Ryhmä 5: Positiivisia odotuksia ja kriittistä näkökulmaa

Nyt, kun olemme päässet opiskelemaan harvojen ja valittujen joukkoon, odotamme innolla, mitä seuraavalla viidellä vuodella on meille annettavaa. Kasvatustiede on kasvatettavan ja kasvattajan välisen vuorovaikutussuhteen sekä niihin liittyvien ilmiöiden tutkimista. Kasvatustyö ei rajoitu ainoastaan kouluaikaan tai lapsuuteen, vaan oppiminen on elämän mittainen prosessi. Haluamme osallistua tähän kyseiseen prosessiin päästäksemme luomaan parempaa tulevaisuutta yhdessä tulevien oppilaidemme ja kasvatustieteen tutkijoiden kanssa. Odotamme opiskeluajan antavan rutiinia omien ajatusten kriittiseen tarkasteluun, sekä toisaalta myös välineitä pohtia yhteiskunnassa jo vallitsevia kasvatuskäsityksiä ja niiden oikeutusta. Uskomme, että opintojen myötä ymmärrämme kasvatustieteen perusteita ja rajapintoja muihin lähitieteisiin kuten psykologiaan. Luotamme siihen, että meillä on opiskeluajan jälkeen käsitys siitä, kuinka yhdistetään käytännön työ koulussa teoriatietoihin, ja kuinka voimme olla mukana luomassa uutta teoriatietoa käytäntöön otettavaksi. Haluamme hoitaa opetus- sekä tutkimuspuolen laadukkaasti luopumatta kummankaan perusperiaatteista.  

 

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kasvatustieteen akateemiset opinnot valmistavat meitä arjen haasteisiin. Edessämme on viisi vuotta opiskelua. Viisi vuotta aikaa rakentaa tarvittava teoriapohja ja usko kasvatustieteeseen. Viisi vuotta aikaa kerätä rohkeutta ja rakentaa omaa itsevarmempaa minää, jollainen toivoo olevansa opettajana ja ihmisenä. Mitä ja miten ammennat teoriataustasta, kun oppilaita vastaanottaessasi mietit, tuleeko vastaan teräaseita vai vain haukut? Jos resurssit ovat rajalliset, miten opettaja pystyy hyödyntämään tuoreinta tutkimustietoa käytäntöön kaiken energian ja ajan mennessä käytöshäiriöiden ja luokassa vallitsevan kaaoksen hallitsemiseen? Voiko laadukas opetus ja pedagogiikka korvata ihmisen resurssina? Ja onko lakkautusuhan alla olevan kyläkoulun opettajan ensimmäisenä prioriteettina uuden opetussuunnitelman pikkutarkka seuraaminen, kun vanhemmat ja henkilökunta taistelevat yhtenä rintamana kunnan suunnitelmia vastaan? Ovatko suureelliset ”digiloikka”-tavoitteet mielekkäästi tavoiteltavissa, jos tarvittavia välineitä riittää kolmelle oppilaalle kerrallaan? Parempi pedagogiikka ei aina korvaa puuttuvia resursseja ja pieneltä paikkakunnalta kasvukeskuksiin karkaavia opettajia. Kasvatustiede ei toimi kvartaalitaloudessa.  

 

Kasvatustieteellisen tutkimuksen perusteltavuus ilmenee esimerkiksi siinä, että uusi tutkimus kehittää opetusta ja uusia opiskelutapoja. Opettajan on pysyttävä tahdissa mukana, ja opiskeltava itsekin koko ajan lisää. Päätyvätkö viimeisimmät tutkimustulokset käytännön opetukseen ja ohjataanko opettajia tarpeeksi, jotta uusinta tutkimustietoa olisi mielekästä käyttää arjen opetuksessa? Kasvatustieteellisen tutkimuksen ja käytännön tulisi tehdä yhteistyötä. Opettajaa tulisi osallistaa tutkimuksiin muutenkin kuin tutkimustulvan kautta – uudet kokeilut eivät saa tuntua loputtomilta, perusteettomilta ja raskailta. Kasvatustieteellinen tutkimus hyödyntää niin opettajien arjen kokemuksia ja tilanteita yhtä lailla kuin opettajien tulisi hyödyntää kasvatustieteellistä tutkimusta opetuksessaan. Tutkimuslähtöinen- ja oppilasta sekä opettajaa osallistava opetus hyödyttää kaikkia osapuolia. Se kannustaa sekä oppilaiden että opettajien toimijuuteen sekä tuottaa kasvatustieteelle tärkeää ja osallistavaa tietoa, dialogi näiden kahden sektorin välillä on välttämätöntä. 

 

Opettaja kohtaa arjessaan monenlaisia haasteita. Tavanomaisten, opettajan ammattiin kuuluvien haasteiden lisäksi stressiä aiheuttaa myös erilaiset kasvatukselliset tutkimukset ja parannusyritykset. Uudistuksia ei kuitenkaan voi kieltäytyä vastaanottamasta. Miten tasapainotella uuden kokeilun ja nykyisen vaatimustason välillä? Uutta on luotava ja kokeiltava, mutta edelleen voimassa ovat yhteiskunnan vaatimukset siitä, mitä on opetettava. Uuden kokeileminen voi olla raastava kokemus, sillä ei ole varmuutta siitä, miten asia täytyisi tehdä, tai saako sillä edes parempia tuloksia kuin aiemmalla menetelmällä. Toisaalta, uuden kokeileminen luo lisää mielekkyyttä työhön, vaikkakin työmäärä kasvaa.  Mikään työ ei myöskään mene hukkaan, sillä kaikki uusi tieto on kallisarvoista. Kuten mainittu, olisi eduksi, jos kasvatustutkimus ja kasvatuksen kenttä kävisivät tiivistä dialogia keskenään, täydentäen toistensa puutteita.  

 

Kyllä, meillä on epäilyksemme. Mutta on myös uskoa ja luottoa. Jo ensiaskelilla meihin on istutettu myös opettajan ylpeyttä. Meitä tullaan arvostamaan – opettajia on aina arvostettu Suomessa – ja meidän täytyy arvostaa työtämme. Miten me sen paremmin näyttäisimme kuin yhdistämällä opinnoissamme saadun teoreettisen taustatiedon sekä tutkimisen halun käytännön ongelmanratkaisutaitoihimme ja kykyymme luovia arjessa. Tutkimme kunnianhimoisesti ja ennakkoluulottomasti kyseenalaistaen ja opetamme maailmanlaajuisesti tunnustetun opettajan koulutuksen luomalla ammattitaidolla. Kummankaan laadusta emme tingi. Eikä meidän kuulukaan. Nykyinen koulutuksen taso – puhutaanpa sitten opettajan koulutuksesta tai peruskoulusta – on saavutettu kriittisen ajattelun ja tarvittavan muutoksen kautta. Jatkamalla tätä ajattelumallia voimme saavuttaa jotakin vielä hienompaa ja edistyksellisempää. Odotamme innolla, että saamme olla osa tätä jatkuvaa kehitystä. 

 

 

Ryhmä 5: Iikka Koski, Niina Fernström, Elisa Tikka, Miikka Toivonen, Aki Tervonen, Marika Tapani, Juuso Ratinen, Olli Aksela, Noora Särösalmi

14 vastausta artikkeliin “Ryhmä 5: Positiivisia odotuksia ja kriittistä näkökulmaa”

  1. Mielestäni kirjoittajat ovat pohtineet hyvin myös kriittisestä näkökulmasta opettajuutta ja opettamista nykypäivänä. Tulee uudistuksia ja uusia välineitä, joiden mukana ja käytössä opettajan pitäisi pysyä. Opetussuunnitelma tuo kasan suosituksia joita tulisi pyrkiä noudattamaan sekä uusia opetusmenetelmiä tulisi uskaltaa kokeilla. Opettaminenkin on jatkuvaa oppimista, jonka ansiosta koulutuksen taso pysyy korkeana.

    Minna-Maria/ ryhmä 13

  2. Mielessäni on myös käynyt monta kertaa ristiriitaisuus resurssien puutteesta ja opettajien jaksamisesta. Opettajille annetaan koko ajan lisää tehtäviä. Luokkakoot kasvaa ja erityisluokat ja koulunkäynti avustajia vähennetään. Opettajien jaksamisesta ei kuitenkaan huolehdita. Pitäisi kehittää itseään ihmisenä ja opettajana. Asioita on pohdittu mielestäni realistisesti. Kehittyminen ja uudet menetelmät ovat hyvä juttu ja blogissa on myös nostettu esiin asian varjopuolet: resurssien vähentyminen ja työmäärän lisääntyminen.

  3. Mielessäni on myös käynyt monta kertaa ristiriitaisuus resurssien puutteesta ja opettajien jaksamisesta. Opettajille annetaan koko ajan lisää tehtäviä. Luokkakoot kasvaa ja erityisluokat ja koulunkäynti avustajia vähennetään. Opettajien jaksamisesta ei kuitenkaan huolehdita. Pitäisi kehittää itseään ihmisenä ja opettajana. Asioita on pohdittu mielestäni realistisesti. Kehittyminen ja uudet menetelmät ovat hyvä juttu ja blogissa on myös nostettu esiin asian varjopuolet: resurssien vähentyminen ja työmäärän lisääntyminen.
    Jonna/Ryhmä15

  4. Moikka ryhmä 5!

    Tekstinne oli mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja se herätti ajatuksia. Olen itsekin pohtinut työn uuvuttavuutta, kun resurssit ovat rajallisia ja luokkakoot vain kasvavat. Nykyään korostetaan yhä enemmän oppilaiden yksilöllisiä oppimistapoja, mutta miten opettajan on mahdollista ottaa kaikki erilaiset oppijat huomioon, kun luokassa on 25 oppilasta eikä avustajia saa.

    Saara/ryhmä 13

  5. Moi ryhmä 15!

    Tekstinne oli hyvin eloisa, ja siitä huomasi, että olette paneutuneet aiheeseen mielenkiinnolla. Kriittinen pohdintanne herätti minussa lukijana myös uusia ajatuksia ja näkökulmia. Toitte esiin tärkeitä aiheita, kuten opettajan arjessa esiintyvän ristiriitaisuuden uusien ja vanhojen menetelmien välillä.

    Henni/ryhmä 15

  6. Ryhmänne kirjoitus on mielestäni ennen kaikkea realistisella sävyllä kirjoitettu, ilmiön monipuolisesti esiintuova kokonaisuus, joka herätti myös itsessäni paljon ajatuksia ja kysymyksiä, erityisesti pohdinta resurssien rajallisuudesta. Mielestäni hienoa oli myös se, että ongelmiin etsittiin ratkaisuja ja esitettiin omia mielipiteitä, josta näkyi myös ryhmänne paneutuminen aiheeseen. Mukaansatempaava blogiteksti !
    Mia Laitinen / ryhmä 3

  7. Heippa ryhmä 5!

    Teillä oli ajatuksia herättävä blogiteksti. Tekstinne oli monipuolinen, mielenkiintoinen ja myös kriittinen. Niin kuin edellä on jo kommentoitu, olen itsekin pohtinut samoja asioita ja nähnyt tilanteita käytännössä. Opettajilta vaaditaan kokoajan enemmän ja enemmän, ja samaan aikaan resursseja kiristetään. Kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta silti näkemäni opettajat selviytyvät kouluarjesta kunnialla.

    Olitte pohtineet hyviä näkökulmia erilaisten haasteiden selvittämiseksi. Olen kanssanne samaa mieltä, että muutos ja uuden kokeileminen on mielekästä, usein siitä seuraa myös paljon hyvää.
    Kiitos ryhmällenne mielenkiintoisesta tekstistä, joka sai ajattelemaan!

    Melissa/ ryhmä 13

  8. Moikka ryhmä 5!

    Olitte tarttuneet aiheeseen muita ryhmiä kriittisemmällä otteella ja tekstiinne samaistuu varmasti moni. Mielestäni oli hyvä nostaa esille se, että miten opettajia voisi kannustaa rohkeammin hyödyntämään arjen tilanteissa, opetuksessa ja luokkatilanteissa hyödyntämään tutkimuksista saatuja tuloksia tai hyväksi koettuja tapoja tai menetelmiä. Siinä on nimittäin ihan varmasti oma kynnyksensä lähteä tekemään jo valmiiksi suuren työvuoren lisäksi kartoitusta uusimmista tutkimuksista.
    Olisin kaivannut jonkinnäköisiä väliotsikoita. Teksti oli kyllä selkeästi jäsenneltyä mutta tuntui hieman, että aihe hyppi liikaa kappaleiden välillä. Väliotsikoinnilla olisi voinut selventää etenemistapaanne lukijalle.

    Nina//ryhmä 15

  9. Moi ryhmä 5!
    Todella hyviä pohdintoja koulun nykytilanteesta! Oli hyvä, että olitte nostaneet esiin resurssien puutteen ja opettajien jaksamisen työssään. Pidin kirjoituksestanne, koska siinä esiintyi monia sellaisia asioita, joita olen itsekin pohtinut.
    Todella mielenkiintoinen kirjoitus aiheesta!

    Aliisa/ryhmä 15

  10. Blogikirjoituksenne oli monipuolinen ja sisälsi paljon mielenkiintoisia pohdintoja ja ajatuksia herättäviä kysymyksiä.

    Kerroitte hyvin opettajuudesta kriittisemmästä näkökulmasta ja nykyajan opettamisen haasteista. Teillä oli ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita resurssien puutteesta ja opettajan jaksamisesta ja siitä kuinka opettajien on jatkuvasti kehitettävä omaa ammatillista osaamistaan.

    Viimeisessä kappaleessa tiivistätte ajatuksenne kuitenkin hienosti vaikeuksien kautta voittoon. Haasteista ja ongelmista huolimatta opettajan työ on myös erittäin antoisaa ja arvokasta ja meidän tulisi olla ylpeitä siitä, että meistä tulee vielä jonakin päivänä opettajia.

  11. Erittäin hyvää pohdintaa opettajan ammatin nykytilanteesta. Itseänikin huolestuttaa jatkuva resurssien puute ja samalla myös opettajan työkuorman kasvu. Opettajan työ tulee kieltämättä olemaan haasteellista, mutta tekstistänne huokuu tietty itsevarmuus ja ehkä jopa pieni ammattiylpeys tai ainakin sen alku. Työn ongelmakohdat on hyvä tiedostaa, etteivät ne tule täytenä yllätyksenä kentälle astuessa, mutta myös positiivinen asenne on erittäin tärkeää jotta vaikeuksiakin jaksaa kohdata.
    Mielenkiintoisia näkökulmia opettajantyöhön, tekstiä oli erittäin kiinnostavaa lukea ja pidin sen pohtivasta rakenteesta. Puhuitte tärkeistä asioista joista on hyvä keskustella, jotta asioita voitaisiin tulevaisuudessa kehittää vielä parempaan suuntaan!

    Janna//ryhmä 11

  12. Heippa! Tekstinne oli perusteellinen ja mielekästä luettavaa. Kriittistä ajattelua oli sopivasti ja hyvät konkreettiset esimerkit herättivät ajatuksia ja saivat pohtimaan asiaa syvemmin. On tärkeää tiedostaa opettamisen ristiriidat odotuksissa ja käytännön toteutuksessa sekä kiinnitettävä huomiota myös opettajan jaksamiseen. Kokonaisuudessaan hyvin toteutettu teksti!

    Meri/ryhmä 11

Vastaa käyttäjälle Saara Niittynen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *