Ryhmä 5: Kriittisesti kohti koettua maailmaa

Kriittisesti kohti koettua maailmaa

Kohti syvää päätä, ja sen yli (yhdessä)!

Kuin huomaamatta, ryhmätyötaidot ja yhteistoiminnallisuus ovat tulleet osaksi arkeamme. On täysin luonnollista kommentoida ja koota tietotaitojamme yhteen – jaettu tieto on kaksinkertainen (yhdeksänkertainen?) tieto. Reflektointi ja argumentoiva keskustelu soljuvat ryhmätyötilassa, ja jaetut tiedostot muokkaantuvat saumattomassa yhteistyössä bittiavaruudessa. Jokaiselle yksilölle ja jokaisen panokselle on ryhmässä tilaa, vaikka kaikki eivät olisikaan yhtä sanavalmiita, puheliaita tai itsevarmoja. Ryhmämme huikea henki on tärkeä voimavara, joka mahdollistaa laadukkaan, kaikki huomioon ottavan keskustelun ja mutkattoman yhteistyön.

Yhdessä on myös helpompi kestää tiedottomuutta, sietää epävarmuutta ja kerätä tietoa yhteisen tehtävän alle. Olemme kokeneet kauhun hetkiä ja saaneet harmaita hiuksia useista tehtävänannoista, mutta olemme huomanneet, kuinka paljon oman ryhmän tuki rauhoittaa. On hienoa, että meitä haastetaan, vaikka se tuntuisikin pelottavalta. Se kasvattaa ja valmistaa meitä tulevaisuuteen sekä sen mukanaan tuomien pulmien ratkaisemiseen.

Kurssilla olemme toden totta joutuneet pois mukavuusalueeltamme. Eräät nimikkotutkijamme sanat, jotka hän lausui tapaamisessamme, sopivat tähän kohtaan hyvin. Hänen mukaansa tutkijan “täytyy olla valmis tekemään asioita, joita ei osaa, ja lisäksi myös hyväksymään se, ettei todellakaan osaa” (Kalle Juuti tutkijatapaamisessa 2.10.2018).

Ensimmäiseen oppimistehtäväämme kuulunut tutkimussuunnitelman luominen ja sen esittäminen haastoi meitä pohtimaan tutkimuksen tekemistä eettisestä näkökulmasta. Etenkin lapsia tutkittaessa on mielestämme tärkeää, että tutkimusmenetelmät ovat läpinäkyviä ja kestävät päivänvaloa. Kuinka välttää tutkittavien johdattelu? Entä kuinka todenmukaisia tutkimustuloksia lapsilta voidaan saada? Lapset saattavat ymmärtää tilanteen väärin ja näin ollen pyrkiä miellyttämään auktoriteettia eli tutkijaa vastaamalla “oikein”.  Jos kysymykset ovat hyvin johdattelevia, lapset saattavat vastata niin, että pääsevät tilanteesta vain mahdollisimman nopeasti pois (Kalle Juuti tutkijatapaamisessa 2.10.2018). Huomasimme, että kysymyksien muotoilu on siis tärkeää, ja tutkimusongelman ratkaisun sijaan myös sen oikeanlainen käsitteellistäminen ja määrittely nostavat tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä.

Havainnollistamme videolla tutkimuksen aloittamista. (Ronkainen ym. s. 35-47).

Filosofisia ulottuvuuksia ja vanhojen kaavojen rikkomista?

Miksi kasvatustieteellinen tutkimus on tärkeää? Tätä kysymystä pohdimme viime blogitekstissämme. Mikä oikeuttaa jo vallitsevat kasvatuskäsitykset? Mielestämme paras mahdollinen kasvatustieteellinen tutkimus kehittää opetusta ja toisaalta myös vahvistaa tai kyseenalaistaa aiempia tutkimustuloksia. Uudet näkökulmat ovat aina tervetulleita, ja tästä syystä kiinnostuimme nimikkotutkijamme muotoilemasta kyseenalaisesta lehtiotsikosta “Opiskelijat hämmentyneitä tutkijan väitteestä: Maa ei sittenkään ole pallo!”. Kriittinen arviointi on aina tärkeää, ja se jos mikä vie kasvatustieteellistä tutkimusta eteenpäin. Tämähän valitsemassamme tutkimusartikkelissa toteutuu!

Tutkimusartikkelimme käsitteli aiemman tutkimuksen tuloksia ja tulkintoja fenomenologisesta näkökulmasta (Juuti K. 2013, 1). Artikkeli havainnollisti meille hyvin, kuinka fenomenologia eli havaintoihin ja kokemuksiin perustuvan todellisuuden tutkiminen luo kasvatustieteelliseen tutkimustraditioon erilaista, totutusta poikkeavaa näkökulmaa. Tutkijamme Kalle Juuti mainitsikin, että oppilaat tarvitsevat opitun asian sisäistämiseen jonkin yhteyden uuden asian ja oman kokemusmaailman välillä. Esimerkiksi ympäristöopin tarkoitus koulussa on auttaa oppilasta ymmärtämään sitä ympäristöä, jossa elämme. Lapsen kokemusmaailman ja opiskeltavan aineen yhteys tulisikin mahdollisesti näkyä paremmin luonnontieteellisten aineiden opetuksessa. (Kalle Juuti tutkijatapaamisessa 2.10.2018) Tässä esimerkkinä Kolbin malli, jossa oppiminen etenee sykleittäin neljässä vaiheessa. (Pruuki, 2008)

Meihin on kouluaikoina siirretty kopernikaaninen, eli aurinkokeskinen maailmankuva. Teemme samoin, kun meistä tulee opettajia. Mutta miten sen teemme? Mitä, jos rikkoisimme kaavaa? Onko väärin poiketa tutuista ja turvallisista malleista, vai voisivatko uudenlaiset näkemykset ja lähestymistavat nostaa opetuksen ja ennen kaikkea asioiden ymmärtämisen aivan uudelle tasolle? Yhteiskunnassa ja niin myös koulumaailmassa ilmeisenä tavoitteena on kuitenkin kehittyminen. Opetuksen menetelmiä ja välineitä pyritään kehittämään, jotta opetus olisi tehokasta ja lapset oppisivat entistä paremmin.

Viitaten nimikkotutkijamme Kalle Juutin tapaamiseen, filosofia ei yleisesti ole kasvatustieteellisen tutkimuksen perustana. Kasvatusfilosofia ja – sosiologia ovat suuremmassa roolissa varhaiskasvatuksessa (Kalle Juuti tutkijatapaamisessa 2.10.2018). Juutin motivaatio artikkelin kirjoittamiseen on ollut hänen oma kokemusensa tutkijoiden kyseenalaisista tulkinnoista koskien lapsien vastauksia. (Kalle Juuti tutkijatapaamisessa 2.10.2018). Kiinnostusta johonkin tutkittavaan aiheeseen voi oppia, esimerkiksi tarkastelemalla omaa kiinnostuksen kohdettaan suhteessa ympärillä tehtävään tutkimukseen. ”Tehdäänkö mitä vaan, vai tehdäänkö asiaa”, kuuluu Juutin kommentti keskustellessamme siitä, mistä aiheesta tutkimusta on mielekästä tehdä. Pelkkä mielenkiinto ei riitä. Tutkijalla täytyy olla ymmärrys siitä, miksi jotakin tutkitaan, ja miten kyseinen tutkimus vie aihetta eteenpäin. Mistä tahansa aiheesta ei voi tutkimusta lähteä tekemään, mutta sopivan kohteen voi löytää jonkin isomman aihealueen sisältä. Tutkimuksen tekemisessä onkin tärkeää tutkimuskohteen rajaaminen – liian ison palan haukkaaminen saattaa sumentaa asioiden välisiä yhteyksiä.

Olemme saaneet valmiuksia akateemiseen opiskeluun ja tutkimuksellisen ajattelun kehittämiseen koko kurssin ajalta, mutta erityisesti tätä täydensi tutkijan haastattelu. Ymmärrys kasvatustieteen suhteesta lähitieteisiin kävi myös entistä selvemmäksi tutkijahaastattelun aikana. Olemme oppineet, että tutkijan työhön kuuluu monenlaisia projekteja. Yksinään tutkijan voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi, mutta kun hän yhdistää voimansa muiden tutkijoiden kanssa, on tilanne toinen. Tutkijan tulee pystyä tekemään töitä erilaisten ihmisten kanssa ja epävarmuutta on opittava sietämään niin tutkimusaiheen, ihmisten kuin rahoituksenkin osalta. Tutkija toimii epämukavuusalueellaan ja saattaa tuntea, että hän tekee jatkuvasti asioita, jotka ovat vaikeita (Kalle Juuti tutkijatapaamisessa 2.10.2018).

Vaikka olemme yhdessä, olemme hyvin vaikeiden aiheiden äärellä. Haluamme oppia lisää. Nimikkotutkijamme tutkimus on todella mielenkiintoinen ja herättelee meidän kaikkien sisäistä tutkijaa. Haluamme silti nähdä tutkimuskenttää ja -työtä laajemminkin. Haluamme selkeämmän kuvan kasvatustieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tieteenfilosofiset perustelut yleisemmin ovat vielä hieman pimennossa, ja menetelmällisistä perusteluista haluaisimme oppia lisää. Tunnistamme jo kasvatustieteellisen tutkimuksen potentiaalin ja voimme nähdä tutkimusongelman. Siihen, että pukisimme ongelman itse sanoiksi tai asettelisimme oikean tutkimuskysymyksen, on vielä matkaa. Tällä matkalla olemme kuitenkin siis yhdessä.

Kun tutkii kurssin tavoitteita ja sitä mitä meidän pitäisi, ja mitä haluaisimme itse saada selville tutkimuksen tekemisestä – iskee hetkittäin epätoivo. Tehtävänannot ja yhdeksän hengen yhteistyön organisoiminen tekevät välillä saman.

”Voisiko olla, että maailman muodon tieteellisen kuvan oppiminen vaatii eletyn maailman kokemuksen hylkäämistä?” (Juuti K. 2013, 18) Voisiko olla, että tutkijan työstä ja tutkimuksen tekemisestä oppiminen ja aiheesta innostuminen vaatii jossain vaiheessa tämän epätoivon kokemuksen hylkäämistä?

Lähteet:

Ronkainen ym. (2011) Tutkimuksen voimasanat, Helsinki

Pruuki Lassi (2008), Ilo Opettaa, Helsinki: Edita

Juuti Kalle (2013), The Lifeworld Earth and a Modelled Earth, Dordrecht: Springer Science+Business Media

 

Ryhmä 5: Niina Fernström, Marika Tapani, Noora Särösalmi, Aki Tervonen, Elisa Tikka, Iikka Koski, Juuso Ratinen, Olli Aksela ja Miikka Toivonen

9 vastausta artikkeliin “Ryhmä 5: Kriittisesti kohti koettua maailmaa”

  1. Kiitos selkeästä ja positiivisesta blogitekstistä!

    Vaikuttaa siltä, että olette saaneet kurssista ja tutkijatapaamisesta kaiken hyödyn irti ja ryhmänne on toimintaansa tukeva.

    Animaationne oli piristävä lisä ja väliotsikot jakoivat pohdintanne luontevasti.

  2. Hei,

    Mukavaa huomata, että olette oivaltaneet ryhmätyön tekemisen rikkauden. Blogitekstinne oli selkeästi jäsennelty ja sitä oli mukava lukea. Olette selvästi innostuneet tutkimuksen teosta ja haluatte oppia lisää!

    Aliisa Haljoki/ Ryhmä 15

  3. Moikka,

    blogitekstillänne oli napakka ja mukaansatempaava aloitus – suoraan asiaan vaan! Tekstinne oli positiivinen ja oli mukava kuulla, että suhtaudutte ryhmään hienona voimavarana, vaikka haasteita osuisikin kohdalle. Olette selkeästi saaneet ahaa-elämyksiä lasten tutkimiseen liittyen, ja hauska huomata, että teillä on paljon intoa oppia lisää. Animaatio oli ihanan persoonallinen – oletteko itse tehneet sen?

    Nimikkotutkijanne ytimekkäät sitaatit kevensivät hyvin blogia. Mietin kuitenkin, olisiko tekstiä ehkä voinut jakaa vielä useammankin väliotsikon alle ja kenties kappaleita myös pilkkoa pienempiin osiin. Tämä voisi selkeyttää lukemista entisestään.

    Jutta/Ryhmä 15

  4. Hei ryhmä 5, ihan ensin on pakko sanoa, että vau mikä animaatio ja mahtavaa, että teiltä löytyy osaamista sellaisen tekemiseen. Se tuo kivan lisän kirjoitukseen ja oli oikeasti paljon selkeämpi tapa esittää asia, kuin kirjoittaa se auki. Pidin myös nimikkotutkijanne lainauksista, joita olitte upottaneet tekstinne sekaan, painui ainakin hänen nimi mieleen, kun nimi toistui niin monesti.

    Nina//ryhmä 15

  5. Hei ryhmä 5!

    Tekstistänne löytyi kivasti ajatuksia ryhmätyöskentelyä, tutkimusaihettanne ja tutkijaanne kohtaan. Tutkijanne ilmaisemat mietteet nostoina toimivat hyvin ja herättivät ajatuksia tekstiänne lukiessa. Mukava kuulla, että olette selvästi saaneet paljon irti näin isosta ryhmätyöskentelystä, itse samaistuin varsinkin tuohon epätietoisuuden ja -varmuuden kohtaamiseen ryhmässä kuin yksin.

    Iiris / ryhmä 13

  6. Hei,

    Pidin eniten teidän blogiteksissänne sen reflektoinnista. Välillä kun luki tuntui että ryhmänne yhdessä ’brainstormasi’ ja ajatteli, ja teksti syntyi sen tuotoksena. Toisen väliotsikon jälkeen olisin halunnut ehkä yhden tai kaksi väliotsikkoa selkeyttämään kokonaisuuttta. Teksti oli kuitenkin helppolukuista ja animaatio oli erittäin kiva lisä tekstiin.

    Ilmari/ryhmä1

  7. Heippa ryhmä 5!

    Tekstistänne nousee esiin innostunut ja hyväntuulinen tunnelma! Mukava kuulla, että ryhmänne toimii hyvin yhteen ja olette onnistuneet hyödyntämään sitä ja sen tuomia voimavaroja tällä kurssilla.

    Tämä blogitekstinne oli mielenkiintoinen, pohdiskeleva ja helppolukuinen. Tutkijanne sitaatit olivat muka lisä kirjoitukseenne, ja ne saivat lukijankin pohtimaan tutkimusaihettanne. Animaatio oli hienosti toteutettu, ja se avasi tutkimuksen tekemistä, ja piristi blogitekstiänne.

    Komppaan paria edellistä kommenttia, ja itsekin olisin kaipaillut vielä vähän enemmän jäsenneltyä tekstiä väliotsikoineen.

    Melissa/ ryhmä 13

  8. Moi, ryhmä 5!
    Tekstinne on mukavalukuinen ja kiinnostava. Havainnollistava videonne sekä kuva toimivat hyvin! Juutin kommentit vievät hauskasti tekstiä eteenpäin. Tekstiä olisi mahdollisesti voinut jakaa vielä parilla väliotsikolla.

    Henni / ryhmä 15

  9. Moikka ryhmä 5!

    Tekstinne oli helppolukuinen ja mielenkiintoinen. On mukavaa kuulla pohdintojanne ryhmätyöskentelystä, nimikkotutkimuksestanne ja tutkijastanne. Vaikuttaa siltä, että olette saaneet kurssista paljon irti!

    Saara/ ryhmä 13

Vastaa käyttäjälle Saara Niittynen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.