunki dominoi kuvan luoteisnurkkaa, kun muualla asutus on harvemmassa. Peltoa ja metsää löytyy runsaasti (metsän olen merkannut kysymysmerkillä, sillä selitteessä merkkauksena oli vain Kunta). Itse kaupunkialueen koillisosassa on varastoalueiden keskittymä, eli teollisuutta. Löytyypä kartan alueelta muutama luonnonsuojelualuekin. Olisin voinut merkata avoimen alueen selkeämmin, sillä se sisälsi myös kallioalueet. Nyt vaikuttaa siltä, että avoin alue kattaa vain pellot, suot ja vesistöt, vaikka tarkoitin nämä vain esimerkeiksi avoimista alueista. Tässä epäonnistuin.

Alla olevissa karttakuvissa on sama tarkoitusperä, kummassakin pinnanmuodot  tulevat esiin vinovalovarjostuksella ja maankäyttöalueet näkyvät omine väreineen. Sisältö on sama, mutta ensimmäisessä maankäyttö on alemmalla tasolla kuin vinovalovarjostus, mistä haaleammat värit johtuvat. Toisessa kuvassa päinvastoin. Värit tulevat paremmin esille jälkimmäisessä, mutta pidän ensimmäisen tyylistä sen rosoisuuden vuoksi. Pinnanmuodot tuntuvat aidommilta  ja tulevat selkeämmin esille. Harmikseni kuvaan ovat tallentuneet mittasuhdelaatikon ääriviivat. Kummassakin kuvassa on puolensa ja ne painottavat eri asioita.

Tehtävä oli mielenkiintoinen, vaikka aiheuttikin aika paljon stressiä aiheen valinnan ja tiedon etsiskelyn kanssa. Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen lopputulokseeni, vaikkei se niin kohdistukaan omiin kiinnostuksen aiheisiini. Pidän vinovalovarjostuksesta ja maankäytön selitteitä oli hauska selvitellä. Kokonaisuudessaan tuottamani kartat eivät olleet kovin vaativia, mutta opin taas paremmaksi QGISin käyttäjäksi ja sain avarrettua mieltäni paikkatieto-ohjemistojen osalta eri aiheita ja aineistoja pohtiessani.

Linnea

Lähteet ja viitteet:

[1] Maanmittauslaitos. https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta 21.3.2018

[2] Wikipedia. Fi:Maastotietokanta/Luokat. https://wiki.openstreetmap.org/wiki/Fi:Maastotietokanta/Luokat 21.3.2018

[3] Google Maps. https://maps.google.com 23.3.2018

Lahin, Tuuli. Omat hakkeroinnit. GISlove https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/ 23.3.2018

Virtanen, Sini. Seitsemäs kerta toden sanoo. GEMs are forever. https://blogs.helsinki.fi/7k110738/ 23.3.2018

Viikko VI: tiedonkeruuta ja tiedon luontia

kenttätyötä ja opetusmateriaaleja.

Aamu alkaa reippaasti rapsakassa -15 asteen pakkasessa. Keräämme EpiCollect5-aplikaatiolla tietoa julkisten ulkotilojen viihtyvyydestä. Tässä tilanteessa täytyy luottaa omaan arvioon, sillä aamyhdeksältä jonkin sortin pakkasessa kovin moni ei ole vielä tullut viihtymään ja viettämään aikaa ulkoilmaan.

Jan Gehl tulee esille luennolla ennen aineiston analysoinnin aloittamista. Hän on tehnyt merkittävää työtä viihtyisten ja ihmisystävällisten kaupunkien hyväksi. Esimerkiksi Kööpenhamina on hänen toimestaan muuttunut varsinaiseksi pyöräilykaupungiksi autojen siirryttyä pois tieltä. Tutkimuksemme liittyy juurikin kaupungin julkisten tilojen viihtyvyyteen.

Siirrettyämme kaikkien vierailemat ja tutkimat pisteet kartalle ja skaalattuamme ne tietyn ominaisuuden mukaan emme kuitenkaan tee aineistolla sen enempää. Siihen nähden, miten paljon aineiston keräämisen eteen tehtiin kurssin muihin harjoituksiin verrattuna oletin sillä tehtävän hieman enemmän. Oli kuitenkin hauskaa ja mielenkiintoista käsitellä dataa, jota oli juuri itse kerännyt ja tuottanut tarkasteltavaksi. Ja se oli helppoa!

Seuraavassa harjoituksessa sovellamme samaa tutkimustekniikkaa, eli omia silmiä. Kuljemme QGISin Google Street View’ssa katselemassa Helsingin keskustan katuja ja arvioimme niiden kaupallisuusastetta. Tuntuu mukavalta, ettei aina tarvitse katsoa vain numeroita taulukossa vaan voi myös itse luoda ne numerot.

Harjoittelemme myös netistä löytyvän tiedon muokkaamista sellaiseen muotoon, että se saadaan esitettyä kartalla. Comma separated values eli CSV tulee tutuksi luennolla. Otamme dataa mm. tulivuorenpurkauksista ja maanjäristyksistä. Excelissä dataan liittyvät toimintaohjeet ovat helpot ja nopeat: muuta kaikki pisteet pilkuiksi (Excel on ahkera lukujen muuttamisessa päivämääriksi) ja jaa tiedot omiin sarakkeisiinsa. Helppo nakki! Muutaman kerran toistojen jälkeen se löytyy muistin perukoilta jopa yli viikon kuluttua.

Blogiin tuotettavana tehtävänä on luoda materiaalia, jota voisi hyödyntää opetuskäytössä. Kaikki tehtävät, joissa on nähtävissä jotain konkreettista hyötyä ovat miellyttäviä. Olen ajatellut tulla mahdollisesti opettajaksi tulevaisuudessa, joten harjoitus on mieleeni.

Valmistin karttoja, joissa näkyvät maanjäristykset vuoden 2002 jälkeen, kaikki tulivuorenpurkaukset sekä vain ne, jotka ovat tapahtuneet vuoden 1964 jälkeen. Karttoja voi hyvin käyttää opetettaessa litosfäärilaattoja ja niiden osuutta maanjäristyksissä ja tulivuorenpurkauksissa. Tietolähteinä toimivat Googlen Fusion tables [1], National Oceanic and Atmospheric Administration [2] ja Northern California Earthquake Data Center [3].

Ensimmäisessä kartassa kaikki tunnetut tulivuorenpurkaukset ja vuoden 1964 jälkeen tapahtuneet ovat vertailtavissa. Yleisesti ottaen ne sijoittuvat litosfäärilaattojen saumakohtiin, mutta myös kuumia pisteitä löytyy. 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret paljastavat viime aikojen aktiivisimmat alueet, jotka vaikuttavat olevan Kaakkois- ja Koillis-Aasiassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikan länsirannikolla. Myös Islanti osoittautuu aktiivisena purkauspaikkana. Kuten Saku Saarimaa on omassa tuotoksessaan tehnyt, litosfäärilaattojen rajat olisi ollut fiksua lisätä karttaan. Hänen kartassaan on myös mielenkiintoinen värimaailma, josta itse pidin kovasti! Tuliperäinen toiminta tulee hienosti esille hehkuvien värien avulla tummaa taustaväriä vasten.

Seuraava karttakuva demonstroi hyvin, miten tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset liittyvät yhteen. Vaikka kartassa ovat kaikki ihmisen tuntemat tulivuorenpurkaukset, mutta maanjäristykset vain viimeisiltä 16 vuodelta, purkaukset sijoittuvat silti suurelta osin litosfäärilaattojen rajoille. Tämä kertoo kuvaavasti niiden hyvin hitaasta liikkeestä.

Jälkikäteen mietittynä maanjäristysten voimakkuus ei tässä ole se oleellisin tieto, eikä sitä kartasta melkein edes huomaa. Maanjäristykset olisi ehkä voinut vain ilmaista yhdellä symbolilla magnitudista riippumatta.

Kolmas kartta ei liity litosfäärilaattoihin. Siitä löytyvät tunnettujen meteoriittien putoamispaikat. Meteoriitit eivät ole endogeenisia uhkia kuten maanjäristykset ja vulkaaninen toiminta, mutta yhtä kaikki ne voivat aiheuttaa suurta tuhoa maapallolla. Opetustilanteessa voi olla hyvä muistuttaa, että vaikka aiemmin mainitut tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset esiintyvät tietyillä alueilla tietyistä syistä, kaikkiin vaaratilanteisiin ei voi varautua. Universaalit uhat, kuten meteoriitit, voivat iskeä mihin vain. Tosin nykyaikana niistä saataneen varoitus teknologian havaitessa uhkaavan meteorin lähestyvän.

Kartasta huomataan myös, että lähestulkoon kaikki löydetyt meteoriitit ovat maalla ja mielenkiintoisesti sijoittuneita, yhtäkään ei näy Amerikoissa.

Pidin tämän kerran harjoituksista. Alkuun loimme itse tietoa käyttämällä omia silmiämme ja aivojamme ja hasardiharjoituksissa saimme itse päättää, mitä haluamme kartalla esittää. Oma päätöksenteko tekee tekemisistä usein kiinnostavampia.

Linnea

Lähteet ja viitteet:

[1] Fusion tables. Meteoritessize. https://fusiontables.google.com/DataSource?docid=1vHSvjNgCIl6kRhFXPHhvESnnYx_ShToJWtWdjm8#rows:id=1 21.2.2018

[2] National Oceanic and Atmospheric Administration. Volcano Location Database Search. https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5 21.2.2018

[3] Northern California Earthquake Data Center. ANSS Composite Catalog Search. http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html 21.2.2018

Saarimaa, Saku. 6. kurssikerta. Saku Saarimaa. https://blogs.helsinki.fi/ssaku/ 5.3.2018

Viikko V: puskureita siellä, buffereita täällä

eli bufferointia.

Alkuun harjoittelemme edellisellä kurssikerralla tutuksi tulleen Pornaisten keskustan alueella bufferointia eli puskurointia. Kokeilemme siis erilaisten rajojen luomista ja niiden hyödyntämistä tarkasteltavan aineiston sisällä.

Pornaisten harjoittelun jälkeen käsittelemme Vantaan väestötietoja ja Helsinki-Vantaan lentomelua. Piirrämme kartalle Malmin lentokentän (tai oppimallani uudella nimellä, Helsinki-Malmin lentoaseman) kiitoradat ja muodostamme bufferin näiden ympärille. Harjoitusten perusteella selviää, että Malmin lentokentästä yhden kilometrin säteellä asuu 8 687 ja kahden kilometrin säteellä 56 888 asukasta. Ero on järisyttävä, mutta selittynee helposti lentokentän toiminnan aiheuttamasta lentomelusta. Kovimmalla melualueella asuu silti yllättävän moni.

Malmin lentokentän välittömässä läheisyydessä ei ole aivan hirvittävän paljoa asutusta. Tämä saattaa kuitenkin muuttua, sillä Helsingin uudessa yleiskaavassa on suunniteltu lentokentän tilalle asutusta ja hovioikeus on tämän hyväksynyt. Uusia asuntoja olisi tarkoitus tulla 13 500, ja täydennysrakentaminen alueella alkaa jo tänä vuonna 2018 [1]. Omasta mielestäni pääkaupunkiseutu mahtuisi laajentumaan muuallekin kuin tärkeälle kulttuurihistorialliselle, erittäin käytetylle vanhalle lentokentälle.

Lentomelu ei kuitenkaan ole lainkaan niin huomattavaa kuin Helsinki-Vantaan kiitoratojen läheisyydessä. Lentoasemasta enintään 2 km etäisyydellä asuu vain 10 723 asukasta, Malmin lentoaseman lähellä taas yli viisinkertainen määrä tähän nähden.

Aineistossamme näkyvät myös Helsinki-Vantaan lentomelun desibelialueet 50-65 dB:n väliltä. Asukkaita kaikista kovimman melun, eli 65 dB:n alueella löytyy 31 kappaletta. Tämä on prosentuaalisesti kaikista kahden kilometrin säteellä asuvista  vain noin 0,03 %.

Lentokentästä kahden kilometrin säteellä vähintään 55 dB:n alueella asuu 620 henkilöä. Määrä nousee reippaasti, kun lasketaan kaikki asukkaat vähintään 55 dB:n alueella, sillä melualue on niin laaja; vähintään 55 dBn alueella asuu 11 913 asukasta. Vaikka olen itsekin lapsena tottunut lentokoneiden meteliin asuessani useiden kilometrien päässä lentokentästä, on silti mielenkiintoista huomata, miten kauas melu todella yltää. Kovin melu syntyy loogisesti kiitoratojen nousu- ja laskupäädyistä lähtevillä linjoilla, kun lentokoneet lentävät matalimmalla.

Vähintään 55 desibelin lentomelun alueella (keltainen) asuvat. Mittasuhdetta tuo sininen alue, joka muodostaa kiitoradoista kahden kilometrin säteellä olevan alueen.

Uuden kiitoradan rakennustöiden vuoksi lentokoneet lensivät aiemmin tilapäisesti Tikkurilan yli saapuessaan Helsinki-Vantaalle. Mikäli lentoliikenne siirtyisi taas laskeutumaan Tikkurilan yli kaakosta, muutoksen aiheuttamasta melusta kärsisivät 25 551 ihmistä. Lentomelu yltäisi Malmin lentokentälle asti, kuten alla olevasta kuvasta näkyy (Malmin lentokenttä punainen risti melualueen alalaidassa). Huomaan kuitenkin, että oma tulokseni on yli kaksinkertainen muiden tuloksiin verrattuna! Useilla (Eemil Becker, Heikki Karhila, Meri Suppula) vastaus pyörii 11 000 – 12 000 välillä. Kuitenkin Liisa Niemi on itseni kanssa enemmän samoilla linjoilla noin 26 000 asukkaan tuloksellaan. Ero on merkittävä ja olisikin mielenkiintoista tietää asian oikea laita. Saammekohan mallivastauksia kurssin harjoituksiin?

Poikkeustilanteessa Tikkurilan alueella häiriintyvät asukkaat (keltainen). Punaiset janat kuvaavat Helsinki-Vantaan kiitoratoja.

Kiitoradan suunnan kääntyessä lentomelun vaikutuksesta kärsivät asukkaat (keltainen).Kartasta näkyy myös mielenkiintoisesti lentomelun koillisosassa oleva asukaskeskittymä, josta osa on melko suurenkin melun alaisena. Melualueen läntisemmissä osissa ei ole yhtä suuria keskittymiä yhtä suurten desibelien alueella. Google Mapsista [2] tarkkailtuna väestökeskittymä voisi osua Korsoon, eli junaradan varrelle.

Seuraavassa harjoituksessa tutkimmekin junaradan asemien läheisyydessä asuvia ihmisiä. Asukkaita 500 metrin etäisyydellä asemista on yhteensä 106 691. Tutkittava kokonaisväkiluku on 490 173, eli noin 22 % asuu puolen kilometrin säteellä asemista. Heistä työikäisiä, eli 15-64-vuotiaita, on yhteensä 14 201, eli noin 13 %.

Puolen kilometrin säteellä asemista asuvat asukkaat (keltainen).

Seuraavana tutkimme  taajamia. Taajamissa asuu 414 337 henkilöä, eli huimat 85 %! Tämä ei kuitenkaan ihmetytä, sillä ollaanhan pääkaupunkiseudulla. Koululaisia (7-16-vuotiaita) on koko aineistossa yhteensä 54 979, joista taajamissa 46 219 ja täten taajamien ulkopuolella vain 8 760.

Ulkomaalaisia on yhteensä 153 093 taajamissa. Harjoituksessa tuli myös laskea, kuinka monella alueella ulkomaalaisten määrä nousee yli 10, 20 tai 30 %. Hyppäsin tämän kohdan yli hetken yritettyäni, ja huomaan, etten ole ainoa. Myöskään Meri ja Reetta Lehto eivät onnistuneet tässä. Halukkaat voivat kuitenkin kurkistaa esimerkiksi Heikin blogiin, josta vastaukset löytyvät.

Kokonaisuudessaan aineiston keruuhetkellä seuraavana vuonna kouluun on menossa kuusivuotiaita 11 420. Tutkimaamme Helsingin yhtenäiskouluun näistä tulevista koululaisista on menossa vain 14. Yläkoulussa seuraavana vuonna olemaan 12-v. 18 kpl, 13-v. 21 ja 14-v. 23 kpl eli yhteensä 62 oppilasta, kun lasketaan keruuhetkellä 12-14-vuotiaiden määrä.

Tällä hetkellä Helsingin Yhtenäiskoulun koulupiirin alueella asuu kouluikäisiä yhteensä 63 yläkoulussa ja alakoulussa 96, yhteensä siis 159, eli 8,4 % koko alueen asukkaista. Tässä täytyy huomauttaa, että aikaisemmassa kohdassa kaikkien taajamissa olevien koululaisten määrää laskiessa laskin lapset 7-16-vuotiaina koululaisiksi Wikipedian [3] mukaan. Helsingin Yhtenäiskoulun alueella laskin kuitenkin 7-15-vuotiaat.

Loppujen lopuksi harjoitukset olivat aika mielenkiintoisia. Tuntuu hienolta saada itse kerättyä tietoa, jolla oikeasti voi tehdä jotain hyödyllistä. Seuraavana vielä kaikki vastaukset harjoituksiin siistimmässä muodossa:

Malmin lentokenttä
Asukkaat 1 km säteellä: 8 687
Asukkaat 2 km säteellä: 56 888
Helsinki-Vantaan lentokenttä
Asukkaat 2 km säteellä: 10 723
Edellisistä 65 dB:n alueella: 31
Asukkaat väh. 55 dB:n lentomelun alueella: 11 913
Asukkaat poikkeuskiitoradan alueella: 25 551
Asemat
Asukkaat 500 m säteellä asemasta: 106 691 = 14 %
Edellisistä työikäisiä: 14 201 = 13 %
Taajamat
Asukkaat taajamissa (%):  85
Kouluikäisiä taajamien ulkopuolella: 8 760 = 16 %
Helsingin Yhtenäiskoulu
Uusia oppilaita koulupiiristä: 14
Yläkouluikäiset seuraavana vuonna: 62
Kouluikäiset alueella (%): 8,4
Muunkieliset kouluikäiset: 9

Linnea

[1] Uutta Helsinkiä: Malmin lentokentän alue. Rakentaminen vauhtiin 2020-luvulla? http://www.uuttahelsinkia.fi/fi/malmin-kentta/rakentaminen 22.2.2018

[2] Google Maps. https://www.google.fi/maps/@60.3460778,25.0105894,12.23z?hl=fi 28.2.2018

[3] Wikipedia. Kouluikä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kouluik%C3%A4 28.2.2018

Becker, Eemil. Homma rupee sujumaan… Meemilin blogi. https://blogs.helsinki.fi/beemil/ 28.2.2018

Karhila, Heikki. V niin kuin viisi. Heikki Karhila’s blog. https://blogs.helsinki.fi/hkarhila/ 28.2.2018

Lehto, Reetta. Kurssikerta 5. Reetan blogi. https://blogs.helsinki.fi/rexlehto/ 28.2.2018

Niemi, Liisa. 5. kurssikerta: pohdintaa, buffereita ja ongelmien ratkaisua. Liisan kurssiblogi. https://blogs.helsinki.fi/nliisa/ 28.2.2018

Suppula, Meri. 5. kurssikerta – Vaihtelevia tuntemuksia bufferoinnin lomassa. Merin blogi. https://blogs.helsinki.fi/merisupp/ 28.2.2018

Viikko IV: ruutuja, ruutuja, ruutuja

Nyt muodissa: ruutukuviot.

Neljännellä kurssikerralla harjoittelemme ruudukon tekemistä ja sen hyödyntämistä karttapohjalla. Tarkastelun kohteena toimivat pääkaupunkiseutu ja sen asukkaat. Kaikista rakennuksista ilmestyy ruudulle ominaisuustietoja sisältävä piste, joista jokainen kertoo kyseisen rakennuksen perustietoja ja sen asukkaista mm. määrän, iän ja äidinkielen.

Jouduin lähtemään kurssikerralta aiemmin pois, joten harjoitustyö jäi kesken. Palasin myöhemmin uudelleen työn pariin ja ilokseni huomasin, että muistin edes jotain siitä, mitä oli opeteltu! QGIS muuttuu viikko viikolta tutummaksi. Vielä kerrattuani kaikki toiminta-askeleet toistamiseen ruudukon käsittelyn pitäisi sujua tästä edespäin.

Piste- (tässä tapauksessa asukas-/rakennustietoja) ja ruututietokantoja voi yhdistää kahdella eri tavalla; QGISin Join attributes by location -toiminnolla tai MMQGIS-plug-inilla. Kokeilin molempia. Koska ensin mainitun kanssa ei näyttänyt tapahtuvan mitään onnistunutta, siirryin MMQGISiin. Toiminto on suhteellisen hidas, joten kannattaa varata siihen todellakin rutkasti aikaa. Olin jo valmiiksi karsinut aineistoa, jotta se ei olisi niin raskas, mutta sain silti huomata liitäntäominaisuuden hitauden. Muistiin: varaa paljon aikaa vaivattomankin oloisille tehtäville, sillä ohjelmistolta ne eivät välttämättä käykään ihan käden käänteessä.

Lauri Äikäs avaa hieman tarkemmin, millä toiminnoilla ja missä järjestyksessä harjoituksessa edettiin. Hän myös kertoo Pornaisten kaupungin alueelle sijoittuvasta rasteriharjoituksesta, jonka teimme alla esittelemäni harjoituksen jälkeen.

Alla olevassa työvaiheessa näkyy eläkeiän saavuttaneiden erottelu alle 65-vuotiaista. Sinisenä ruudukkona näkyy pääkaupunkiseudun asukkaiden sijoittuminen, Pistemerkinnät ovat yli 64-vuotiaita asukkaita. Kartasta on melko vaikea saada selkoa, sillä pisteitä on päällekkäin, eikä ryhmittymiä täten huomaa. Sen tarkemmin analysoimatta voitaisiin ehkä kuitenkin sanoa, että Espoossa ja Vantaan itäosissa vanhusten määrä vähenee Kehä III:n ulkopuolelle siirryttäessä.

Yli 64-vuotiaiden asuminen pääkaupunkiseudulla. Yli 64-vuotias asukas: liila piste. Sininen ruutu: joku asuu ruudun alueella (kuka tahansa). Ruudut 500m x 500m.

Pääasiallisena omana tutkimuksena perehdyin siihen, millä suunnalla ja kuinka moni aiemmin mainituista eläkeikäisistä asuu omakotitalossa. Tiedostossa asumismuoto oli merkitty Yhden asunnon taloina, jonka oletin tarkoittavan omakotitaloa. Halutessaan voi kuitenkin spekuloida, onko olemassa yhden asunnon taloja, jotka eivät olekaan omakotitaloja. Nykypäivänä myöskään 65-vuotias ei automaattisesti tarkoita eläkeikäistä, vaikka olenkin vetänyt rajan siihen tässä harjoituksessa.

Yli 64-vuotiaiden asuminen omakotitaloissa pääkaupunkiseudulla. Yli 64-vuotias omakotitalossa: keltainen piste. Yli 64-vuotias muussa asumismuodossa: liila piste. Sininen ruutu: joku asuu ruudun alueella (kuka tahansa, miten tahansa). Ruudut 500m x 500m.Kuvassa keltaiset pisteet merkkaavat vanhuksia, jotka asuvat omakotitaloissa, liilat pisteet muin tavoin asuvia vanhuksia. Tarkoituksena oli saada kartta, jossa ruudukko eli grid ilmaisisi samat tiedot kuin nykyiset pisteet kartalla.  Valitettavasti en ollut tarpeeksi kaukonäköinen ajankäytön kanssa ja en saanut yhdistettyä väkiluvun tietokantaa gridiin. Tuomas Kirjavaisen tuotoksesta saa kuitenkin hyvän kuvan asiasta. Myös hän on tutustunut eläkeläisiin ja heidän sijoittumiseensa pääkaupunkiseudulla.

Karttakuvasta on kuitenkin nähtävissä, että Espoossa ja Vantaalla asuu huomattavasti enemmän eläkeikäisiä omakotitaloissa kuin Helsingissä, vaikka esimerkiksi Laajasalossa sijaitseekin keltainen keskittymä. Ei mikään ihme. Myös Kehä III:n pohjoispuolella on verrattain paljon omakotiasujia muihin asumismuotoihin nähden. Jatkotutkimusta ajatellen olisi myös kiinnostava tietää, kuinka moni Yhden asunnon taloissa asuvista asuu yksin!

Linnea

Viitteet:

Kirjavainen, Tuomas. Neljäs kurssikerta. Tuomaksen blogi. https://blogs.helsinki.fi/tuokirja/ 20.2.2018

Äikäs, Lauri. Neljäs luentokerta. Lauri Äikäksen blogi. https://blogs.helsinki.fi/lauaikas/ 20.2.2018

Viikko III: Palasten yhdistämistä

Tapaamme jälleen, QGIS.

Harjoittelemme palasina olevan datan kokoonpanoa QGISin avulla. QGIS itsessään tuntuu jo melko tutulta, hiiri löytää oikeille namikoille jo melkein kuin itsestään. Kurssikerralta jäi erityisesti mieleen se, että parempi tallentaa liikaa kuin liian vähän. Tietokoneen tai ohjelman kaatuessa tallentamaton työ voi aiheuttaa suuriakin tunnepurkauksia, usein voimakkuudeltaan suoraan verrannollisesti viimeisestä tallennuksesta kuluneeseen aikaan.

Kokoamme ja yhdistelemme tietoa eri tiedostoista samaan paikkaan, jotta analysointi ja työskentely olisi helpompaa. Ohjeiden mukaan työskentely tuntuu helpolta, mutta epävarmuus iskee, kun pitäisi alkaa itse soveltaa, jotta saisi halutun tuloksen.

Alkuun tarkastelemme Afrikan internet-yhteyksiä sekä timanttikaivosten, öljyesiintymien ja konflikien paikallistumista. Pääharjoituksena oli tietokantojen yhdistely ja tarkastelun helpotus. Karoliina Laine on blogissaan käsitellyt näitä harjoituksia. Myös Minna Soittilan blogista löytyy havainnollistavia karttoja ja hyvää pohdintaa näistä aiheista. Minna kertoo myös aiemmin mainitsemastani tallennusproblematiikasta omien kokemustensa kautta.

Palaamme Afrikasta Suomen kartalle valuma-alueita tutkimaan. Kokoamme eri tiedostoista tulvaindeksejä ja järvisyysprosentteja.

Suomen valuma-alueet ja niiden tulvaindeksit. Tulvaindeksi kertoo virtaaman yli- ja alivirtaaman suhteen, eli suurimman ja pienimmän virtaaman välisen suhteen.

Teemakartassa on esitetty Suomen eri valuma-alueiden tulvaindeksit eli alueiden tulvaherkkyys. Huomataan, että tulvintaa esiintyy eniten rannikkoalueilla. Aiemmin mainitsemani kollega Karoliina kertoo blogissaan hienosti myös eri tulvatyypeistä. Karoliina on koropleettikartassaan päättänyt jättää makean veden alueet (järvet ja joet) pois selkeyden vuoksi sekä käyttänyt omien ympyrädiagrammieni sijaan pylväitä.

Valitsin valuma-alueiden järvisyyden kuvaukseen ympyrädiagrammin, sillä en pitänyt pelkkiä tolppia tarpeeksi informatiivisina. Erillisten pylväiden korkeuksia eli järvisyysprosenttia on mielestäni vaikea hahmottaa ilman vertailukohteita. En kuitenkaan ole myöskään tyytyväinen omaan valintaani, sillä kartta ei näytä siistiltä ja ympyrät peittävät valuma-alueiden tulvaindeksiväritykset. Ympyrädiagrammista kuitenkin näkyy selvemmin järvisyyden osuus.

Kumpikaan vaihtoehto ei siis tunnu erityisen sopivalta tässä teemakartassa; täytyy valita siisteyden tai informatiivisuuden välillä. Tosin ympyrädiagrammitkaan eivät ole kovin informatiivisia niiden kasaantumisen ja päällekkäisyyden tähden. Karoliina on tehnyt erillisen kartan, jossa näkyy pelkästään tulvaindeksi ilman järvisyysprosenttia, mikä vaikuttaa tässä tilanteessa fiksulta vaihtoehdolta.

Aina ei kenties ole järkevää pakonomaisesti tunkea kaikkea informaatiota samaan karttaan!

Linnea

Viitteet:

Laine, Karoliina. Tulvia ja timantteja. Karo. https://blogs.helsinki.fi/karollai/ 9.2.2018

Soittila, Minna. Tallentamisen tärkeydestä. Soittila’s blog. https://blogs.helsinki.fi/soittila/ 9.2.2018

Viikko II: QGIS II

Projisoidaan projektioita.

Alkuun kerrataan oleellisimmat välineet, minkä jälkeen ohjelma tuntuukin jo vähän tutummalta taas. Tällä kertaa keskitymme siihen, miten eri projektiot käyttäytyvät ja miten se vaikuttaa tarkasteltaviin tilastoihin.

Eri projektioiden aiheuttamat erot ovat jopa hämmästyttävän suuria. Esimerkiksi Eveliina Sirola on blogissaan havainnollisesti avannut muutamien eri projektioiden vaikutuksia saman alueen pinta-aloihin.

Projektio tarkoittaa tapaa, jolla maapallo esitetään tasolla. Koska maapallo ei oikeasti ole littana, sitä on mahdoton saada esitettyä täydellisesti. Projektiot voivat keskittyä joko oikeakulmaisuuteen (paikat ovat oikeassa suunnassa toisiinsa nähden), oikeapintaisuuteen (oikeat pinta-alat) tai oikeapituisuuteen (etäisyydet ovat kunnossa). Monet projektiot myös yhdistävät eri ominaisuuksia, jolloin välttämättä mikään ominaisuuksista ei ole täysin oikein. Karttaohjelmistoissa projektiota valitessa täytyy siis olla tarkkana, ettei tutkittava tieto ole aivan projektion vääristämää.

Käsittelemme myös nykyaikana saatavaa dataa. Mistä sitä saa, maksaako se ja minkälaista kannattaa ottaa? Nykyään löytyy paljon ilmaista aineistoa ja dataa on ylipäänsä olemassa todella paljon. Pääasiassa keskitytään kuitenkin projektioihin, harjoitellaan niiden vääristymiä pinta-aloissa ja etäisyyksissä.

Seuraavissa teemakartoissa on laskettu vakiona pysyvät Natura-alueiden pinta-alat suhteessa projektion mukaan vaihtuviin kuntien pinta-aloihin. Kiitokset Miika Kastariselle, joka on omassa blogissaan huomannut, että pohjoisnuoleni eivät ole ihan nimensä arvoisia! Valitettavasti suuntavaistoni on tässä epähuomiossa pettänyt.

Natura-alueen suuruus kunnan pinta-alaan nähden Lambertin projektion mukaan.
Natura-alueen suuruus kunnan pinta-alaan nähden Mercatorin projektion mukaan.

Teemakartoista huomataan, että vaikka väritys Suomineidolla näyttää tulleen samankaltaisen trendin mukaan, ei totuus ole niin yksinkertainen. Jos kiinnitetään huomiota prosenttilukuihin, ero kasvaa merkittävästi. Mercatorin projektiossa Natura-alue peittää kunnan pinta-alasta laajimmillaankin vain 14,15%, kun taas Lambertin projektiossa suurimmassa luokassa Natura-alue peittää kunnasta 37-100%, eli ero on huomattava. Tästä on hyvä muistaa myös, että esimerkiksi propagandatarkoituksissa on suhteellisen helppo hämätä nuupahtanutta lukijaa. Jos lukija ei tässä projektiovertailussa olisi huomannut suurta prosentuaalista eroa vaan kiinnittänyt huomiota vain kartan väritykseen, olisi informaatio mennyt hukkaan.

Mietin, olisinko voinut rajata prosenttiluokat eri tavalla, jotta informaatio tulisi selvemmin esille. Esimerkiksi Lambertin projektiokartassa luokkia olisi voinut olla lisää. Värit olisi saanut sovitettua yhteen kaikkien Mercatorin projektion prosenttiluokkien kanssa ja suuremmat prosentit olisivat tulleet selvästi esille omilla värityksillään. Samaten teemakarttojen otsikot eivät kenties tuo niin selvästi esille, mitä kartta kertoo. Värivalintoihin olen tyytyväinen, ne ovat levolliset mutta selkeät.

Seuraavassa näkyy näiden kahden projektion prosentuaalinen ero Natura-alueen pinta-alaosuuksista kuntien pinta-aloihin verrattuna. Kurkittuani muiden blogeihin tarkoitukseni oli vielä tarkistaa, menikö kartta ollenkaan oikein. Laskin prosentit muutamalla tavalla, joista saatoin sitten sekoillessani valita väärän. Tässä kuitenkin aikaansaannokseni, jonka pohjoisnuoli osoittaa jälleen jonnekin muualle.

Teemakartasta nähdään, että vaikka ero on huomattava jo eteläisemmässäkin Suomessa, kohti pohjoista se nousee huimiin lukemiin.

Vaikeinta tuntuu olevan tietää, onko tekemässä yhtään oikein. Vaikka kartta näyttää hyvältä, se voi periaatteessa kertoa jotain aivan muuta kuin on tarkoitus, jos ei ole tarkkana.

Linnea

Viitteet:

Kastarinen, Miika. GEM1 – Kurssikerta 2. Miikakas’s blog. https://blogs.helsinki.fi/miikakas/ 25.3.2018

Sirola, Eveliina. Kurssikerta 2: Mrs. Worldwide. GIRL VS. GIS. https://blogs.helsinki.fi/evsirola/ 9.2.2018

Viikko I: QGIS

GIS-seikkailu alkaa!

Olen maantieteilijä-humanisti Helsingin yliopistosta ja seuraavien kuukausien aikana pidän kirjaa oppimismatkastani geoinformatiikan maailmassa!

Geoinformatiikan menetelmät I -kurssi pamahtaa käyntiin kiinnostavalla ja epätavanomaisella suoritusmenetelmällä: kurssi suoritetaan blogia pitämällä. Viikoittaiset harjoitukset ja muut mahdolliset tehtävät kirjataan omaan blogiin, josta muutkin voivat niitä käydä tutkailemassa ja mahdollisesti hyödyntämässä. Alkumetreillä ajatus hieman kauhistuttaa, mutta pidemmän päälle blogin pitäminen alkaa kiinnostaa. Nykymaailmassa sosiaalisen median käyttö tuntuu tärkeältä yhä useammassa työpaikassa, joten blogin harjoittelu ei voi olla pahaksi. Samalla saa vähän tuntumaa tietynlaisten tekstien kirjoittamiseen.

Ensimmäisellä kurssikerralla käymme läpi hieman paikkatiedon peruskäsitteistöä, minkä jälkeen tutustumme QGIS-ohjelmistoon. Nimi kuulostaa tutulta, ja olenkin aiemmin käyttänyt ohjelmistoa jollakin kurssilla. Muistikuvat käytöstä ovat kuitenkin sen verran hatarat, että on paras aloittaa opettelu nollasta. Ohjelmistossa tutustutaan tavanomaisimpaan välineistöön, jonka käyttöä harjoittelemme kartta-aineiston kanssa.

Esiin kurssiaineistosta vedetään karttapohja, joka kuvaa osaa Euroopasta. Aineistolla harjoittelemme erilaisten tilastojen käsittelyä ohjelmistossa ja päädymme luomaan koropleettikartan Itämeren (HELCOM-)valtioiden typpipäästöistä kyseiseen mereen. Joudun tunnustumaan, etten tiennyt, mistä HELCOM-lyhennys tulee, mutta ilokseni en ole ainoa. Kiitokset kollega Matti Moisala, joka blogissaan tunnustaa saman! Baltic Marine Environment Protection Commission – Helsinki Commission eli lyhyemmin HELCOM suojelee Itämerta. HELCOMiin kuuluu karttaan merkattujen maiden lisäksi myös Euroopan Unioni laajempana kokonaisuutena [1].

HELCOM-valtioiden osuus Itämereen päätyvän typen kokonaismäärästä.

Lopputulos ei ole esteettisesti paras mahdollinen, mutta tästä on hyvä aloittaa ja lähteä seuraamaan kehityspolkua. Omasta mielestäni teemakartoissa värien kuuluu tuoda erot selkeästi esille, mutta olla ystävällisiä silmälle, kuten tässä Itämeren ulkopuolisen Euroopan maat. Itämeren maiden värit ovat selkeän informatiiviset, mutta eivät luo esteettistä kokonaisuutta. Kenties merialue vaikuttaa kokonaisuuteen turhan paljon. Väri voisi olla hillitympi. Myös sen rajaviivat ja korkeuskäyrät luovat turhaa kontrastia ja sekamelskaa. Luulen, että jo pelkän merialueen muokkauksella kartasta olisi voinut tulla mukavamman näköinen.

Informatiivisuudessa kartta mielestäni toimii. Viesti tulee perille, ja se on tärkeintä. Siitä näkee selkeästi, mitkä ovat suurimmat päästömaat (Puola) ja mitkä tuottavat vähiten typpipäästöjä (Suomi, Tanska, Saksa, Viro ja Liettua). Jos et ole varma, mitä typpipäästöt ylipäätään ovat ja mitä ne merkitsevät merelle, kurkkaa miten Salla-Sofia Leppiniemi kertoo asiasta omassa blogissaanOsa legendan teksteistä tulee ikävästi Norjan päälle kartalla, mikä hieman vaikeuttaa lukemista.

QGISin käyttö ei ollut liian hankalaa, mutta mitä luultavimmin seuraavalla kerralla joudun kertaamaan työkaluja ja erityisesti tilastojen käsittelyä. Ensimmäinen karttatehtävä on kuitenkin hoidettu ja seuraavaa varten osaan välttää virheitä, joita tässä tein.

Linnea

Lähteet ja viitteet:

[1] HELCOM. About us. http://www.helcom.fi/about-us 23.1.2018

Leppiniemi, Salla-Sofia. Ensimmäinen kurssikerta: QGIS. Salla-Sofia’s blog. https://blogs.helsinki.fi/lepsalla/ 23.1.2018

Moisala, Matti. 1. QGIS, mikä olet? GIS AND GUESS. https://blogs.helsinki.fi/moisalam/ 23.1.2018