Ryhmä 10: Tiede haltuun pala palalta

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on tähän saakka ollut useimpien ryhmäläistemme mielestä paitsi mielenkiintoinen, myös stressaava. Pohdimme kukin, mitkä asiat ovat tuntuneet tällä kurssilla vaikeilta tai haastavilta. Tehtävänantojen epäselvyys tai oikeastaan puute hämmentää. Mitä meiltä oikeasti odotetaan? Heitto suoraan syvään päähän tuntuu monista epäreilulta näin aikaisessa vaiheessa opintoja. Jos tarkoituksena on herättää kiinnostuksemme tutkimusta kohtaan, on se osan mielestä epäonnistunut. Päinvastoin, joidenkin tekee mieli pysyä mahdollisimman kaukana tutkimuksen teosta, vaikka ennen kurssia fiilis on ollut positiivinen. On ollut todella vaikeaa lähteä työskentelemään vähäisillä pohjatiedoilla uutta asiaa työstäen. Tunnelma olisi varmaankin samankaltainen, jos joutuisi rakentamaan soittimen ilman työkaluja, tietämättä mitään musiikista tai siitä, millaisia ääniä soittimella pitäisi saada syntymään. Mutta ehkä tutkimuksenkin tekeminen on sellaista: tietämättömyyden, osaamattomuuden ja epävarmuuden sietämistä. 

Olisimme ehkä toivoneet, että kurssin alussa olisi käsitelty enemmän teoriapohjaa esimerkiksi luentovetoisesti. Useimmille yliopistomaailma on täysin vieras eivätkä käytänteet ole tuttuja.  Moni ryhmästämme kokee, että kurssin vetäjien olisi tärkeää antaa jonkinlaista runkoa tai rakennuspaloja tällaiselle kurssille, jonka fokus on useimmille osallistujille täysin vieraassa aiheessa. Tällä hetkellä kurssin suorittaminen tuntuu osin siltä kuin olisimme kokoamassa täysin sokkona tuhannen palan palapeliä. Osa hoksaa palojen yhteyden nopeammin, toisille haaste on valtavan suuri ja jo pelkästään asioiden hahmottamiseen menee valtavasti aikaa ja energiaa. Tuntemattomassa maastossa ilman karttaa suunnistaminen syö myös motivaatiota ja intoa.  

Tutkimuskentän laajuus on myös yllättänyt jotkut ryhmämme jäsenet. Kasvatustieteen nimissä voidaan tutkia melkein mitä tahansa lapsiin, ihmisen kehitykseen ja oppimiseen, koulutuspolitiikkaan sekä näihin liittyviin käsitteisiin ja asenteisiin liittyvää. Olemme oppineet, että tutkimuksen tekeminen on pitkällinen ja vuorovaikutteinen prosessi, jossa täytyy tehdä jatkuvia rajanvetoja ja teoreettisia ja metodologisia valintoja. Vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä kaikkea voidaan tutkia, mutta tutkijalla ja tutkimusryhmällä on oltava laaja käsitys siitä, millä tavoin tutkimuskysymys muotoillaan ja millä menetelmillä erilaisia ilmiöitä on tarkoituksenmukaista tutkia, jotta tutkimuksesta saatava tieto on millään tavalla relevanttia ja käyttökelpoista. Tutkimus tuntuu olevan hyvin täsmällistä ja yksityiskohtaista toimintaa, jossa omia oletuksia ja arvolatauksia tulee osata tiedostaa ja suhteuttaa. 

Koemme, että ryhmätyöskentelytaitomme ovat karttuneet matkan varrella ja varmasti ryhmädynamiikkamme kehittyy jatkossakin. Keskustelu ja argumentointi on kuitenkin ollut tavalla tai toisella meille kaikille raskasta näin suuressa ryhmässä. Kymmenen ihmistä, kymmenen erilaista tapaa toimia – yhteistyön voimaa ja vaikeutta. Olemme yhdessä opetelleet uusia toimintatapoja, jakaneet vastuuta ja työstäneet tehtäviä sekä pienemmissä ryhmissä että koko kymmenhenkisen ryhmämme voimin. Olemme pureskelleet kurssin tavoitteita ja piilotavoitteita yksin ja yhdessä, tutustuneet tieteellisiin artikkeleihin ja harjoittaneet demokratiaa päätöksenteossamme.  

Mikä sitten on ollut matkan varrella kiinnostavaa tai innostavaa? 

Tähän saakka kurssin ehdoton kohokohta on ollut nimikkotutkijamme tapaaminen. Tutkijamme Minna Huotilainen tempaisi kertomuksillaan meidät kaikki mukaansa ikään kuin tutustumaan erilaisiin tutkimusprojekteihin. Hänestä todella huokui aito innostuneisuus ja kiinnostus tutkimusta ja tiedettä kohtaan. Huotilainen on ollut monessa mukana ja osalle meistä onkin hieman haastavaa hahmottaa, mitä kaikkea hän oikeastaan onkaan tutkinut. Saimme lööpin, joka oli aika raflaava, mutta joka ei kuvannutkaan nimikkotutkijamme työtä aivan niin suoraviivaisesti kuin olimme etukäteen ajatelleet. 

Nimikkotutkijamme Minna Huotilaisen tutkimusyksikkö on Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö, joka julkaisee aktiivisesti aivojen toimintaan liittyviä tieteellisiä artikkeleita. Hänen ohjauksessaan syntyneissä artikkeleissa aivojen toiminnan mittaaminen esim. EEG- ja MEG-laitteilla on ollut keskeisessä roolissa. Viime vuosina tavanomaisin artikkeleiden aihe on tavalla tai toisella ollut musiikin vaikutus aivojen toimintaan. Lisäksi on tutkittu mm. katseen kohdistamista ongelmanratkaisutilanteissa (Haataja ym. 2017), ja luovien harrastusten vaikutusta aivoihin (Huotilainen ym. 2018). 

Valitsemamme tutkimukset mittaavat EEG:n avulla aivojen nopeita reaktioita ääniärsykkeisiin (Putkinen ym. 2012). Nämä tutkimukset ovat aika kaukana luokanopettajan päivittäisestä työstä, mutta kertovat tärkeitä asioita aivotoiminnan perusteista. Lisäksi tutkimukset avaavat meille ikkunan tutkimuksen maailmaan. Ensimmäiseksi lukemamme artikkeli käsittelee musiikin epämuodollisen, kotona tapahtuvan harrastamisen vaikutusta aivosähkökäyrän reagointiin, eli miten erilaisten ääniärsykkeiden kuuleminen vaikuttaa EEG-tuloksiin lapsilla, joilla on eriasteista musiikinharrastamista kotona. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta samaan aikaan englanninkielisen tieteellisen tekstin lukeminen on meissä monissa herättänyt halun paikantaa lähin mahdollinen sanakirja. 

Tutkijamme Minna Huotilainen on ollut myös viime aikoina paljon esillä mediassa ja tehnyt julkisia keskustelunavauksia tutkimuksensa kohteina oleviin ilmiöihin liittyen (mm. oppimisen ja musiikin sekä oppimisen ja liikunnan välinen yhteys, työkulttuurin pirstaloituminen ja keskittymisen sirpaloituminen aivotutkimuksen näkökulmasta). Mitenköhän yliopistomaailmassa suhtaudutaan tällaiseen tieteen ja tutkimuksen popularisoitumiseen? Toisaalta on hyvä, että laajempi joukko ihmisiä voi lisätä ymmärrystään aivotoiminnan monipuolisuudesta ja sen merkityksestä hyvinvoinnille, tieteellistä tietoa ei ole syytä kätkeä yliopiston komeroihin pölyttymään. Siitä kai tutkimuksessa loppujen lopuksi on useimmiten kysekin – halusta muuttaa maailmaa. 

 

Kaiken kaikkiaan tutkijamme tutkimus ja koko kurssi ylipäänsä on herättänyt meissä kysymyksiä ja ajatuksia laidasta laitaan. Miten opimme haarukoimaan tietoa internetin valtavasta tietosammiosta? Mitä kaikkea kasvatustieteellinen tutkimus oikeastaan pitää sisällään? Mitä artikkelien julkaisuprosessissa oikein tapahtuu? On vain kerrottu, että niitä yritetään työntää eri julkaisuihin, ja ne saattavat tulla “hylkyinä” takaisin, mutta mitä tutkimukselle on siinä kohtaa enää tehtävissä, jotta julkaisu olisi jotenkin todennäköisempi? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin toivomme saavamme vastauksia vielä kurssin aikana. Pala palalta kokonaiskuva toivottavasti hahmottuu ja ymmärrämme tutkimuksen moniulotteisuutta ja nimikkotutkijamme työtä vielä paremmin! 

Heta Eronen, Tytti Hartikainen, Tiia Kangasmäki, Jade Laurila, Mikael Nikkari, Aino-Maria Nurmi, Maritsa Palmunen, Emma Suorajärvi, Tuula Tykkyläinen, Aida Zakik 

 

Lähteitä: 

Haataja, E., Salminen-Saari, J. (2017) Exploring collaboration during mathematics problem solving in the classroom with multiple mobile eye tracking. Utrecht 2017 Conference  

Huotilainen, M. J., Rankanen, M., Groth,. (2018).Why our brains love arts and crafts: Implications of creative practices on psychophysical well-being. FORMakademisk.  

Putkinen, V., Niinikuru, R., Lipsanen, J., Tervaniemi, M. & Huotilainen, M. (2012). Fast measurement of auditory event-related potential profiles in 2– 3-year-olds. Dev. Neuropsychol., 37, 51–75.  

Putkinen, V., Tervaniemi, M., and Huotilainen, M. (2013). Informal musical activities are linked to auditory discrimination and attention in 2–3-year-old children: an event-related potential study. E J Neurosc Vol. 37, pp. 654–661. 

Kuvat: Tiia Kangasmäki 

13 vastausta artikkeliin “Ryhmä 10: Tiede haltuun pala palalta”

  1. Heippa! Kiitos ihanan helposti luettavasta tekstistä.

    Nimikkotutkijanne tutkimus vaikuttaa mielenkiintoiselta. Uskon, että moni pystyy samaistumaan teidän ajatuksiinne kurssin haastavuudesta. On kiva kun asioista puhutaan ääneen ja toisaalta löydetään myös jonkinlainen tarkoitus kurssin haastavuudelle- onkohan tutkijan työ aina yhtä haastavaa ja jatkuvaa epätietoisuutta?

    Niina/ Ryhmä 5

  2. Hei!
    Tekstiinne on helppo samaistua. Taidamme olla kaikki samassa altaassa. Alkuosassa on muutama väittämä, joille olisin kaivannut viitteitä, mutta loppuosaan viittauksetkin olivat ehtineet mukaan. Kehitysehdotuksienne takana on helppo seistä. Toivottavasti seuraavaa kurssia suunnitellessaan, ohjaajat ottavat ne huomioon.

  3. Moikka!

    Selkeä ja helppolukuinen teksti. Hauskaa huomata, että kaikilla tuntuu olevan vähän samanlaiset epätietoisuus -fiilikset tästä kurssista. Mutta eiköhän tämä pala palalta aukea!

    Mielenkiintoinen tutkimus teillä ja hienoa, että teilläkin tutkijan tapaaminen on ollut antoisa ja innostava.

    Elisa/ryhmä 4

  4. Kiitokset mielenkiintoisesta blogitekstistä. Todella helppolukuista ja mukaansa tempaavaa tekstiä. Ja niin kuin aikaisemmissa kommenteissa jo mainittu, pystyy moni varmasti samaistumaan tekstiinne. Hienoa, että olette antaneet näin rehellistä palautetta kurssista.

    Meidänkin ryhmässämme on 10 henkilöä, ja kyllähän se luo paikoin haasteita. Hyvällä ryhmähengellä, positiivisella otteella ja toisten kannustamisella siitä ollaan kuitenkin selviydytty. Aina yhteiset projektit eivät kuitenkaan onnistu ja sekin on mielestäni ok, koska se on myös yksi olennainen osa ryhmätöiden teon oppimisessa. Toivotan teille vielä paljon tsemppiä kurssin loppurutistukseen!

    Elisa/Ryhmä 5

    1. ”Aina yhteiset projektit eivät kuitenkaan onnistu ja sekin on mielestäni ok, koska se on myös yksi olennainen osa ryhmätöiden teon oppimisessa.” Hyvin sanottu, Elisa! Tämän tietää, mutta ei aina muista. Täytyy yrittää tehdä tästä oma mantra erityisesti stressin puskiessa esiin.

  5. Hei ja kiitos ihanasta tekstistä! Minulla tuli oikein hymy huulille, kun lueskelin tekstinne alun pohdintoja kurssin haastavuudesta. Aivan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Edellisten kommentoijien tavoin samaistun siis täysillä, ja allekirjoitan tuskanne. Kurssin alussa ärtymykseni oli huipussaan, mutta nyt olen saanut rakennettua itselleni positiivisuuden suojamuurin. Voimme kai vain iloita siitä, että meitä haastetaan heti kättelyssä. Myönteisellä asenteella vaikka läpi harmaan kiven, eikö niin?

    Oli todella hienoa nähdä, että nimikkotutkijanne tapaaminen oli teille ”kurssin kohokohta”. Tutkimus on erittäin mielenkiintoinen, ja esititte hyviä kysymyksiä siihen liittyen.

    Odotan innolla viimeistä tekstiänne. Hyvä te!

    Marika/ryhmä 5

    1. Moi, kiitos palautteesta Marika!

      Tutkijatapaaminen on ollut luultavimmin lähes joka ryhmän kohokohta kurssilla luultavimmin siksi, että se on ensimmäinen konkreettinen asia koko kurssilla ja siinä kohtaa vihdoin päästään asiaan. Me olimme saaneet omasta tutkijastamme näkö- ja kuulohavainnon jo television välityksellä ennen yhteistä tapaamistamme ja juhlimme whatsapp-ryhmässämme yhdessä sitä, että hän on selväsanainen tyyppi, huh! Olen kuullut, ettei ihan kaikilla ole välttämättä tätä tuuria ole ollut ja ottaen huomioon kurssin muun haastavuuden, saattaisi vaikeaselkoinen ihminen yhdistettynä entistäkin vaikeaselkoisempaan tutkimukseen olla jollekin jopa liikaa?

  6. Kiitos kaikille kommentoineille minunkin puolestani!

    Olemme ryhmässämme kukin tahoillamme pohtineet yhteistyön haasteita ja syitä niille. Yksi selkeä syy on ilmiselvästi tehtävänantojen ja tehtäviä koskevien ohjeiden monitulkintaisuus ja paikoin jopa puutteellisuus.

    Toinen ainakin omissa pohdinnoissani toistuvasti esiin nouseva syy liittyy kunnianhimoisuuteen: ryhmässämme on monta jäsentä, joilla on suuret odotukset sekä kurssia että omaa oppimistaan ja suoriutumistaan kohtaan. Tämä voi aiheuttaa ongelmia yhdistettäessä lennosta erilaisia työskentelykulttuureita, mutta se voidaan myös valjastaa ryhmää eteen- ja ylöspäin vieväksi voimaksi. Koen myös, että tässä asiassa olemme ryhmässämme jo roimasti edenneet. Suunta on kuitenkin yhä ylöspäin – kohti… (rumpujen pärinää)… tutkivaa työtapaa!

    Aida / Ryhmä 10

  7. Hei ryhmä 10,
    Olette päässeet pohdinnassanne syvälle! Kirjoitukseenne on helppo samaistua ja löysinpäs sieltä myös uusia ajatuksia, joita olette taitavasti pukeneet sanoiksi. Kurssissa on haastetta, mutta mukava kuulla, että olette saaneet jo palasia kasaankin. Onneksi kaikkea tutkimuksenteosta ei tarvitse oppia vielä ensimmäisenä opiskeluvuonna. 🙂
    Ella/ryhmä 1

  8. Moikka ryhmä 10!

    Ihanaa kuulla, että tämä kurssi on tuottanut muillekin päänvaivaa. Olen samaa mieltä kanssanne, että kurssin alussa olisi voinut antaa parempia työkaluja tehtävistä suoriutumiseen. Myös ohjeistuksissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta uskon, että kurssin vetäjät ottavat nämä rakentavat palautteet mielellään vastaan ja kehittävät kurssia jatkossa. Mielestäni kurssin ajankohta, ensimmäisessä periodissa, on todella haastava varsinkin sellaisille opiskelijoille, joilla ei ole aikaisempia korkeakouluopintoja.

    Olen samaa mieltä kanssanne, että kurssi on kuitenkin ollut kaikessa haastavuudessaan opettavainen ja varsinkin ryhmätyötaidot ovat kehittyneet paljon.

    Kiitos mielenkiintosesta ja samaistuttavasta blogitekstistä!

    Johanna/ ryhmä 4

  9. Moi ryhmä 10!
    Oli mielenkiintoista lukea pohdintojanne kurssista. Olette selvästi miettineet monipuolisesti kurssin sisältöjä haasteista huolimatta. Myös oma ryhmäni on välillä ollut ihmeissään kurssin ohjeistuksen ollessa näin avoin. Toivottavasti saitte edes hiukan lisämotivaatiota tutkijan tapaamisesta, ja loppupuoli kurssista avaisi lisää käsitteitä tutkimuksen tekemisestä.

    Laura/ryhmä1

  10. Hei ryhmä 10,

    pidin siitä, että olette tuoneet todella avoimesti esille fiiliksiänne kurssiin liittyen. Haasteista huolimatta olette mielestäni tehneet hyviä oivalluksia liittyen tutkijuuden kehittymiseen ja tutkimukseen. Tekstinne oli hyvä ja eheä kokonaisuus.

    Olette myös tuoneet kattavasti esille nimikkotutkijanne tutkimuskenttää ja intonne hänen tapaamisestaan välittyi myös tekstistä!

    Olette esittäneet tekstissä todella hyviä kysymyksiä. Vaikka ajoittain kurssi saattaisikin tuntua haastavalta ja raskaalta, ajatusprosessinne on tekstinne perusteella lähtenyt todella hyvin käyntiin.

    Tsemppiä syksyyn!

    Iida/ ryhmä 1

  11. Hei,

    Kiitos avoimen rehellisestä kirjoituksestanne! Tekstin perusteella uskon, että olette saaneet kurssista enemmän irti kuin ehkä tiedostattekaan 🙂 En kuitenkaan vähättele kokemianne haasteita. Tsemppiä loppukurssille!

    Emmi, ryhmä 1

Vastaa käyttäjälle Ella Väätäinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.