Ryhmä 9: Tieteellistä tutkimusta ja piirustusläksyjä

Ennen yliopisto-opiskelujemme alkamista oli mielikuviimme piirtynyt kuva itsestämme akateemisena kansakunnan kermana ja tiedeyhteisön jäseninä istuskelemassa luennoilla huippuälykkäinä macbookit sylissä ja kånkenit selässä, tehden mittavaa tutkimusta sekä oppien älymystön saloja meitä viisaammilta professoreilta.

Todellisuudessa ensimmäisellä matematiikan didaktiikan luennolla saimme läksyksi piirtää itsemme matematiikan opettajina. Läksyt ja piirustustehtävät tuntuivat kovin ala-astetasoiselta, ottaen huomioon että olimme huippuyliopistossa. Varmastihan läksymme ja koko kurssin pedagoginen ote perustuu tutkittuun ja vertaisarvioituun tietoon, jota kasvatustieteilijät tuottavat?

Osittain odotuksiamme vastaa se, että yksi fuksivuoden introkursseistamme – “Kohti tutkivaa työtapaa” – on ryhmässä toimimisen ja tutkimaan oppimisen harjoittelua. Toisaalta esimerkiksi kurssin valinneilla sivuaineopiskelijoilla tai yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoilla saattaa olla varsin erilaiset kokemukset ja odotukset opiskelusta.

Opettajankoulutuslaitoksessa pienryhmäopetus on melko suuressa roolissa koko kandivaiheen ajan. Ennakko-odotuksissamme tulevia yliopisto-opintojamme kohtaan pienryhmäpainotteisuus herätti pääosin positiivisia ajatuksia, vaikka läsnäolopakon määrä yllättikin laajuudellaan. Erityisesti luokanopettajaopintoja pidettiin yhtenä yliopistomaailman konkreettisimmista ja suoraan työelämään valmistavimmista akateemisista tutkinnoista, joten käytännönläheisen pienryhmäopetuksen laajuuden ajateltiin sopivan opintokokonaisuuteen hyvin.

Maailma ilman kasvatustieteitä

 

Miltä maailma näyttäisi, jos kasvatustiede olisi jäänyt syntymättä? Mikäli kasvatustiedettä ei olisi, jo tämänhetkinen yliopistomaailmamme olisi varsin erilainen – todennäköisesti olisimme jääneet frontaaliluentojen ja pelkillä kirjatenteillä osaamisen mittaamisen tasolle.

Jokaisella ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia oppimisesta ja pedagogiikasta. Näin ollen jokainen yhteiskunnan jäsen on kasvatustieteiden kokemusasiantuntija. Voisi siis sanoa, että jokaisen meistä henkilökohtaiseen persoonan kasvuun ja ajatusmaailman kehittymiseen on vaikuttanut kasvatustieteiden asiantuntija. Ilman tätä kasvatustieteiden vaikutusta saattaisi kehityksemme ihmisenä sekä kykymme ajatella olla huomattavasti heikompaa.

Muut tieteenalat ovat myös lähikontaktissa kasvatustieteiden kanssa ja ilman tätä kontaktia tieteiden opettaminen jäisi huteraksi. Koulunkäynti peruskoulussa olisi myös vain tiettyjen asioiden opiskelua ja opettajan rooli kasvattajana olisi mitätön. Kasvattaminen näyttelee kuitenkin suurta roolia esimerkiksi luokanopettajan, kasvatustieteilijän työssä. Luokanopettaja näyttäytyisi luokan edessä autoritäärisenä tiedon kaatajana ala-asteikäisille lapsille ei kasvattaisi heitä ollenkaan esimerkiksi yhteiskuntakelpoisiksi ihmisiksi. Tässä tapauksessa myös lasten kasvatus jäisi täysin vanhempien sekä muun koulun ulkopuolisen maailman varaan. Mikäli vanhemmat eivät olisi tähän riittävän kykeneväisiä, ei lapsi saisi välttämättä mistään riittävää, “oikeaa” tai hyvää kasvatusta ja hänen syrjäytyminen olisi lähes väistämätöntä. Näin ollen mahdollisuudet kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi, toisia huomioonottavaksi kansalaiseksi jäisivät huomattavasti laihemmiksi. Opettajankoulutus tarvitsee myös kasvatustieteitä ja lapsi kasvattajaa.

Ilman kasvatustieteiden tekemää opettamista eteenpäinvievää tutkimusta myös itse opetus jäisi ulkoaoppimisen tasolle ja oppilaat ilman aitoa ymmärrystä opetetuista asioista. Laadukkaan opetuksen puutteesta johtuva vaillinainen ymmärrys opitusta ei mahdollistaisi opittujen taitojen ja tietojen soveltamista ja kehittämistä, jolloin uusien innovaatioiden syntyminen ja nykyisen tiedon ja tieteen jalostaminen olisi varsin heikoilla kantimilla, jolloin ihmiskunnan kehitys jäisi junnaamaan paikoilleen, tai olisi ainakin huomattavasti hitaampaa.

Koko yhteiskunnan läpivalaiseva tieteenala

 

Kasvatustiede on nuori tieteenala verrattuna esimerkiksi lääke- ja tähtitieteeseen ja nojaa vahvasti muihin tieteisiin kuten psykologiaan ja yhteiskuntatieteisiin. Tästä huolimatta kasvatustiede on onnistunut ulottamaan lonkeronsa nyky-yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Kuitenkin luonnontieteistä poiketen monet kasvatustieteen tutkimuskohteet ja -kysymykset ovat arvolatautuneita ja poliittisia.

Hyvää kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan valottamaan yhteiskunnan hämäriä perustuksia ja valtarakenteita, joita ei mielestämme muuten kyseenalaistettaisi tarpeeksi. Kuten muutkin tieteet, myös kasvatustiede ohjaa ihmisiä kriittiseen ajatteluun, joka ohjaa vahvasti sen tutkimusta. Kasvatuksella avulla voimme yrittää valikoida tuleville sukupolville niitä ideoita ja periaatteita, joita toivomme heidän noudattavan tai ainakin ottavan huomioon. Tietenkin samanaikaisesti kasvattajat siirtävät eteenpäin myös haitallisia normeja sekä ylläpitävät rakenteita, joiden purkaminen jää tulevien sukupolvien kasvatustieteilijöille.

Lisäksi kasvatustieteellisillä tutkimuksilla voidaan auttaa ihmisiä myös suoraan esimerkiksi omien lasten kasvattamisessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa “Näin opetat alle kaksivuotiaan kuivaksi päivässä – Professori tyrmää neuvoloiden siisteyskasvatuksen

(HS.10.5.2017) kerrottiin, kuinka opettaa alle kaksivuotias lapsi kuivaksi päivässä – pois vaipasta. Artikkelin ohjeistus ja väite oli kirjoitettu kasvatustieteen professori ja psykologian dosentti Timo Saloviidan tekemän tutkimuksen perusteella. Saloviita ottaa artikkelissa kantaa muun muassa neuvolan perheille antamiin ohjeisiin ja toimintamalleihin sekä nojaa omaan näkemykseen kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.

 

Eetu Immonen, Aki Mäkinen, Tim Ronimus, Tiina Salola, Hanna Savolainen ja Touko Torppa

 

13 vastausta artikkeliin “Ryhmä 9: Tieteellistä tutkimusta ja piirustusläksyjä”

  1. Samaistuin tekstinne alussa olevaan kuvaukseen opettajakoulutuksen tarkoituksesta ammattiin valmistavana tutkintona, ja tunsin myös ryhmätöiden ja käytännönläheisemmän lähestymistavan luonnolliseksi.
    Maalasitte myös tehokkaasti tunteita herättävän kuvan maailmasta ilman kasvatustieteitä, ikään kuin päinvastaisena kuvana todellisuudesta, mutta eikö realistisempi tilanne olisi, että opettajat silti kasvattaisivat? Eikö tässä tilanteessa kasvatus perustuisi esimerkiksi suulliseen perinteeseen ja opettajan omiin kokemuksiin? Tällöin mielestäni opetuksen tyyli ja taso vaihtelisi luokittain valtavasti.
    Itse näkisin kasvatustieteen lähes välttämättömänä seurauksena opettajayhteisöstä. Laskettaisiinko opettajanhuoneiden keskustelut pidetyistä tunneista ja kurinpitomenetelmistä myös eräänlaiseksi kasvatustieteeksi, mutta vain pienemmässä mittakaavassa?

    Iikka Koski / Ryhmä 5

  2. Heippa!

    Kiitos hyvästä blogitekstistä, johon koukutitte minut erityisesti kääntämällä kysymyksen maailmaan ilman kasvatustieteitä. Oli myös hienoa huomata, että olitte sisällyttäneet tekstiinne myös muitakin lähteitä kuin vain omat ajatuksenne tai ensimmäisen kerran luennoitsijan sanat. Hyvä te 🙂

  3. Tekstissänne pääsi juuri siihen tuttuun tunnelmaan, joka kutkutti loppukesän omassakin mielessä.
    Lähteiden käyttö tuo aina uskottavuutta tekstille kuin tekstille. Vakuuttavuus lisääntyy heti, kun kirjoittajalla on jotain sanojensa tukena.
    Näkökulmanne esitellä maailmaa ilman kasvatustieteitä oli yllättävä ja huomiota herättävä. Se toimi loistavana herättäjänä ja jätti lukijan pohtimaan tilannetta.

  4. Hei,

    kiitos ajatuksia ruokkivasta, hyvin kirjoitetusta blogitekstistä. Monessa olin kirjoituksen kanssa yhtämielinen, mutta näkemyksenne opettajan vastuusta kasvattajana tuntui minusta hieman pelottavankin kohtuuttoman suurelta. Näen opettajan tehtävän ehkä enemmän ”autoritäärisenä tiedon kaatajana” aka pedagogina, joka toiminnassaan lähinnä välillisesti ja osin välittömästi tekee ns. sivistämisen ulkopuolista kasvatustyötä.

    Olli/Ryhmä 5

  5. Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen blogiteksti. Alun pohdinta nauratti, koska sitä täällä ollaan koko ajan ihmeteltykin porukalla, että täällä saadaankin piirustustehtäviä ja lasketaan yhteen- ja vähennyslaskuja palikoilla. Vaikka toisaalta uskon, että moni on myös kuullut joskus sanottavan, että luokanopettajakoulutus on jatkuvaa leikkimistä.

    Komppaan Iikan kommenttia, sillä uskon myös, että opettajat ovat luonnollinen jatkumo ihmisen kehityskaaren historiassa. Opettajia on aina ollut muodossa tai toisessa ja tulee varmasti aina olemaankin. Sen vuoksi kasvatustiede on tänäkin päivän niin merkittävä tieteenala.

    Elisa / Ryhmä 5

  6. Moikka!

    Ensinnäkin: kiitos todella mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä blogikirjoituksesta! Alun ”humoristinen” lähtö oli erittäin koukuttava ja ensimmäisen kappaleen jälkeen oli pakko (muussakin mielessä kuin siksi että tämä nyt vain on pakko) saada lukea lisää!

    Teksti oli todella hyvin jäsennelty ja teillä oli selkeä aihe, jonka pohjalta kirjoititte! Lukeminen pysyi kokoajan mielenkiintoisena ja pidin erityisen paljon pienistä kevennyksistä ja kielikuvista. Oli todella mielenkiintoista, että lähditte pohtimaan ja kirjoittamaan maailmasta ilman kasvatustieteitä – ihanan erilaista.

    Saitte kokonaisuudessaan kirjoitettua tekstin erittäin mukaansatempaavasti ja mielenkiintoisesti! Itse olisin ehkä hieman jäänyt kaipaamaan kuvia – mielestäni lukeminenkin on mielekkäämpää jos välissä on kuvia, liittyivätpä ne sitten suoraan aiheeseen tai eivät.
    Bonuksena plussaa vielä viimeisen kappaleen artikkelista! Mahtavaa, että toitte artikkelin esiin.

    Meiju / Ryhmä 4

  7. Heippa ryhmä 9!

    Tekstinne oli hyvin jäsennelty ja siihen pääsi helposti mukaan. Ensimmäinen kappale tempaisi huumorilla lukijan kärryille, mikä onkin blogille erittäin tärkeää. Olitte siis onnistuneet mielestäni tehtävänannon noudattamisessa oikein mallikkaasti!

    Myös sisällöltä teidän kirjoituksenne oli mainio. Kokonaisuudet tulivat hyvin jäsennellysti esiin ja niiden taustalla oleva kurssikirjallisuus sekä oma pohdinta herättivät lukijan ajattelemaan. Erityinen huomioni kiinnittyi teidän ajatukseen maailmasta ilman kasvatustieteitä. Se toi mielenkiintoista pohdittavaa myös itselleni, sillä tuolta kantilta en ole vielä yhteiskuntaamme tarkemmin pohtinut.

    Terkuin ryhmä 1/Nina

  8. Valitsitte tekstiin mielenkiintoisia näkökulmia, kuten kysymyksen maailmasta ilman kasvatustieteitä ja kasvatustieteiden yhteydestä yhteiskuntaan ja muihin tieteisiin. Itse koin runsaahkon kursiivin käytön turhaksi ja jopa häiritseväksi. Muuten teksti oli kuitenkin selkeää ja sujuvaa ja pohdintanne hyvää.

    Emmi / Ryhmä 1

  9. Moikka,
    Tekstinne oli mukavaa ja mielestäni ennen kaikkea selkeää luettavaa, kiitos siitä! Herätitte mielenkiintoni heti alussa käyttämällä hyvin osuvia konkreettisia esimerkkejä mielikuvien luomiseen.
    Minunkin silmääni opettajan vastuu kasvattajana näyttäytyi tekstissänne ehkä hieman liioiteltuna. Kokonaisuudessaan asiat olivat hyvin kytköksissä toisiinsa ja lähteiden käyttö loi uskottavuutta tekstille.

    Marika/ryhmä 5

  10. Hei ryhmä 9!

    Tekstinne on todella sujuvaa ja viihdyttävää, joten sitä on ilo lukea. Väliotsikot ja hyvä tekstin jäsentely tekevät blogikirjoituksestanne helppolukuisen. Ajatuksiinne yliopisto-opinnoista on helppo samaistua, sillä itsellänikin oli ennen opintojen alkua samankaltaisia mielikuvia ja odotuksia.

    Lähestymistapanne, elämä ilman kasvatustiedettä, on yllättävä ja omaperäinen. Käsittelette tekstissänne laajasti ja kattavasti kasvatustieteen vaikutusta sekä sen käyttökohteita. Viittaus Helsingin Sanomien artikkeliin tekstin lopussa on kiva lisä ja antaa hyvän käytännän esimerkin yhdestä kasvatustieteellisen tutkimuksen käyttötavasta.

    Blogitekstissänne on muutama todella pitkä virke, jotka hieman hankaloittivat lukemista. Kokonaisuudessaan tekstinne on kuitenkin hyvin mietitty ja selkeä, nautinnollinen lukukokemus. Kiitos!

    Johanna/ ryhmä 4

  11. Hei ryhmä 9!

    Alun yksityiskohtainen ja humoristinen pohdinta oli mainio ja samaistuttava. Se herätti heti mielenkiinnon tekstiä kohtaan. Myös pohdinta maailmasta ilman kasvatustieteitä oli kiinnostava ja erilainen osio; eipä ole koskaan aiemmin itse tullut pohdittua asiaa!
    Kokonaisuudessaan tekstinne oli tiivis paketti, jota oli mukava lukea. Kielellisten tehokeinojen käyttö asiatekstin lomassa oli sujuvaa ja lopun esimerkki oli kiva konkretiaa hahmottava lisäys. Meijun tavoin olisin kaivannut ainakin yhden kuvan piristykseksi.

    Heidi/ryhmä 2

Vastaa käyttäjälle Heidi Aarnio Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *