Ryhmä 13: Meidän ajatuksiamme ja pohdintojamme yliopisto-opiskelusta, kasvatustieteestä ja ryhmätyöskentelystä

Moikka kaikki!

On ilo kirjoittaa teille tänä sateisena maanantaina rautatieaseman viereisessä Espresso Housessa viimeisillä voimillamme tätä blogitekstiä. Apunamme olivat muffinsit, jotka ruokkivat meidät täyteen energiaa. Tuloksena syntyi tämä mestariteos.

Pohdimme aiemmin ryhmässämme, millaisia ajatuksia meillä on kasvatustieteestä ja sen eri osa-alueiden tutkimuksista. Kasvatustiede on maanläheistä, käytännöllisyyteen tähtäävää ihmistiedettä, jossa lapsilla on keskeinen rooli. Oikeaa ja väärää ei voida tarkkaan määritellä ja kasvatustieteessä soveltaminen on tärkeää. Suomessa kasvatustiedettä pidetään tärkeänä ja oikeana tieteenalana toisin kuin monissa muissa maissa, joissa kasvatustiedettä ei opiskella yliopistoissa.

Kasvatustieteellinen tutkimus tähtää tutkimusten tulosten käytännöllistämiseen. Tutkijat pyrkivät siihen, ettei data jää paperille, vaan muotoutuisi konkreettiseksi. Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on mielestämme inhimillinen, mutta kriittinen. Tutkijat ovat tarkkoja tulosten ajankohtaisuudesta, mitä vaan dataa ei voida käyttää milloin vain. Kasvatustieteellinen tutkimus on myös liberaalia, luovaa ja päivittyvää. Kasvattajien tehtävänä on päivittää omat tietonsa ajankohtaisiksi tietyin väliajoin. 20 vuoden takainen tieto ei välttämättä ole ajankohtaista enää nykyaikana.

Monissa maissa ajatellaan kaikkien olevan opettajakelpoisia, eikä koulutuksiin panosteta yhtä paljon kuin meillä. Suomessa ala on arvostetumpi, jolloin opiskelupaikat ovat kilpailtuja ja vain harvat pääsevät opiskelemaan. Kasvatustieteellinen tiedekunta on yliopistoilla usein suosituimpia hakukohteita.
Koska kasvatustieteiden opintosuuntien seula on tiukka, myös valmistuvat ammattilaiset ovat kovatasoisia. Se tarkoittaa hyvää tasoa kouluissa, mikä mahdollistaa korkeatasoisen yhteiskunnan. Suomi on hyvä esimerkki tästä.

Pohdimme ryhmässämme myös kasvatustieteellisen tutkijan työnkuvaa. Tutkijan työ on monipuolista, ympäri pyöreää ja inhimillistä. Suuri rooli on myös kenttätyöllä, joka tarkoittaa havainnointia käytännössä esimerkiksi kouluissa tai varhaiskasvatuksen puolella. Nostimme esille pointin, joka koski kenttätyön relevanttiutta. Onko kenttätyö luotettava datan lähde? Kun tutkija havainnoi lapsia koulussa, hänellä ei ole mitään konkreettisia numeroita tukenaan. Kaikki data, joka tulee esille, on henkilölähtöistä, eli ei välttämättä tarkkaa. Tämä saattaa vääristää tutkimuksen tuloksia, joka taas vaikuttaa edelleen eteenpäin. Kenttätyöhön painottaminen ei välttämättä ole siis paras vaihtoehto tutkimuksen kannalta. Datan analysointi on myös itsessään haastavaa, koska lasten totuudenmukaisuutta ei voida todeta. Suuressa suosiossa olevat ”rasti ruutuun”-lomakkeet eivät välttämättä anna parasta aineistoa tutkijan kannalta. Se on kuitenkin lapsille helpoin tapa vastata kyselyihin. Usein heillä on myös tarve miellyttää tutkijaa.

Millaista yliopisto-opiskelu sitten on? Meidän mielestämme se on itsenäistä, työelämään orientoitumista, joka valmistaa jokaista kohti tulevaisuutta. Kasvatustieteen opintoihin kuuluvat erilaiset ryhmätyöt, jotka lisäävät opintoihin oman vastuun ja ryhmäpaineen merkityksen. Meidän tiedekunnassa ei riitä oma tekeminen, vaan täytyy olla kiinnostunut myös muiden arvosanoista. Usein arvosana on koko ryhmän. Tällaisessa työskentelyssä on kaksi puolta:
Hyvä puoli on ryhmän tuki ja yhteinen tekeminen, jolloin kukaan ei joudu yksin puurtamaan yön pikkutunneilla. Tuki on tärkeä osa koko opiskelua. Huono puoli on arvioinnin yksipuolisuus ja -ulotteisuus. Jos ryhmässä on joku, joka ei tee mitään, hän saa saman arvosanan kuin eniten tehnyt. Tämä on mielestämme epäreilu käytäntö. Toisaalta olemme yliopistossa ja alalla, joka kaikkia kiinnostaa. ”Vapaamatkustajia” ei pitäisi enää löytyä ryhmistä tässä vaiheessa elämää.

Opiskeluaikana jokainen pääsee osaksi monipuolista ryhmätyöskentelyä, kohtaa väistämättä uusia ihmisiä ja joutuu soveltamaan omia vuorovaikutustaitojaan. Vuorovaikutus on yksi tärkeä asia, joka jokaisen on hyvä hallita. Tähän kuuluvat myös ongelmanratkaisutaidot. Yliopisto-opintojen onnistumisen kannalta on tärkeää osata ratkoa ongelmia niin yhdessä kuin erikseen.

Toinen tärkeä taito on tiedon etsintä. Yliopisto-opintojen aikana kirjoitetaan kandin tutkielma sekä pro gradu, jotka molemmat edellyttävät ahkeraa tietojen käsittelyä. Hyvän tiedon etsinnän peruselementit ovat lähdekritiikki ja maalaisjärki.

Anna Heinonen, Anni Hyvönen, Saara Niittynen, Iiris Kankkunen, Maija Jokinen, Minna-Maria Hooli, Melissa Naukkarinen, Paula Simola ja Emilia Haverinen

9 vastausta artikkeliin “Ryhmä 13: Meidän ajatuksiamme ja pohdintojamme yliopisto-opiskelusta, kasvatustieteestä ja ryhmätyöskentelystä”

  1. Mielenkiintoista pohdintaa datan luotettavuudesta! Jäin miettimään, mitä tarkoitatte sillä, että tutkijan työ on ”ympäri pyöreää”?

    Olette nostaneet hyvin esiin sen, että muualla maailmassa opettajankoulutus ei ole niin tasokasta kuin Suomessa! Se on hyvä muistaa.

    Jade/ryhmä 10

    1. Kiitos kommentistasi!

      Sillä, että tutkijan työ on ympäri pyöreää tarkoitimme sitä, että tutkijan työ ei sisällä niin tarkkoja raameja siitä, mitä kunkin tutkijan pitäisi tehdä vaan omassa tutkimuksessaan tai oman työpäivänsä aikana.

      Anna/Ryhmä 13

  2. Mielestäni olette onnistuneet herättämään keskustelua hvin. Kirjoituksessanne on paljon vahvoja väitteitä, jotka kannustavat ja jopa provosoivat kommentoimaan.

    Tartun niistä muutamaan: ”Usein [lapsilla] on myös tarve miellyttää tutkijaa.” Mistä tämä miellyttämisen tarve on lähtöisin? Onko se opittua? Eikö myös aikuisilla ole tarve esiintyä sosiaalisesti hyväksyttävästi eli vaivaako tämä ongelma kaikkea ihmistieteiden tutkimusta?

    Kirjoititte myös ”Kaikki [havannointi] data, joka tulee esille, on henkilölähtöistä, eli ei välttämättä tarkkaa.” Mielestäni tämä on kaikkien ihmistieteiden ongelma ja suola. Varsinkin jos henkilölähtöisyyttä pitää ihmislähtöisyyden synonyymina, niin eikö kaikki data ole silloin enemmän tai vähemmän epätarkkaa eli lähtöisin ihmisestä, jos tutkittavana kohteena on ihminen? Miten ihmisten välistä vuorovaikutusta voisi mitata tarkemmin tai objektiivisemmin?

  3. Hei ja kiitos tekstistänne!

    Kirjoituksenne herätti paljon ajatuksia. Olette selvästi pohtineet kasvatustiedettä ja kasvatustieteellistä tutkimusta laajalla tasolla ja myös yhteiskunnallisesta ja eettisestä näkökulmasta.

    Jäin pohtimaan sitä, mitä tarkoitatte väittämällä, että kasvatustieteellinen tutkimus on liberaalia? Viittaatteko tällä tutkimusta taustoittaviin arvoihin, tutkijoiden yhteiskuntafilosofiseen mielenmaisemaan tai kenties johonkin ihan muuhun?

    Olisi kiinnostavaa kuulla lisää pohdintojanne kasvatustyön kentällä tehtävän tutkimuksen relevanttiudesta sekä lasten totuudenmukaisuudesta. Minkälaiset tutkimusmenetelmät näkisitte hyvinä kasvatustieteen alalla? Pohdinta liittynee tutkimustulosten mitattavuuteen ja siihen vaikuttaako mittaajan omat ominaisuudet ja arvot mittaamistuloksiin. Tutkimusta suunniteltaessa onkin perustavanlaatuisen tärkeää muotoilla selvät kysymykset ja skaalat mittaamisen perusteeksi. Nämä ovat hyvin oleellisia seikkoja, kun tutkitaan ihmisten käyttäytymistä ja sen vaikutusta toisiin ihmisiin ja yhteisöihin.

    Pohdinnoistanne käy ilmi se, että olette pohtineet keskuudessanne kasvatustieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja arviointia.

    Aida Zakik / Ryhmä 10

  4. Hei ryhmä 13!

    Olen samoilla linjoilla aiempien kommentoijien kanssa. Tekstissänne on todella paljon mielenkiintoisia pohdintoja ja väitteitä. Silmääni osui esimerkiksi toteamus ”Koska kasvatustieteiden opintosuuntien seula on tiukka, myös valmistuvat ammattilaiset ovat kovatasoisia.” Väitteellä on tottakai perää, mutta se ehkä hiukan yksinkertaistaa asioita. Koen, että kasvumatkamme on pitkä vielä yliopistolla ja itse koulumaailmassa.

    Tuotte tekstinne lopussa esiin hyvän pointin, kuinka yliopistossa taitoihin ei kuulu vain tiedon etsintä, vaan myös sen analysoiminen ja arvioiminen. Tiedeyhteisöön kuuluvina pääsemme myös itse tuottamaan tutkimukseen perustuvaa tietoa, mikä on aika jännittävää!

    Pipsa/Ryhmä 14

  5. Hei ryhmä 13!

    Olen samoilla linjoilla aiempien kommentoijien kanssa. Tekstissänne on todella paljon mielenkiintoisia pohdintoja ja väitteitä. Silmääni osui esimerkiksi toteamus ”Koska kasvatustieteiden opintosuuntien seula on tiukka, myös valmistuvat ammattilaiset ovat kovatasoisia.” Väitteellä on tottakai perää, mutta se ehkä hiukan yksinkertaistaa asioita, sillä kasvumatkamme on vielä pitkä yliopistolla ja itse koulumaailmassa.

    Tuotte tekstinne lopussa esiin hyvän pointin, kuinka yliopistossa taitoihin ei kuulu vain tiedon etsintä, vaan myös sen analysoiminen ja arvioiminen. Tiedeyhteisön jäseninä meillä on myös mahdollisuus osallistua tiedon tuottamiseen, mikä on aika jännittävää!

    Pipsa/Ryhmä 14

  6. Kiitos blogikirjoituksesta! Aloitus oli mukavan maanläheinen ja huumorilla höystetty. Hyvin jäsenneltyä tekstiä.

  7. Kiitos tekstistänne! Mielestäni olette pohtineet hyvin ja tuoneet esille tällä kurssilla käsiteltäviä teemoja sekä tarvittavia ja kehitettäviä taitoja. Tekstinne pohjalta voisi lähteä pohtimaan syvällisemminkin esimerkiksi, miksi juuri lapset ovat tärkeitä kasvatustieteessä tai millaista olisi parass yliopisto-opiskelu. (En tarkoita, että teillä olisi ollut huonot pohdinnat, vaan että teidään pohdintanne herätti lisää ajatuksia.)

    Heidi ryhmästä 8

  8. Hei ryhmä 13!

    Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että aivan ihana ja mukaansa tempaavia aloitus. Tunnelman ja fiilisten kuvailu välittyi ruuduntoiselle puolelle. Muffinssit todellakin antoivat teille energiaa ja sen huomaa tekstiä luettaessa.

    Postauksessanne käsittelette laajasti yliopisto-opiskelusta, kasvatustieteestä sekä ryhmätyöskentelystä. Ajatuksenne sisältävät paljon tärkeitä teemoja, joita kurssilla kohtaamme ja käsittelemme. Kuten esimerkiksi tutkimus tulosten tarkkuus, todenmukaisuus ja luotettavuus. Tämä on erittäin tärkeä osa tutkimusprosessia, sillä tulosten pohjalta lähdetään soveltamaan tietoa käytäntöön. Monet tekijät vaikuttavat tuloksiin ja olette juurikin pohtineet kenttätyön relevanttiutta painottaen datan luotettavuutta.

    Minulla heräsi ajatuksia mielipiteistänne ja jäin itse pohtimaan, että oliko teillä ajatuksia kuinka parantaisitte tai muuttaisitte kenttätyö tutkimusta, jotta otantavirheet saataisiin minimoitua entisestään?

    Hyvä lisäys tutkijan työnkuvan pohdintaan olisi tutkimuskysymyksen vaikutus tutkimusmenetelmän valintaan.

    Kokonaisuudessaan teillä oli tärkeitä pointteja nostettu esille ja selkeä kokonaisuus. Kiitos mukavasta lukuhetkestä.

    – Julia ryhmästä 11

Vastaa käyttäjälle Mikael Nikkari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *