Ryhmä 11: Heränneitä ajatuksiamme kasvatustieteestä ja opiskelusta

Moi kaikille,

Näin tiedeyhteisön jäseninä pohdimme, millaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus ja mihin sitä tarvitaan. Rönsyilevän keskustelun jälkeen päädyimme siihen, että hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on objektiivista, selkeää, arvovapaata ja monipuolista. Tutkimuksen on myös oltava käytännönläheistä ja opetusta kehittävää. Opettajat saisivat mielellään olla osa tutkimuksen tekoa, jolloin saadaan mukaan käytännönläheistä näkökulmaa alan kokeneilta ihmisiltä.

Kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan kehittämään opetusmetodeja sekä yleistä koulukulttuuria. Hyvä tutkimus voi herättää keskustelua koulutuspolitiikassa, tuoda lisää oikein kohdistettuja resursseja koulutukseen sekä kehittää opettajakoulutusta. Kasvatustiede on vanhastaan lähtenyt lasten pahoinvoinnista, mutta kysymmekin voisiko tutkimuksen kohdistaa lasten hyvinvointiin ja sen tavoittamiseen?

 

Kasvatustieteen tutkijan työ on varmastikin motivoivaa ja palkitsevaa, kun tutkimuskohteena on oma intohimon kohde. Toisaalta rahoituksen epävarmuus sekä tutkimustyön aikatauluttaminen voivat luoda haasteita. Tutkimustyö on pitkäjänteistä ja vaatii laajojen aineistojen lukemista sekä haltuun ottamista. Tietoa on kerättävä paljon ja useasta eri lähteestä ja tutkijan on pysyttävä ajan tasalla oman alansa tutkimuksessa. Tutkimuskysymysten rajaaminen voi olla toisinaan vaikeaa, kun aihepiirejä on niin monia ja ne ovat laajoja. Lasten kanssa työskentely aiheuttaa myös omia haasteita, sillä huoltajilta on saatava tarvittavat luvat tietojen keräämiseen ja kysymysten asettelu lapsille on hankalaa.

 

Yhdessä pohdimme odotuksiamme yliopisto-opiskelulta ja näihin sisältyi kriittisen ajattelun oppimista, tiedon soveltamista käytäntöön sekä ryhmässä toimimisen taitoja, jotka on sisällytetty tämän kurssin piilotavoitteisiin. Koemme, että kurssin piilotavoitteet ovat tärkeitä tulevina opiskeluvuosina sekä opettajan työelämässä.

Muista kursseista tämä kurssi poikkeaa ennen kaikkea pienryhmätyöskentelyn painotuksissa. Olemme myöskin suuressa vastuussa omasta oppimisestamme, kun tutkijaan ja hänen tutkimukseen tutustumisen kontrolli on annettu täysin meille. Saamme oppia yhdessä sekä verkostoitua kunnolla muiden opeopiskelijoiden kanssa. Kurssin pedagoginen lähestymistapa mahdollistaa kurssin piilotavoitteiden toteutumisen, koska ryhmään tukeudutaan enemmän kuin muilla kursseilla. Vertailu muihin opetusmenetelmiin on hankalaa, koska meillä ei ole kovin isoa aiempaa kokemusta tutkivista opetusmenetelmistä.

Nähdään lähitapaamisissa ja antoisaa työskentelyä teille kaikille!

 

Pihla Karhu, Janna Rintamaa, Viivi Töyrylä, Ella Alakomi, Kaisu Kossila, Jonna Auvinen, Amalia Veijalainen, Meri Siponen, Patrick O’Shaughnessy, Julia Linnala

 

14 Replies to “Ryhmä 11: Heränneitä ajatuksiamme kasvatustieteestä ja opiskelusta”

  1. Hei ja kiitos ensimmäisestä tekstistänne!
    Kirjoituksestanne käy ilmi, että olette pohtineet kasvatustiedettä ja omaa opintosuuntaanne monipuolisesti. Olette raapaisseet myös tieteenalan yhteiskunnallisten vaikutusten pintaa. Tämä ulottuvuus on mielestäni tärkeä muistaa, sillä kasvatuksen ja opetuksen alalla pohditaan ihmisiin ja heidän elämäänsä olennaisesti vaikuttavia asioita.
    Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, että mitä tarkoitatte arvovapaalla tutkimuksella ja että onko sellaista oikeastaan olemassa. Eikö kasvatustieteellinen(kin) tutkimus kuitenkin aina pohjaudu jonkinlaisiin universaaleina pidettyihin arvoihin ja normatiivisiin taustaoletuksiin, esimerkiksi ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien kunnioittamiseen sekä yksilön kasvun ja vapauden mahdollisuuksien ihanteeseen?
    Tekstinne painottaa mielestäni tärkeää näkökulmaa tutkimuksen käytännön sovellutuksista ja tuo esiin vasta aloittaneen opiskelijan hiljalleen voimistuvaa henkistä valmistautumista tulevaisuuden työelämään ja ammattiin opetus- ja kasvatusalalla. Toki kasvatustieteen opiskelijat voivat valmistuttuaan työllistyä monenlaisiin tehtäviin myös muilla aloilla.
    Huomio lapsiin ja perheisiin kohdistuvan tutkimuksen toteuttamisen haasteista on myös pohtimisen arvoinen.
    Tapaamisiin Penkereellä!
    Aida Zakik / Ryhmä 10

    1. Hei Aida!

      Kiitos monipuolisesta ja ajatuksia herättävästä palautteesta.

      Tarkoitimme arvovapaalla tutkimuksella sitä, että tutkijan omat uskonnolliset, poliittiset tai moraaliset arvot eivät saa vaikuttaa saatujen tutkimustulosten tulkintaan .

  2. Kirjoituksen oli tiivistetty mukavasti paljon pohdintaa eri aiheista.

    Jäin miettimään virkettänne “Hyvä tutkimus voi herättää keskustelua koulutuspolitiikassa, tuoda lisää oikein kohdistettuja resursseja koulutukseen sekä kehittää opettajakoulutusta.”

    Onko kyseessä muna vai kana eli ohjaako kasvatustieteen tutkimus koulutuksen resursseja vai suuntaako nykyinen koulutus tutkimuksen resursseja?

    Vai onko munien ja kanojen takana joku alkuameeba? Mikä ohjaava rooli on tutkimusten rahoituksella? Kun monet tutkimusprojektit kilpailevat samoista rahoituspoteista saako muodikkuudella ja yhteiskunnan trendien aallonharjalla ratsastamisella isomman siivun potista?

    Eetu/Ryhmä 9

  3. Kivasti tiivistetty paljon aiheita.
    Olen samaa mieltä siinä että opettajat saisivat olla osana tutkimuksen tekoa. Käytännönläheisiä näkemyksiä tarvitaan ehdottomasti koulutusta tutkiessa, kaikki paperilla hyvät suunnitelmat ja uudistukset kun eivät käytännössä aina syystä tai toisesta toimikaan toivotulla tavalla käytännössä.

    Hanna/ryhmä 9

  4. En jaa käsitystänne siitä, että kasvatustieteellisen tutkimuksen tulisi aina olla käytännönläheistä. On tärkeää tutkia myös perusasioita joiden varaan voi myöhemmin sitten rakentaan käytännönläheisempää lähestymistä.

    Tutkimus ei koskaan voi olla täysin arvovapaata, mutta kylläkin voi pyrkiä objektiivisuuteen.

    Opettajien mukaantulo tutkimukseen toteutuu jo nyt kun tutkijoilla on useimmiten opettajankoulutus ja siis kokemusta opettajana toimimisessa. Joissain tutkimuksissa opettajat ovat automaattisesti mukana (kenttätutkimukset kouluissa), toisissa taas teoriapohja on niin kaukana käytännön työstä, että koulujen opettajien mukaantulosta ei tulisi juurikaan lisäarvoa.

    Miten niin kasvatustiede on lähtenyt lasten pahoinvoinnista? Alunperinhän on ollut kyse kansan sivistämisestä, lukemaan opettamisesta ja muusta varsin positiivisesta lähtökohdasta. Toki matkalla on varmasti ollut liiallista keskittymistä tuloksiin lasten hyvinvoinnin kustannuksella ja hyvinvointi onkin erinomainen lähtökohta nykykasvatuksessa.

    Mielenkiintoinen näkökulma, että kasvatustieteen tutkijan työ olisi laajojen aineistojen lukemista, samaa esitettiin meidän ryhmässämme. Minun käsitykseni on erilainen. Voisin kuvitella tämän olevan totta kirjallisuuskatsausta tehdessä, ja muutoinkin tieteen tekijän täytyy pysyä ajan tasalla oman aihepiirinsä uusista tietellisistä artikkeleista. Mutta eiköhän se tutkijan työ ole ennenkaikkea tutkimuksen suunnittelua, käytännön toteuttamista ja raskaana vaiheena aineiston työstämistä, analysointia ja julkaisemista.

    Maritsa Palmunen / ryhmä 10

    1. Olen tekemässä kasvatustieteen syventävien opintojen opinnäytettä (käytännössä pro gradua). Voin kertoa, että tutkimustyö vaatii paljon teorioiden lukemista ja sitäkin enemmän tiedonhakua. Aiheen valinta vaatii tutkimuskentän tuntemista eli käytännössä aiempaa tutkimusta täytyy lukea, ja sitähän löytyy yli 50 vuoden takaa. Ei riitä, että luet uusimmat artikkelit, koska lähteisiin tarvitaan “alkuperäinen” eli ensimmäisen käden lähde. Työläin vaihe on etsiä omaan aiheeseen liittyvää tutkimusta. Menetelmän valintakin vaatii eri menetelmiin tutustumista ja niiden vertailua.

      Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa tutkija on yleensä hyvin motivoitunut, joten se ei tunnu kovin raskaalta. Haastattelu- ja kyselytutkimuksen suunnittelu on hieman työlästä, koska tutkimuskysymykset on pohdittava tarkasti teorian pohjalta. Toisaalta ei voi koskaan tietää, millaista aineistoa esimerkiksi haastattelu tai etnografinen menetelmä tuottaa, joten tutkimusta ei kannata suunnitella liian valmiiksi.

      Aineiston työstäminen ja analysointi on usein hauskin vaihe. Se sujuu melko nopeasti, koska se ei vaadi tiedonhakua. Viimeistely taas on tuskaisaa, koska omalle tekstille tulee sokeaksi. Varsinaisen julkaisemisen hoitaa jokin muu taho (esim. lehti). Sitä varten tarvitsee ilmeisesti vain muokata viittaus- ja lähdekäytännöt lehden tyylin mukaisiksi (mitä moni tutkija pitää ilmeisesti ärsyttävänä).

  5. Kiitos hienosta ensimmäisestä kirjoituksesta!

    Olette keränneet hienosti yhteen ajatuksianne yliopisto-opintojen alkuvaiheesta. Tekstin sisältö on monipuolinen, mutta sitä oli silti muavan kevyt lukea.

    Mielestäni tässä tekstissä nostatte taitavasti esiin piilotavoitteet. Pystyn samaistumaan oivallukseenne oman kurssimme pedagogisesta tavoitteesta ryhmätyöskentelytaitojen kehittymisen suhteen.

    Erityisesti kasv.tiet.tutkimusta tehtäessä tosiaan varmaan nuo tutkimuslupa-asiat teettää työtä, kun useinkin tutkimuksen kohteena on lapsia.

    Yhdenmukaista tekstiänne oli mukavaa lukea! Kivat kuvat sopi tekstiin!

  6. Kiitos kirjoituksestanne!

    Hienosti olette keränneet yhteen ajatuksianne yliopisto-opintojen alkuvaiheesta. Pohdintanne ovat monipuolisia. Olette mielestäni osanneet pitää kirjoituksen kevyenä ja yhdenmukaisena.

    Hienosti nostatte esiin piilotavoitteet ja hahmotatte taustalla oman opetuksemme pedagogiikan.

    Sitä näkökulmaa en ole itse ajatellut, että kasvatustieteellisessä tutkimuksessa usein tutkittavat henkilöt ovat alaikäisiä, joten tutkimuslupa-asiat täytyy vielä varmaan juuri kierrättää myöskin vanhempien kautta.

  7. Mukava ja kevyt ensimmäinen blogikirjoitus! Lopussa oli hyvin pohdittu sitä, kuinka kurssin ryhmätyöskentely itsessään on hyödyllinen ja antaa hyviä taitoja tulevaisuutta varten.

  8. Tekstistänne välittyy hyvin realistinen kuva tutkijan työstä. Teksti on selkeää ja hyvin jäsenneltyä. Kuvia on käytetty mallikkaasti. Kuva tiestä yhdistyy heti tulevaan opintopolkuun. Pikkupoika osoittaa kehityksen uutta suuntaa.
    Jäin kaipaamaan esimerkkiä siitä, kuinka kohdistaisitte tutkimuksen lasten hyvinvointiin pahoinvoinnin sijaan. Voisitte myös hieman avata, mitä kätkeytyy ensimmäisessä kappaleessa termien “objektiivinen, selkeä, arvovapaa ja monipuolinen” taakse.
    Lukijoiden puhuttelu on varsin onnistunut sekä aloituksena että lopetuksena. Ne kiinnittävät huomion ja jättävät hyvän mielen lukijalle. Blogikirjoituksessa voisi provosoida lukijaa hieman enemmän.

    Mirka / Ryhmä 8

  9. Verkostoituminen, kyllä! Olette tavoittaneet mielestäni hyvin yhden näistä opintojen ydinjutuista, verkostoitumisen. Meistä tulee lähes kaikista kollegoita tulevaisuudessa ja onkin hyvä opetella yhdessä toimimista jo nyt! Kivaa, että olitte nostaneet sen yhdeksi pointiksi!

    Jade/ryhmä 10

  10. Moi!

    Teidän teksti oli tosi rentoa ja helppolukuista ja se tiivisti loistavasti kurssimme tavoitteita ja faktoja kasvatustieteellisistä tutkimuksista. Oli kiinnostavaa kuulla teidän ajatuksia kyseisistä aiheista ja olen erittäin samaa mieltä opettajien tuomisesta mukaan kasvastustieteellisiin tutkimuksiin! Kuvat oli super kivoja ja sopi juuri hyvin tähän blogikirjoitukseen.

  11. Ihanat kuvat teillä! Ja mukavalukuista tekstiä.
    Minäkin jäin miettimään sitä, mistä kasvatustieteet ovat saaneet alkunsa. Ehkä myös alusta tähän hetkeen: mikä on kasvatustieteiden tarkoitus nyt…

    Heidi/ryhmä 8

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *