Ryhmä 7: Kohti erityistä työtapaa

Oletko koskaan miettinyt, kuinka etuoikeutettu olet saadessasi mahdollisuuden korkealaatuiseen erityisopetukseen, jossa etusi menevät rahan edelle? Jos et, jatka ehdottomasti lukemista ja avarra ajatusmaailmaasi.  

Olemme erityispedagogiikan ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja tunnustamme, että vasta tämän kurssin aikana olemme oppineet arvostamaan Suomen erityisopetusjärjestelmän ainutlaatuisuutta ja tasa-arvoisuutta. Viimeistään tutkijatentissä meille varmistui, että Suomen kasvatusalan ammattilaiset pyrkivät toimimaan oppilaidensa etuja ajatellen. Eli ei hätää, raha ei sokaise opettajia, mutta älä kuitenkaan ole liian naiivi! Suomenkin erityisopetusjärjestelmässä on aukkoja, joita kunnat ja päättäjät käyttävät hyväksi politiikassa ja vanhassa kunnon kapitalismissa.  

Asiat eivät kuitenkaan ole koskaan niin yksiselitteisiä. Tutkijatkaan eivät tiedä kaikkea, joten olkaamme rohkeita ja uskaltakaamme kyseenalaistaa heitä. Kehitys edellyttää kyseenalaistamista ja saa tutkijankin katseen kohti uudempia näkökulmia. Suurin anti ei välttämättä ole aina tiedollinen, vaan tasokkaiden tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen yhdessä. 

 

Kohti tiedeyhteisön jäsenyyttä   

Kurssin anti määräytyy pitkälti sen mukaan, millaiseen ryhmään päätyy ja minkälaista tutkimusta koko kurssi oman ryhmän osalta tulee käsittelemään. Oma tutkimuksemme oli vertaileva tutkimus, jota mikään taho ei rahoittanut. Tämä oli muihin kurssin tutkimuksiin verrattuna poikkeava asetelma. Nimikkotutkimuksemme “erilaisuus” osoittautui kuitenkin positiiviseksi kannustimeksi oppimiseen! Koimme, että jouduimme pähkäilemään ja tarkastelemaan tutkimusta monesta kulmasta saadaksemme aikaan esimerkiksi kriittisiä kysymyksiä tutkijatenttiä varten. Yhteinen onnistumisen kokemus olikin yksi mahtavimmista tuntemuksista koko kurssin aikana. Toisinaan kun tuntui, että tuntemukset kurssia kohtaan olivat lähinnä negatiivisia. Vaikeuksien kautta voittoon tai ainakin kohti syvällisempää tietoisuutta.  

Tutkijatentissä saimme aikaan argumentoivaa keskustelua. Kysymyksemme olivat perusteltuja ja saimme niistä hyvää palautetta tutkijaltamme. Kuten pohdimme aiemmin blogissa, ensimmäisessä tapaamisessa Jahnukaisen kanssa toimintamme oli kysymysten pommitusta ilman jatkokysymyksiä tai kriittistä keskustelua. Nyt tutkijatentissä syntyi dynaaminen vuorovaikutustilanne, jossa toimintaa ohjasi pitkällisen pohdinnan ja perusteellisen paneutumisen pohjalta syntyneet kysymykset. Emme olleet enää altavastaajan roolissa vaan pitkällisen työskentelyn tuloksena pystyimme toimimaan tasa-arvoisina tiedeyhteisön jäseninä. Toivon mukaan myös tutkijamme sai jotain irti tenttitilaisuudesta.  

Nyt kurssin loppupuolella ymmärrämme paremmin, mitä ja miten meidän on oletettu oppivan. Aluksi tavoitteemme oli vain läpäistä tämä kurssi, mutta kunnianhimomme on kasvanut matkan aikana huomaamatta. Olemme kulkeneet kivisen tien, mutta näin kurssin lopuksi voimme olla tyytyväisiä saavutuksiimme. Kriittinen ajattelu, näkemys tutkimuksen teosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, ryhmätyötaidot ja omat työskentelytaidot ovat kehittyneet huimasti. Voisi jopa sanoa, että koemme jo jollain tapaa olevamme osa kriittistä tiedeyhteisöä. Olemme pystyneet asettamaan realistisia tavoitteita ja saavuttamaan ne.   

 

Kriittistä ajattelua 

Kriittisestä ajattelusta puheenollen, keskitytäänpä kahteen suurimpaan Jahnukaisen tutkimuksissa meitä askarruttaviin pointteihin. Nimikkotutkimuksemme käsitteli siis Suomen ja USA:n erityisopetusjärjestelmiä asiakirjojen ja poliittisten päätösten näkökulmasta.  

Nimikkotutkijamme Markku Jahnukainen

Ensinnäkin, Jahnukaisen ja Itkosen tutkimuksessa verrattiin Suomen laissa määriteltyä ja valtakunnallisesti käytössä olevaa erityisen tuen järjestelmää vain yhteen USA:n vaihtoehtoisesti käytettävään malliin. Meitä askarruttaa se, että tutkimus antaa olettaa RTI-mallin olevan yleinen ja yleisessä käytännössä USA:ssa. Nettiartikkelin “The Discrepancy model: What you need to know” mukaan vain pieni osa USA:n osavaltioista käyttää RTI-mallia mutta suurempi osa vanhempaa Discrepancy -mallia tai Processing Deficit Approach -mallia. Jahnukainen havahtui ajattelemaan tätä vasta esittäessämme tenttikysymyksen ja myönsi, että saattoi tutkijana olla liian “sisällä” omassa näkökulmassaan. Keskustelimme myös, että lukija saattaa harhautua ajattelemaan Suomen ja USA:n erityisen tuen järjestelmien olevan lähes samankaltaisesti toteutettavissa. Todellisuudessa teoria ja käytäntö eivät kohtaa näissä erilaisissa valtioissa.  

Toinen asia, joka askarrutti meitä ylipäätään tutkimuksessa on lähteiden käyttö. Esimerkiksi Jahnukainen on tuonut aiemmassa tutkimuksessaan esille, että kunnat ovat saattaneet luokitella erityisoppilaita enemmän saadakseen korotettua valtionosuutta (Jahnukainen ym. 2015 s. 80). Tälle löytyy lähteenä ja perusteluna vain Texasissa todettu tutkimustieto, johon Jahnukainen viittaa (Cullen, 2003, s. 1557-1589). Perehdyttyämme Texasissa havaittuun ilmiöön sitä ei voi mielestämme rinnastaa sellaisenaan Suomeen. Ei siis ole mitään lähdettä varmistamaan, että Suomessa toimittiin Texasin tavoin. Kuitenkin Jahnukaisen tutkimus otettiin huomioon, kun valtionosuusjärjestelmää uudistettiin.  

Lisäksi meitä hämmästytti, kun löysimme viitteen samaan tutkimukseen mutta asiasisältö oli muuttunut jo rajusti. Erityispedagogiikan perusteet –kirjassa viitataan Jahnukaisen tutkimukseen todeten faktana, että Suomessa kunnat ovat käyttäneet erityisoppilaiden luokittelua intressinä saadakseen korotettua valtionosuutta enemmän (Vehmas ym. 2015, s. 101). Opimme tarkastelemaan tutkimuksessa totena pidettyjä oletuksia kriittisin silmin; hatarastakin todisteesta voi syntyä ajan myötä perustelematon fakta. 

Kokonaisuudessaan olemme siitä samaa mieltä, että on hyvä saada tämänkaltaista tietoa eri valtioiden erityisen tuen järjestelmistä mutta olisi mielenkiintoista saada kattava kokonaiskuva myös siitä, miten järjestelmät Yhdysvalloissa käytännössä toteutuvat. USA:lla on hyvin paljon variaatiota osavaltioiden ja koulujen välillä, joten on vaikeaa sijoittaa asiakirjoista saatua tietoa kentälle. 

 

Lopuksi  

Tutkimusaihe vaatii pintaraapaisun lisäksi myös jatkotutkimusta. Tehtävä ei tule kenellekään olemaan helppo, mutta mielenkiintoisuutta ei voi kiistää. Jahnukainen on kohtapuoliin nousemassa Australiaan vievään koneeseen luennoimaan tästä meidän uniikista Suomen erityisopetuksesta. Näin ollen erityispedagogiikan ilosanoma leviää ympäri maailmaa ja olemme siitä iloisia ja kiitollisia, että olemme päässeet tutustumaan Jahnukaisen arvokkaaseen elämäntyöhön ja ammentamaan siitä innostusta omaan ammattitaitoon sekä opettajanuraan. Ilman tätä kurssia se ei olisi ollut mahdollista.  

Kiittäen, 

Ryhmä 7  

Annuliina Pulli, Johanna Hyvönen, Noora Lahtinen, Krista Eteläpää, Amanda Poutiainen, Tex Suchodolski, Raisa Marjakangas, Sonja Ohra-aho, Eveliina Juvonen, Lamia Khan

LÄHTEET 

Cullen, J. B.: The impact of fiscal incentives on student disability rates. 2003, Journal of Public Economics 87 

Itkonen T. & Jahnukainen M.: Tiered intervention: History and trends in Finland and the United States, 2015 

Jahnukainen M., Kontu E., Thunberg H.: Erityisopetuksesta oppimisen ja koulunkäynnin tukeen. Suomen kasvatustieteellinen seura, 2015 

Vehmas S., Moberg S.,  Hautamäki J.,  Kivirauma J.,  Lahtinen U.,  Savolainen H. 2015: Erityispedagogiikan perusteet. PS-Kustannus  

Kuvalähde: Markku Jahnukainen – Tulospalvelu – Kuntavaalikone 2017 – Helsingin Sanomat  

“The Discrepancy model: What you need to know” : https://www.google.fi/search?q=markku+jahnukainen&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwivqNK_79PeAhXEKCwKHUZpBLkQ_AUIEygB&biw=1440&bih=702#imgrc=-DiFihRxeYARQM:  

https://www.understood.org/en/school-learning/evaluations/evaluation-basics/the-discrepancy-model-what-you-need-to-know, luettu 13.11.2018.