Horisontissa siintää jo väitöspäivä. Eli väittelen tohtoriksi pe 25.11.16, Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 5.
Arvoisa vastaväittäjäni on Joanne Berry (Senior lecturer, Swansean yliopisto) ja kustoksena prof. Olli Salomies.
Tilaisuus on avoin kaikille, tervetuloa! Väitöksen tapahtumasivulla Facebookissa voi vinkata osallistumishaluista.
Väikkäri Roman Sleep – Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house on painossa ja julkaistaan e-thesiksessä kymmenen päivää ennen väitöstä (edit. 17.11.: työ luettavissa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/168326). Alla tiivistelmät työstä:
Abstract
Roman sleep – Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house
The main themes of this study are the sleeping areas and the sleeping arrangements in the ancient Roman house (domus). Sleeping is fundamentally important to the well-being of humans. In order to solve the sleep related problems, it is crucial to understand how sleeping is arranged in different societies past and present.
According to the premises for sociological sleep studies, especially outlined by Simon Williams, “how we sleep, when we sleep, where we sleep, what meanings we attribute to sleep, who we sleep with, are all important socially, culturally and historically variable matters”. In this work, I have pursued a new, cross-disciplinary approach to the social aspects of Roman sleeping culture by applying these premises and asking the research questions, how, when, where and with whom Romans slept, and which factors determined these arrangements, drawing on the evidence from Latin literature and Roman archaeology.
Written sources consist of Latin texts which mention sleeping and resting. Texts were chosen by using reference books and electronic databases and studied with source critical text analysis. Archaeological material was collected from private dwellings of Herculaneum, where evidence of beds has survived. The data concerning the material culture and architectonic elements of Herculaneum was gathered mainly from the excavation reports. In addition, I documented the houses during two short fieldwork periods. The data was studied by using the methods of building archaeology and artifact studies. The analysis of data was influenced by the theories on the use of domestic space and on the theories of privacy.
The main factors influencing the sleeping arrangements in Roman society included the social status, climate, urban culture, need for control, moralistic outlook as well as ritualistic behaviour. Roman households had routine-based nightly activities and very likely also permanent sleeping spaces. However, the locations of sleeping areas could have changed according to season. The wealthiest Romans appreciated the peaceful bedchambers and cubiculum was this separate, even private bedroom of the (elite) domus.
The settings for sleeping among upper class Romans were more solitary than social and group sleeping among the members of the elite nuclear family in the houses was not typical. Slaves on duty slept outside the owner’s bedroom rather than inside and, in general, slaves had few possibilities to influence their sleeping arrangements. Children were taken into consideration in all areas of life including sleeping arrangements.
Night-time and darkness influenced the Roman space use as well; even the Roman night was dark and full of terrors and sleeping had many negative connotations. However, in spite of the negative outlook on sleeping and night, even the positive aspects of resting were admitted, sleep deprivation was understood to be harmful and problems of sleeping were actively remedied.
Ja sama (ainakin melkein) suomeksi:
Tiivistelmä
Laura Nissin Roman sleep – Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house
Kolmasosa ihmiselämästä kuluu nukkuen. Unitutkimuksesta onkin viime aikoina tullut erittäin suosittu tieteenala, etenkin luonnontieteiden saralla. Nukkumista ja nukkumisjärjestelyjä kulttuurihistoriallisena ilmiönä on aivan lähiaikoina lähestytty myös sosiologisesta näkökulmasta, jonka mukaan aiemmin lähinnä fysiologisena toimintona pidettyyn nukkumiseen vaikuttavat varsin useat kulttuuriset, sosiaaliset sekä historialliset tekijät.
Väitöskirjani käsittelee nukkumisjärjestelyjä sekä makuuhuonetiloja antiikin roomalaisessa talossa. Tutkimuskysymyksinä ovat miten, missä, milloin ja kenen kanssa roomalaiset nukkuivat, mitkä tekijät vaikuttivat näiden järjestelyjen taustalla ja mitä ne kertovat roomalaisesta yhteiskunnasta.
Tutkimuksessani olen käyttänyt kahta erityyppistä aineistoa. Latinankieliset tekstit, jotka mainitsevat nukkumisen ja lepäämisen muodostavat suurimman osan lähteistäni. Tekstikohtien keräämisessä olen käyttänyt pääasiassa elektronisia tekstitietokantoja sekä hakuteoksia. Kirjalliset lähteet analysoin lähdekriittistä tekstianalyysiä hyödyntäen. Arkeologinen materiaali puolestaan koostuu Campanian maakunnassa sijaitsevan Herculaneumin kaupungin yksityistalojen makuuhuonetiloista. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä olen hyödyntänyt erityisesti tilatutkimuksen teorioita sekä teorioita yksityisyyden käsitteestä.
Roomalaisten nukkumisjärjestelyihin vaikuttivat keskeisesti nukkujan sosiaalinen status ja asema kotitaloudessa, kaupunkikulttuuri, yöllisen tilan kontrollin tarve, moralistiset käsitykset sopivasta unen määrästä, riitit ja rituaalit sekä ilmasto. Makuuhuonetta saatettiin vaihtaa vuodenajan mukaan, mutta muutoin makuuhuoneet olivat pääsääntöisesti pysyvästi samassa käytössä, toisin kuin aiemmassa tutkimuksessa on esitetty. Tutkimukseni osoittaa myös että varhaisemmassa tutkimuksessa esiintyvä käsitys yksityisyyden vähyydestä roomalaisissa makuutiloissa ei pidä paikkaansa, vaan etenkin varakkaat roomalaiset arvostivat rauhaa ja nukkumisjärjestelyjensä yksityisyyttä ja suosivat yksityisiä ja erillisiä makuuhuoneita (cubiculum). Keskipäivän lepo sekä yksi yhtenäinen, yöllinen unijakso olivat tunnusomaisia roomalaiselle nukkumiskulttuurille.
Roomalaisissa taloissa makuuhuoneen jakaminen oli rajattu pääasiassa pariskunnille, mutta käytännöissä saattoi olla myös hieman joustovaraa. Yhteisöllistä nukkumista (useita aikuisia samassa tilassa) ei kuitenkaan tunneta roomalaistaloista ydinperheen keskuudessa. Palvelustehtäviään hoitavat orjat nukkuivat isäntäväen makuuhuoneen ulkopuolella pikemminkin kuin sisällä. Orjilla oli selkeästi vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin nukkumisjärjestelyihin, joskin vaikutusmahdollisuudet olivat yhteydessä orjan asemaan ja tehtävään talossa. Lapset otettiin hyvin huomioon nukkumista suunniteltaessa.
Myös pimeys ja yöaika muokkasivat roomalaista tilankäyttöä, roomalainenkin yö oli pimeä ja täynnä kauhuja. Niin pimeyteen kuin nukkumiseenkin suhtauduttiin hyvin nurjasti. Tästä huolimatta myös levon positiiviset puolet tunnistettiin ja tunnustettiin, univajeen ymmärrettiin olevan haitallista ja uniongelmia pyrittiin korjaamaan aktiivisesti.