Ryhmä 15: Pohdiskelua kasvatustieteen luonteesta ja yliopisto-opiskelusta

Millaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus? Mistä näkökulmasta tutkimusta kannattaa lähestyä, jotta tutkimuksesta saatu tieto olisi relevanttia? Keskusteltuamme ryhmämme kesken totesimme, että hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on eettistä, faktatietoon perustuvaa ja mahdollisimman objektiivista.

Mutta voiko kasvatustieteellinen tutkimus kuitenkaan olla täysin objektiivista? Meillä kaikillahan on jonkinlainen näkemys lasten kasvatuksesta, vähintään omaan lapsuuteemme ja kouluaikaamme pohjautuen. Jokainen toimii kasvatuksessa sekä omien että yhteiskunnan arvojen mukaan. Se tarkoittaa, että myös kasvatustieteen tutkijoilla on omat lähtökohtansa siihen, mistä näkökulmasta he lähestyvät tutkimusta. Ne vaikuttavat siihen, minkä tutkimuskysymyksen tutkija valitsee, miten tätä lähdetään tutkimaan, mitä tuloksia saadaan ja miten niitä tulkitaan.

Voidaankin sanoa, että kasvatustieteellinen tutkimus on eri lailla suuren yleisön mielenkiinnon kohteena ja suurennuslasin alla kuin muiden tieteenalojen tutkimus, sillä jokaisella on jonkinlainen kosketuspinta kasvatustieteellisiin aiheisiin.

Kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan muun muassa ohjenuoraksi koulutus- ja kasvatustyöhön, opetussuunnitelmien perustaksi sekä kasvatusalan toimijoiden ammattitaidon ylläpitämiseen. Jotta pystyisi itse tekemään relevanttia tutkimusta, on tärkeää tuntea riittävän hyvin oman tieteenalan tutkimustraditio, sekä ottaa selvää aikaisemmista aihetta koskevista tutkimuksista myös muilta tieteenaloilta.

Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on paljon haasteita. Sanotaan, että kasvatustieteen tutkijan työ ei ikinä tule valmiiksi. Jatkuvasti nousee esiin uusia tutkimuskysymyksiä ja -ongelmia, tieto kumuloituu ja kehittyy.

Omat haasteensa liittyvät sekä tutkijan että tutkimuksen kohteen inhimillisyyteen ja yksilöllisyyteen. Tutkijan tulee olla tietoinen oman arvomaailmansa ja ennakko-odotustensa vaikutuksista tutkimustyöhön. Tutkittavien yksilöllisyys vaikuttaa sekä tutkimusmenetelmien valintaan että tutkimussuunnitelman laadintaan: eettisyyden ja laillisuuden näkökulmat on huomioitava tarkasti, kun tutkimuksen kohteena ovat ihmiset. Tutkimusmenetelmä on valittava sen mukaan, mitä halutaan tutkia ja miten päästäisiin mahdollisimman olennaiseen tulokseen tutkimuksen kannalta.

Koemme myös erityisen mielenkiintoiseksi sen, että tutkimuksen lopputulos ei aina välttämättä vastaa sitä, mitä tutkija on odottanut. Voi myös olla, että joskus ei saada ollenkaan vastausta tutkimuskysymykseen, mikä on luultavasti turhauttavaa.

Kuva: (mit-on-laadukas-yhteisllisyys-somessa)

Kurssin piilotavoitteet vaikuttavat mielestämme käytännönläheisiltä ja realistisilta saavuttaa. Tavoitteet ovat käyttökelpoisia paitsi yliopisto-opiskelua ja työelämää, myös ylipäätään elämää ajatellen. Esimerkiksi harrastuksissa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä tarvitaan taitoa osata toimia osana yhteistoiminnallista ryhmää.

Yliopisto-opiskelulta odotamme yhteisöllisyyttä, omien ryhmätyötaitojen sekä esiintymiseen ja esilläoloon liittyvien taitojen kehittymistä ja ennen kaikkea kasvua ihmisenä. Tämän kurssin pedagogisessa lähestymistavassa korostuvat mielestämme itseohjautuvuus sekä toisaalta se, että kaikkien työpanosta tarvitaan ja mahdollisuutta syrjäänvetäytymiseen ei ole. Yllätyimme siitä, kuinka paljon ryhmätöitä ja itsenäistä opiskelua kurssit sisältävät. Ilmapiiri yliopistossa tuntuu rennommalta ja avoimemmalta kuin esimerkiksi lukiossa. Vaikka vastuu opinnoista on kannettava kokonaan itse, niin kuitenkin tukea on aina tarjolla.

Ryhmässämme koetaan itseohjautuva opiskelu toisaalta työlääksi, mutta toisaalta hedelmälliseksi ja palkitsevaksi. Aiempien kokemustemme mukaan tällainen opiskelu johtaa opiskeltavan asian syvälliseen ymmärtämiseen. Ryhmätyöskentelyssä syntyy väkisinkin paljon erilaisia näkökulmia ja hedelmällistä keskustelua sellaisessakin tilanteessa, jossa tehtävänanto tuntuu vaikealta hahmottaa. Ryhmässä voi hyödyntää eri ihmisten vahvuuksia ja aikaisempaa tietotaitoa. Projektiluontoisessa työskentelyssä pääsee tutustumaan erilaisiin aiheisiin syvällisemmin.

Odotamme innolla, mitä kaikkea uutta tulemme oppimaan!

 

Henni Tukiainen, Aliisa Haljoki, Meri-Tuuli Roimola, Jonna Kettukangas, Laura Kovalainen, Jutta Kivijärvi, Nina Pauloaho, Elisa Vuorinen, Terhi Keto

9 vastausta artikkeliin “Ryhmä 15: Pohdiskelua kasvatustieteen luonteesta ja yliopisto-opiskelusta”

  1. Erittäin hyviä pointteja teillä!
    Erityisesti pohdinta kasvatustieteellisen tutkimuksen objektiivisuudesta kolahti. Olemme tainneet kaikki sivuta aihetta Vakava-kokeeseen lukiessamme ja ainakin itseäni aihe on jäänyt kiinnostamaan ja mietityttämään!

    Jade/ryhmä 10

  2. Tekstistä välittyvä innostus aihetta ja opintoja kohtaan teki lukemisesta miellyttävää.

    Ensimmäinen listaamanne haaste tiedon kumulatiivisesta luonteesta koskee varmaankin kaikkia tieteenaloja, joissa nousee jatkuvasti esiin uusia tutkimuskysymyksiä ja -ongelmia. Kasvatustiede eroaa monesta muusta alasta tutkimuskentän poliittisuuden ja arvolatautuneisuuden takia. Yhteiskunnan valtarakanteiden vaikuttamista (ja niiden haastamista/vahvistamista) kannattanee miettiä jatkossa.

    Toivottavasti keskustelunne kurssin piilotavoitteista sai aikaan pohdintaa myös koko yliopiston ja muiden (koulutus)laitosten piilo-opetussuunnitelmia.

  3. Hei ja kiitos mietteistänne!

    Kirjoituksenne heijastelee monipuolista pohdintaa ja keskustelua kasvatustieteestä ja kasvatustieteellisestä tutkimuksesta.

    Pohdintanne tutkimuskysymykseen saatavien vastausten osalta oli kiinnostavaa. Jos tutkimuskysymykseen ei saada tutkijan hypoteesia tukevaa vastausta, sekin on eräänlainen vastaus, kuten esitättekin. Toisaalta pyörittelin mielessäni ajatusta siitä, että jos tutkimuskysymykseen ei saada selkeää vastausta hypoteesin tueksi tai sitä vastaan, olisiko siinäkin kysymys jonkinlaisesta vastauksesta. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi epätarkoituksenmukaisesti muotoillusta tutkimuskysymyksestä. Voisiko myös olla, että ”tyhjäksi” tai epäselväksi jäävä vastaus olisi eräänlainen suuntaviitta sille, mitä kohti tulevien tutkimusten kannattaisi lähteä tai minkälaisia sudenkuoppia niiden tulisi välttää? Kaikki tutkimuksesta saatava data voisi täten olla käyttökelpoista tietoa.

    Olisi kiinnostavaa kuulla lisää kokemuksistanne lukio- ja yliopisto-opiskelun välisistä eroista. Kenties aika on kullannut omia muistojani lukio-opinnoista. Kokemusteni mukaan olin lukiolaisena opinahjoni hellässä huomassa ja opettajien ja kanssaopiskelijoiden muodostamassa turvallisessa yhteisössä, jossa ei vielä tarvinnut osata kantaa vastuuta aikuiselämän itsenäisyydestä ja tulevaisuuden työuraa määrittävän tutkinnon menestyksekkäästä suorittamisesta. Toki jokaisella meistä on omanlaisensa kokemus näistä asioista ja elämäntilanteista. Esimerkiksi minun lukio-opintojeni aikana ei vielä tarvinnut alusta alkaen tietää tarkalleen mitä aineita tulisi ylioppilaskirjoituksissa suorittamaan. Nämäkin asiat muovautuvat tutkintorakenteiden ja koejärjestelyjen mukana. Tämä seikka puolestaan raottaa seuraavaa kysymystä lukio-opiskelun päämäärien mahdollisesta yksipuolistumisesta oppiaineiden voimistuvan painotuksen myötä ja tämän kehityskulun mahdollisesta heijastumisesta myös peruskouluun.

  4. P.S. Edellisestä kommentista jäi uupumaan: Aida Zakik / Ryhmä 10.

  5. Kiinnostavaa pohdintaa ja hyviä pointteja teillä!

    Mielestäni on hyvin tärkeää että kasvatustieteilijät ymmärtävät oman arvopohjansa vaikutuksen tekemäänsä tutkimukseen. Niin kuin Jade mainitsikin, vakava-artikkeleista yksi käsittelikin juuri sitä miten tutkijoiden normatiiviset käsitykset ohjailevat melko huomaamatta tutkimusten tekoa.

    Hanna/ ryhmä 9

  6. Mikään tutkimus ei voi olla täysin objektiivista, ainoa mitä voi tehdä on yrittää varmistaa, ettei se oma näkökulma ei pääse värittämään tutkimussuunnitelmaa ja aineiston käsittelyä. Sitä vartenhan me opettelemee tieteen tekoa. Objektiivisuudessa auttaa kasvatustieteen kansainvälisten julkaisujen vertaisarviointi.

    Nostitte hyvin esille sen, että kaikilla ihmisillä on jonkinlainen kosketuspinta kasvatustieteellisiin aiheisiin. Kaikki ovat käyneet koulua tai vähintäänkin oppineet jotain elämänsä aikana.

    Ryhmänne käsitys kasvatustieteellisen tutkimuksen merkityksestä on mielstäni aika suppea ja koulukeskeinen. On paljon kasvatustieteen tutkimusta (joka tutkii esim oppimista), jota ei voi suoraan hyödyntää käytännön opetuksessa.

    Tutkimustulos ei aina ole se mitä on odotettu, ja joskus saadaan kasa tuloksia joista ei voi tehdä mitään päätelmiä. Tämä muodostaakin eräänlaisen vääristymän tiedemaailmassa, koska tällaisia tuloksia ei julkaista. Olisi kuitenkin hyödyllistä koko tiedeyhteisölle, että nämäkin tutkimukset tulisivat jossain muodossa julki, koska se voisi auttaa tulevien tutkimusten tekemisessä. Ainakin biotieteissä on oma julkaisunsa The Journal of Negative results ei-toivottuja tutkimustuloksia varten.

    Maritsa Palmunen / ryhmä 10

  7. Tekstinne oli mukavaa luettavaa. Kyseenalaistitte hyvin tutkimuksen objektiivisuuden ja toitte hyvin esille tutkimuksen haasteita.

    Mikael Nikkari / Ryhmä 10

  8. Toitte hyvin esiin sen, että jokaisella meistä on omat taustatiedot ja kokemukset. Ne pitää huomioida myös tutkimusta tehdessä.
    Haaste mutta rikkaus.

    Heidi ryhmästä 8

  9. Heippa ryhmä 15!

    Lähdette postauksessanne selkeästi liikkeelle, heittäen ilmaan tärkeitä kasvatustieteellisiä kysymyksiä. Tämän jälkeen vastaatte selkeäksi kysymyksiin, mikä antaa pohdiskeluillenne loogisen kokonaisuuden.

    Erityisen mielenkiintoista oli minullekin lukea, ajatuksiamme siitä, että aina tukimus ei vastaa odotuksia tai tutkimuskysymykseen ei saada lainkaan vastausta. Itse en tätä ole tullut sen suuremmin ajatelleeksi. Tutkijantyö on varmasti vaativampaa ja turhauttavampaa kuin osaan kuvitellakkaan.

    – Julia ryhmästä 11

Vastaa käyttäjälle maritsa palmunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *