Ryhmä 8, tehtävä 1: Tuntemattomilla vesillä

Tämä blogikirjoitus liittyy kurssin ”Kohti tutkivaa työtapaa” ensimmäiseen oppimistehtävään. Blogikirjoitus jakautuu kahteen osioon, joista ensimmäinen ”Tutkijan elämää” pohtii tutkijan työtä ja sen puitteita. Tekstissä käsitellään esimerkin avulla kasvatustieteellisen tutkimuksen kantavia periaatteita sekä tutkimuksen tarvetta. Blogikirjoituksen toinen osio käsittelee ”Kohti tutkivaa työtapaa” –kurssin pedagogisia aspekteja sekä vasta yliopistolle tulleiden opiskelijoiden opintoihin liittyviä pelkoja ja odotuksia.

Tutkijan elämää

Ensimmäinen tehtävä, kohta A

2-vuotias kaataa lasillisen vettä kannettavasi päälle ja toteaa iloisena: ”Ei töitä!”. Täytyy odottaa, kunnes tietokone kuivuu. Tunnet itsesi ihan lusmuksi, sillä artikkeli olisi pitänyt lähettää tänään, mutta sille ei nyt voi mitään. Sitä paitsi olet laskenut sen varaan, että ”tänään” tarkoittaa ”ennen aamua”. Syyllisyyden tunne kalvaa, mutta olet silti iloinen, että voit tehdä töitä kotona. Teet lapsille ruokaa pohtiessasi samalla, kuinka muotoilet seuraavan rahoitushakemuksesi. Pelkäät, että projektisi jää kesken, jos et saa lisärahoitusta. Silloin täytyy etsiä työtä muualta, ja tutkimuksesi venyy hamaan ikuisuuteen.

Syöt vasta puoliyhdeksältä illalla, kun puolisosi palaa yliopistolta luennoimasta. Joskus toivot, että asuisitte lähempänä Helsinkiä, mutta sitten muistutat itsellesi, että mikään ei voita olohuoneen ikkunasta näkyvää maisemaa. Lapset ovat nukkumassa. Suljet silmäsi sohvalla ja kuuntelet täydellistä hiljaisuutta ympärilläsi.

Aamulla puhelin pärähtää. Äitisi kysyy, oletko lähettänyt artikkelisi. Myönnät, että eilinen päivä ei mennyt ihan putkeen. Äitisi ihmettelee, miksi vaivaudut tekemään tutkimusta koulukiusaamisesta. Sinustahan olisi voinut tulla ydinfyysikko! Selität hänelle, kuinka tutkimuksesi lisää tietoisuutta ilmiöstä ja antaa keinoja puuttua siihen. Tieteen avulla voit vaikuttaa koulun arvomaailmaan, jos opettajat vain seuraavat aikaansa ja lukevat artikkelisi!

Toivot, että artikkeli saa opettajat reflektoimaan ja kehittämään toimintatapojaan, sillä silloin tutkimustuloksiasi hyödynnettäisiin käytännössä. Keinosi ehkäistä ja puuttua koulukiusaamiseen tukisivat oppilaiden itsetuntoa ja loisivat turvallisuuden tunnetta, jolloin oppimiseen olisi helppo keskittyä.

Lopuksi kerrot vielä äidillesi, kuinka Yleisradio on ottanut sinuun yhteyttä ja pääset kerrankin välittämään tutkimustuloksesi median kautta vanhemmille ja kouluille, jotka voivat hyödyntää niitä lasten kasvatuksessa. Tutkimuksesi hyödyttää yhteiskuntaa, kun se kasvattaa itselleen henkisesti tasapainoisia yhteiskunnanjäseniä! Äitisi murahtaa idealismillesi ja siirtyy lasten kuulumisiin. Emmin uusi hammas tuntuu olevan suurempi uutinen kuin lehtihaastattelusi.

Tapaat Yleisradion toimittajan kahvilassa. Kerrot hänelle esimerkkejä siitä, kuinka teoriakirjallisuuden pohjalta ohjeistit opettajia toimimaan kiusaamistilanteissa sekä mitä opettajat ja oppilaat kertoivat jälkikäteen tilanteista. Toimittaja tuntuu olevan vaikuttunut tutkimuksen kokeilullisuudesta ja esittää useita lisäkysymyksiä:

Millaisia periaatteita noudatat tutkimustyössä?

− Ensinnäkin tutkimuksen täytyy olla eettistä. Tutkimukseen osallistuneet opettajat ja oppilaat pysyvät anonyymeina. Olen kertonut heille, kuinka käsittelen heidän tietojaan. Heille ei saa koitua henkistä tai fyysistä haittaa tutkimuksestani. Kaikki osallistujat ymmärtävät, että tutkimuksestani voi olla jatkossa hyötyä kiusaamistilanteiden selvittämisessä, ja he kokevat asian tärkeäksi.

Eikö anonyymius heikennä tutkimuksen luotettavuutta?

− Olen muuttanut henkilöiden nimet aineistossa, ja se on arkistoitu asianmukaisesti, joten mahdolliset epäselvyydet voidaan jälkikäteen tarkistaa aineistosta. Tutkimukseeni osallistui vain muutamia opettajia ja oppilaita, joten se ei ole yleistettävissä. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimusta, ennen kuin yleistyksiä voidaan tehdä. Toisaalta tutkimukseni on toistettavasti ja tuottaa todennäköisesti vastaavia tuloksia, kuin olen saanut.

Kuinka paljon koet odotusten ja ennakkoluulojen vaikuttavan tekemiisi johtopäätöksiin?

− Pyrin aina objektiivisuuteen, mutta kyllähän ne vaikuttavat jo siihen, millaisia tutkimus­kysy­myk­siä muodostan. Tulkintani on tietysti myös omani, ja joku toinen saattaisi tehdä erilaisia päätelmiä. Tulkinnoissa täytyy vain edetä johdonmukaisesti. Kasvatustiede ei ole yhtä mustavalkoinen tiede kuin monet luonnontieteet. ”Oikeaa” vastausta ei ole. Luomme uusia teorioita käymällä dialogia tutkimusten kautta. Ajan myötä teoriat kyseenalaistetaan, ja niiden tilalle tulee uusia.

Totuutta ei siis ole saavutettu?

− Eikä tulla koskaan saavuttamaan.

Kahvihetken jälkeen palaat kotiin ja avaat huokaisten uusimman rahoitushakemuksen kannettaval­lasi. Koska yritysrahat päätyvät yleensä ”koviin” tieteisiin, on toivosi rahastoissa. Kaiken varalta olet hakenut myös opettajanpaikkoja, joita et oikeasti halua.

Haluat jatkaa edellisen artikkelisi aiheesta, joten päätät videoida erilaisia ristiriitatilanteita luokkahuoneessa. Heittelet ideoita keittiössä puolisosi kanssa, vaikka hän onkin eri alalla. Tutkimuskysymykset alkavat vähitellen hahmottua. Päädyt etnografiseen menetelmään, mutta pohdit vielä, kuinka paljon voit itse osallistua luokkahuoneen tilanteisiin. Tarvittavat luvatkin täytyy hankkia…

Syksyllä ehdit olla viikon töissä koulussa, ennen kuin saat rahoituksen puoleksi vuodeksi, ja päätät lempata oppilasparat. Lohduttaudut sillä, että seuraajallasi on oppilaille enemmän aikaa. Olisit joka tapauksessa tehnyt opetustyösi puolivillaisesti tehdessäsi samalla tutkimusta.

Seuraava kuukausi kuluu teoriaa lukiessa ja aineiston keruuta suunnitellessa. Alkuinnostus törmää vähintään 10 käytännön ongelmaan. Aloitat jälleen hakemuslimbon, etteivät rahat lopu kesken. Onkohan sinusta kuitenkaan tutkijaksi?

 

Olet innoissasi, kun pääset lopulta luokkahuoneeseen kuvaamaan oppilaita. Ajatukset suhahtelevat niin nopeasti, että niitä on vaikea saada paperille. Työstät aineistoasi vielä aamuyöllä. Jos kuitenkin tämä kuuluisi tuohon… Tutkimuksen sivumäärä kasvaa, mutta se lähinnä huolettaa sinua, koska ainakin puolet kirjoittamastasi joutaa pois. Lopulta pääset viilaamaan työtäsi. Lähetät artikkelin kollegoille luettavaksi, ja palautteen saatuasi työstät artikkelin julkaisukuntoon.

Lopuksi

Edellä on kuvattu kasvatustieteiden tutkijan työtä. Tässä kuvitteellisessa esimerkissä tutkija toimii yksin, vaikka nykyisin monet tutkijat ovat jäseniä tutkimusryhmissä. Monet työvaiheet tehdään tällöinkin itsenäisesti.

Kipinä kasvatustieteelliseen tutkimustyöhön lähtee usein arkitilanteesta, joka jää vaivaamaan. Aiheen tulee puhutella tutkijaa sekä hyödyttää yhteiskuntaa. Kun aihe on valittu, laaditaan tutkimussuunnitelma ja kasa rahoitushakemuksia, joissa luvataan mahtavia tuloksia. Todellisuudessa tutkijalla on vain hypoteeseja, jos niitäkään. Mitä muuta voisi ollakaan, kun tutkimusta ei ole vielä tehty?

Verrattuna tavalliseen päivätyöhön antaa tutkimustyö paljon vapauksia. Se mahdollistaa etätyöskentelyn ja poikkeavat aikataulut. Samalla kasvaa vastuun määrä, sillä työtä on tehtävä säännöllisesti, vaikka kukaan ei olisi valvomassa. Projektin ajanhallinta on taito, joka vaatii harjoittelua etenkin tutkijalta, joka on innostunut alastaan ja sitoutunut työhönsä. Töitä tuleekin helposti tehtyä myös vapaa-ajalla. Toisaalta tulee myös aikoja, jolloin työ ei etene ja motivaatio hiipuu. Deadlinen lähestyessä tulee joka tapauksessa kysyttyä itseltään, tekikö tarpeeksi.

Työn jatkuvuus on monelle nuorelle tutkijalle epävarmaa. Rahoitusta on haettava säännöllisin aikavälein. Jatko-opintojen aikana moni käy päivätyössä elättääkseen itsensä, jolloin valmistuminen lykkääntyy.

Yliopistosta on tullut yritys, jonka tulee tuottaa rahaa toimintansa ylläpitämiseksi. Projektit jäävät kesken ja aikaa ja energiaa kuluu hakemuksien tekoon. Epävarmuus työn jatkuvuudesta aiheuttaa jatkuvaa stressiä. Voidaankin kysyä, onko tämänkaltainen rahoitusmalli pitkällä aikavälillä tehokas.

 

 

Teoria kurssin taustalla

Ensimmäinen tehtävä, kohta B

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin rakenteessa näkyy pedagoginen suunnitelmallisuus. Työtapa on kurssin nimen mukaisesti tutkiva eli opiskelijat hankkivat tarvitsemansa tiedot tehtävän suorittamiseksi. Tehtävänannon rajaamattomuus muistuttaa työelämässä eteen tulevia haasteita. Opiskelijat jäsentävät ja suunnittelevat työprosessiaan itsenäisesti ja omatoimisesti. Tiedon omaksumisen sijaan opiskelijat oppivat taitoja, joilla he voivat jatkossa hankkia erilaista tietoa. He oppivat suunnittelua, tiedonhakutaitoja ja prosessinhallintaa, joita he tarvitsevat tulevissa opinnäytetöissään sekä niiden suullisissa esittelyissä. Samalla he oppivat opinnoissaan ja työelämässään tarvitsemiaan ryhmätyötaitoja.

Kurssitehtävät pyrkivät osallistamaan ryhmän jäseniä, mikä on inklusiivista. Haastattele­malla tutkijoita opiskelijat tutustuvat tulevaan yhteisöönsä ja oppivat tukeutumaan yhteisönsä jäseniin. Lisäksi opiskelijat pääsevät tutustumaan tutkimustyöhön ja voivat vähitellen valmistautua siihen.

Tavoitteiden toteutuminen jää kuitenkin opiskelijoiden harteille. Parhaimmillaan ryhmätyöskentely johtaa hyviin oppimistuloksiin. Kaikki ryhmät eivät kuitenkaan tällaiseen työskentelyyn syystä tai toisesta kykene. Puhuminen suuressa ryhmässä jännittää tai tehtävänjakoa ei osata tehdä. Koska opiskelijoilla on poikkeavia tavoitteita ja elämäntilanteita, kaikki eivät voi sitoutua kurssiin yhtäläisesti. Lisäksi kurssi on mahdollista suorittaa muiden siivellä, mitä ei voi pitää reiluna. Jos oletetaan, että koko tutkinto suoritettaisiin tällä tavalla, sellaisetkin henkilöt, joilla ei ole siihen edellytyksiä, saisivat tutkinnon suoritetuksi.

Osallistaminen näkyi myös kurssin ensimmäisellä luennolla, kun opiskelijat pääsivät ilmaisemaan odotuksiaan sekä haastattelemaan tutkijaa. Haastattelu koettiin antoisana, sillä kuulimme tutkijan kokemuksista. Työtilan pyöreät pöydät kutsuivat ryhmätyöskentelyyn, ja tunnelma oli mukavan rento. Verrattuna luentokurssiin opetustila on kuitenkin meluisa, ja sisältää paljon aistiärsykkeitä, jotka ihmiset saattavat kokea joko virkistävinä tai häiritsevinä.

Muita osallistamisen keinoja olivat heiteltävä mikrofoni sekä Flinga-sovellus. Tämä aiheutti ryhmässämme pohdintaa teknologian tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä. Osa ryhmästämme koki, että teknologia olisi toiminut paremmin puolet pienemmässä ryhmässä. Flingaa emme kokeneet kovin tarkoituksenmukaiseksi. Tekstikoko oli pieni, eikä sovellusta lopulta käytetty yhteenvedon tekemisessä. Mikrofonin heittely taas tuntui hieman pelottavalla kahvikuppien ja kannettavien tietokoneiden keskellä. Toisaalta totesimme, että on vaikea keksiä osallistavia vaihtoehtoja Flingalle ja mikrofonille, kun on kyse massaluennosta.

Opettajat ottivat ohjaajan roolin antaessaan opiskelijoiden selvittää, mitä heidän tuli tehdä ja kuinka heidän tuli jakaa tehtävät. Kurssitehtävät antavat paljon vapauksia, mutta vain vähän tukea. Työmuoto aiheutti ristiriitaisia tunteita, sillä ryhmässämme ilmeni sekä innostusta että epäilyksiä. Moni ei kokenut ryhmätyöskentelyä itselleen ominaiseksi tavaksi työskennellä. 10 hengen ryhmän toimivuus ja työn tasainen jakautuminen aiheutti epäilyksiä. Kurssi vaatii opiskelijalta kykyä hahmottaa ja toteuttaa itsenäisesti tehtävävaiheita, mikä voi olla tässä vaiheessa opintoja haastavaa. Monille opiskelijoille ensimmäinen vuosi on kuitenkin aikaa, jolloin opetellaan omatoimisuutta ja itsenäisyyttä sekä opinnoissa että arjessa. Toiminnan organisoiminen saattaa muodostua oletettua suuremmaksi haasteeksi.

Jää ihmetyttämään, miksi kurssille ei tarjota vaihtoehtoisia työmuotoja. Muut oppilaitokset näkevät oppilaansa ja opiskelijansa yksilöinä, mutta yliopisto käsittelee opiskelijoitaan edelleen massana. Vain korkea-asteella törmää käsitteeseen ”massaluento”. Eikö yliopisto-opiskelijalla voi olla yksilöllisiä tarpeita ja mieltymyksiä? Toisaalta kurssimuodon piilotavoitteet ovat ymmärrettä­viä, sillä etenkin opettajan työ vaatii ryhmätyötaitoja, organisaatiokykyä sekä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta.

Tähän mennessä moni kasvatustieteellisen tiedekunnan kurssi on viestittänyt: Älä opeta niin kuin me teemme, vaan opeta niin kuin sanomme. Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin suurin saavutus on nimenomaan viestittää, että opettajankoulutuslaitos opettaa, niin kuin se toivoisi opettajien opettavan. Suhtautuminen kurssiin tuntuu olevan melko positiivista, vaikka epäilyksiäkin on, sillä 10 hengen ryhmä on suuri. Joku jää helposti kirjoittamisen ja keskustelun ulkopuolelle. Moni on tottunut työskentelemään yksin ja kaipaa tukea ryhmätaitojen oppimisessa.

Ylipäätään opiskelussa huolestuttaa, onko meistä opiskelijoiksi. Riittävätkö opiskelutaitomme ja ottavatko ohjaajat taitomme huomioon? Ei kai meitä jätetä oman onnemme nojaan? Toisaalta vuosi on vasta alkanut ja motivaatio on vielä korkealla.

Suunnittelu:

Tea Laine, Liisi Hirviniemi, Elina Väänänen, Essi Aula ja Mirka Jussila

Teksti ja ulkoasu:

Mirka Jussila

Kuvat:

Creative Commons -license, Pixabay

Ryhmän 8 jäsenet:

Akseli Ranta, Tea Laine, Elina Väänänen, Liisi Hirviniemi, Tiia Pussinen, Essi Aula, Juri Schreck, Leo Lintumäki, Heidi Routama, Mirka Jussila

25 vastausta artikkeliin “Ryhmä 8, tehtävä 1: Tuntemattomilla vesillä”

  1. Moikka ryhmä 8!

    Varsin innostavasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu blogiteksti. Haastattelu oli hauska lisä muuten melko pohtivaan tekstiin. Käytte tekstissänne läpi kattavasti mielipiteitänne ja olette keksineet vaihtoehtoisia menetelmiä aiheisiin, jotka teidän mielestänne niitä kaipaisi. Tämä oli hienoa nähdä, sillä usein kritiikille ei anneta riittäviä perusteluita. Tekstistä myös huomaa, että teiltä löytyy tietoa aiheeseen liittyen.
    Kehitysideana tuli mieleeni, että teksti olisi saanut ryhtiä heti mukaansatempaavasta otsikosta. Lopussa olisi myös ollut kiva nähdä kenen tekstiä on lukenut.
    Kokonaisuudessaa kuitenkin hyvin kattava ja mielenkiintoinen kirjoitus.

    Ida/Ryhmä 3

    1. Kiitos mukavasta palautteesta. Nimet eivät ehtineet vielä viime yön julkaisuun mukaan. Nyt ne on lisätty. Ajattelin, että tekstien kertyessä kannattaa merkitä tehtävänannot selkeästi otsikkoon, jotta tehtävät löytyvät. Otsikko on kuitenkin hyvä pointti ja saattaa vielä saada uuden muodon, jos saan hyvän idean.
      Mirka / Ryhmä 8

  2. Heippa!
    Heti alkuun täytyy sanoa, että olipas hauska ja mielenkiintoinen blogiteksti, jonka kyytiin oli helppo ja mielekäs hypätä. Tarina toimi hyvänä esimerkkinä siitä, millaiseksi monet meistäkin kuvittevat tutkijan työpäivät ja toisaalta se myös toimi lukijan mielenkiinnon säilyttäjänä. Oli kiva huomata, että olitte löytäneet ja käyttäneet aiheeseen sopivia kuvia, jolloin koko kirjoitelma tuntui yhä aidommin blogipostaukselta.
    Olette käyttäneet myös hienosti termejä hyödyksi, ja mielestäni ne luovatkin tässä kontekstissa sellaisen vaikutelman, että olette perehtyneet ja paneutuneet kyseiseen aiheeseen aika perinpohjaisesti. On myös kiinnostavaa lukea teidän omia mielipiteitä ja kritiikkiä yliopisto-opiskelua sekä nykyistä koulutussuuntaustamme kohtaan. Kuten Idakin aikaisemmassa kommentissaan totesi, teidän kritiikille löytyi myös hyvin perusteluita.
    Kaikin puolin mielestäni onnistunut blogipostaus!

    Sini / ryhmä 3

    1. Mukavaa, että blogikirjoitus kiinnosti. Olen ahertanut sen parissa kauheassa flunssassa. Lähipiirissäni on useita tutkijoita, joiden arki on innoittanut ”Tutkijan elämää” -tekstiä.
      ”Teoria kurssin taustalla” -teksti on kirjoitettu kurssista käymämme keskustelun pohjalta. Samalla on kuitenkin tunnustettava, että olen jo valmistunut aineenopettajaksi. Teoriatieto on peräisin aineenopettajan opinnoista.
      Mirka / Ryhmä 8

  3. Hei,
    Blogitekstinne vastaa asetettuihin kysymyksiin ja herättää ajatuksia. Se on toisaalta myös hieman raskas pituudessaan – ei ihan totuttu blogimitta. Muoto nostaa tehtävänannon pintaan, selventää ja varmistaa, että lukija tietää/muistaa mikä oli blogin tarkoitus.
    -Aki/Ryhmä 5

    1. Hei,
      pitää paikkansa, että teksti on pitkä. Tässä on oikeastaan kaksi erillistä blogikirjoitusta, mutta ajattelin, että ne on julkaistava yhdessä, jotta ne on helppo tarkistaa.

      Mirka / Ryhmä 8

  4. Heippa!

    Kiitos hyvästä lukukokemuksesta, tässä huomaa kun tehtävänanto on ollut mielekäs eikä liian rajattu- olette tehneet tekstistä juuri teidän näköisenne! Mahtavaa! Käsittelette erittäin laajasti annettuja aiheita ja minusta tuntuu, että sain hyvän tiivistelmän tästä kaikesta, vaikka teksti oli lopulta melko pitkä. Pidin erityisesti haastattelupätkästä, joka viimeistään herätteli lukijan koukuttavaan kirjoitustapaanne. Tekstin pituutta olisi ehkä voinut lyhentää tai jäsennellä helppoja väliotsikoita esimerkiksi kysymyksen muodossa. Odotan innolla teidän ryhmän tulevia tekstejä ja töitä tällä kurssilla, teillä selvästi homma hallussa. 🙂 Niina/Ryhmä 5

    1. Hei,
      mukavaa, että teksti tuntui koukuttavalta. Väliotsikot ovat hyvä idea. Aikataulu tuli tässä kohtaa vastaan.

      Mirka / Ryhmä 8

  5. Kerronnaltaan mukaansatempaava teksti. Olitte pohtineet laajasti tutkijan työtä. Laaja onkin se sana, joka viimeiseksi jäi mieleen. Olisi voinut ehkä hiukan tiivistää ja keskittyä siihen oleelliseen alkukysymykseen.
    Blogin kuvitus ja muotoilu erottui edukseen ja siinä on miellyttävä persoonallinen leima.

  6. Hei!

    Kiitos mukaansatempaavasta ja mielenkiintoisesta kirjoituksestanne. Ensimmäisestä kappaleesta sai heti selkeän kuvan tekstin rakenteesta ja väliotsikot helpottivat sen seuraamista. Tarina oli kekseliäs tapa havainnollistaa tutkijan arkipäivää ja piti lukijan mielenkiintoa yllä. Tekstistä sai asiantuntevan ja kokeneen vaikutelman. Yliopisto-opiskelua oli lähestytty monipuolisesti ja esititte myös perusteltua kriittikkiä. Myös viimeisen kappaleen huoliin on helppo samaistua. Teksti oli melko pitkä blogitekstiksi ja mietinkin olisiko sitä voinut hieman tiivistää? Kuitenkin erittäin hyvä teksti ja odotan innolla seuraavia julkaisuja!

    Saara/ryhmä 3

  7. Hei,

    hyvä kirjoitus! Idea bloginne ensimmäiseen osaan oli hieno, joskin sisältö oli makuuni tutkijantyötä ehkä hieman turhan stressaavaksi ja epätyydyttäväksi maalaava huomioiden sen, että tarina kumpuaa tietääkseni vain ennakkokäsityksistänne.
    Pohdinnassanne kurssistamme oli paljon, mistä olen samaa mieltä. Pidän kurssin itseohjautuvuutta vaativaa, enemmän ehkä ongelmalähtöistä oppimistapaa hyvänä, ja ryhmätyöskentelykin olisi työtapana mielestäni mielekäs ja hyödyllinen, jos ryhmät vain olisivat pienempiä.

    Olli/Ryhmä 5

    1. Hei,
      kiitoksia kommentista! Kuten edellä jo mainitsin, tunnen muutamia väitöskirjantekijöitä ja tutkijoita, joiden arkeen olen välillä päässyt tutustumaan. Muutaman opinnäytteen olen kirjoittanutkin. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että olisin voinut tuoda tekstiin myös onnistumisen kokemuksia, joita tutkija kokee työssään.
      Mirka / Ryhmä 8

  8. Teksti tempasi heti alusta mukaansa esimerkkitarinallaan, pisteet siitä. Kuvitusta oli myös paljon, mikä tuki tekstiä hyvin. Ajattelin aluksi, että onpas pitkä teksti blogiin, tätä voisi tiivistää hieman, mutta loppuun päästyäni totesin, että kokonaisuus toimi kuitenkin.

    Mielenkiintoista pohdintaa kurssitoteutuksen hyvistä ja huonoista puolista. Ryhmätyöskentely muun muassa herättää selkeästi paljon tunteita suuntaan ja toiseen.

  9. Alun tarina tempaisi heti mukaansa, pisteet siitä. Aluksi ajattelin, että teksti vaikutti turhan pitkältä blogitekstiksi, mutta lopuksi luettuani tekstin totesin, että kokonaisuus kuitenkin toimi. Kuvat toimivat hyvin tekstin elävöittäjinä.

    Mielenkiintoista pohdintaa kurssitoteutuksen hyvistä ja huonoista puolista. Ryhmätyöt herättävät selkeästi paljon tunteita puolin ja toisin.

  10. Teksti tempaisi mukaansa heti alusta asti tarinallisen kerronnan kautta. Myös kuvat elävöittivät tekstiä, pisteet siitä. Aluksi ajattelin kokonaisuutta vilkaisemalla, että onpas pitkän oloinen teksti blogiin, mutta loppuun päästyäni totesin, että kokonaisuus toimi.

    Mielenkiintoista pohdintaa kurssitoteutuksen hyvistä ja huonoista puolista. Ryhmätyöt herättävät selkeästi tunteita suuntaan jos toiseen.

  11. Pitkäksi blogitekstiksi todella mukavaa luettavaa. Lisäpisteet visuaalisesta ilmeestä. Vaikkakin teksti oli kuvitteellinen, vahvisti se omia käsityksiäni tutkijan työstä ja kuinka se ei edelleenkään näyttäydy itselleni kovinkaan houkuttelevalta:)

  12. Hei Ryhmä 8 !
    Ryhmänne teksti oli mielestäni erittäin mukaansatempaava kokonaisuus, jossa aihetta käsiteltiin monipuolisesti ja eri näkökulmat tuotiin hyvin esiin. Helposta luettavuudesta lisäpisteitä, vaikka alkuun teksti vaikuttaakin pitkähköltä. Hieno kokonaisuus !
    Mia Laitinen / ryhmä 3

  13. Moikka,

    Alun tarinamuotoinen kerronta oli mukaansa tempaava ja kivaa vaihtelua. Vaikka kyseessä oli tarina, se sisälsi keskeisimmät ajatukset tutkijan työstä ja tutkimuksesta.

    Hyvin huomioitu myös kurssin toteutustapa, joka ei välttämättä ole kaikille mieleinen. On ihan totta, että 10 henkilön ryhmässä esimerkiksi aikatauluttaminenkin voi olla todella haastavaa ja ujoimpia jännittää puhuminen ja itsensä esille tuominen suuressa ryhmässä.

    Hauskaa, että olitte kirjoittaneet heitettävästä mikrofonista – se on kyllä hieman kammottava lennellessään kahvikuppien seassa…

    Elisa Vottonen/ ryhmä 4

  14. Moi ryhmä 8!

    Heti alkuun haluan sanoa, että tekstinne oli todella hienosti suunniteltu, ajatuksella tehty ja lopputuloksena lukija jäi koukkuun tutkija-paran tunnevuoristorataan! Todella persoonallinen lähestymistapa tehtävään, joka toimi tässä todella hyvin. Mielestäni olitte sisäistäneet ja tuottaneet lähdemateriaalien pohjalta todella innostavan tekstin, jota pystyisi vaivatta lukemaan sellainenkin henkilö joka ei aiheesta tietäisi mitään. Myös termejä on käytetty mallikkasti. Odotan innolla seuraavaa tekstiänne!

    Terkuin ryhmä 1/Nina

  15. Teksti oli hyvin rakennettu mutta pitkä. Toki se sisälsi paljon laadukasta asiaa, mutta ehkä kokonaisuus olisi silti voinut olla tiiviimpi 🙂

    Paljon hyvää pohdintaa niin tutkimuksesta kuin myös kurssin (alun) luonteesta, kiitos!

    Emmi / Ryhmä 1

  16. Kiitoksia kannustavista kommenteista! Oli ilo kirjoittaa teille.
    Mirka / Ryhmä 8

  17. Mahtavaa lukea tekstiä, johon on panostettu näin paljon. Kuvat on ehdottomasti plussaa ja oli mahtavaa lukea tälläinen kuvitteelinen tarina. Todella luova idea keksiä kuvitteellinen haastattelu, jonka pohjalta vastaatte tehtävänantoon.
    Kohtaan B: Huomaa, että olette motivoituneita ja lisäksi sisäistänyt tietoa oppimastanne. Teillä oli hyvää pohdintaa ja pidin myös siitä, että olitte asettaneet kysymyksiä itsellenne pohdinnan lomassa.

Vastaa käyttäjälle Emmi A Puhakka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *