Nyt on vihdoin aika pistää kurssi pakettiin ja pohtia hieman menneen tutkijatentin kulkua sekä mitä olemme oppineet kurssin aikana. Kurssin aikana käsityksemme tutkimuksesta ja sen toteutuksesta ovat osittain laajentuneet sekä jotkin anekdootit todettu virheellisiksi. Tekstissä kerromme myös mitä ¨ahaa elämyksiä¨ olemme päässeet kokemaan sekä mitä tuntemuksia jäi ryhmämme työskentelystä ja ryhmädynamiikasta.
AJATUKSIA JA KOKEMUKSIA TUTKIJATENTISTÄ
Kurssin edetessä alkoi tutkijatentti kolkutella lähestymistään. Ryhmässämme se aiheutti hämmennystä, pientä pelkoa, mutta myös innostusta, sillä tutkijahaastattelussa olimme saaneet jo kontaktin tutkijaamme Anna-Maija Niemeen sekä päässeet vaihtamaan ajatuksia hänen tutkimuksestaan. Joten ei auttanut muu kuin suunnata tulta kohti ja tutkijatenttiä.
Tutkijatenttiin valmistautuminen sujui kurssin aiheiden ja tehtyjen oppimistehtävien avulla, sekä pohdinnan syventämisellä Anna-Maijan tutkimukseen sekä väitöskirjaan, jonka osa tutkimuksemme oli. 
Kattavasta valmistautumisesta huolimatta itse tutkijatentin aikana tapahtui vielä paljon oppimista ja tiedon sisäistämistä. Itse tilanteessa ymmärsimme, mitkä kysymykset olivat hyvin muotoiltu, mihin kysymyksiin olisi tarvinnut enemmän tarkennusta, sekä miten olisimme pystyneet osoittamaan jatkokysymyksiä tutkijamme hyvin kattaviin vastauksiin. Kysymysten spesifimpi muotoilu olisi mahdollistanut paremman dialogin ryhmämme ja tukijan välille. Tutkijan vastaukset, joita saimme kysymyksiimme, olivat sen verran laajoja, että vastauksen kokonaisuuden hahmottaminen tuotti vaikeuksia. Tästä johtuen kriittinen argumentointi osoittautui hankalaksi.
Tutkijatentin rakenne sujui kuitenkin suunnitelmamme mukaan ja kysymysten aikatauluttaminen onnistui ja sai kiitosta myös varjoryhmältämme. Pohdimme myös olisiko kysymysten karsiminen vapauttanut tilaa vuorovaikutteisemmalle keskustelulle. Anna-Maija loi
ilmapiiristä turvallisen ja toi esille epätasa-arvoisen aseman tutkimuksen kriittisestä arvioinnista ryhmämme ja hänen tutkija-asemansa välillä. Tentti oli turvallisesta ilmapiiristään huolimatta hyvin hektinen ja kyllähän itse kullakin oli hieman jännitystä ennen tutkijatenttitilaan astumista.
Kuvassa Tutkijamme Anna-Maija Niemi
Kaiken kaikkiaan tutkijatentin myötä pääsimme hyvin kosketuksiin sen kanssa, kuinka alkutekijöissä tietotaitomme onkaan. Onneksi tämän kurssin myötä olemme päässeet hyvin alkuun. Kiitämme tutkijaamme hyvin kannustavasta asenteesta ja tietojemme puutteellisuuden
ymmärryksestä.
UUTTA NÄKÖULMAA TUTKIMUKSEEN NARRATIIVISELLA TUTKIMUSOTTEELLA SEKÄ JÄLKISTRUKTUALISTISELLA LÄHESTYMISTAVALLA
Itse tutkimusprosessista meillä oli kurssin alussa näin ensimmäisen vuoden opiskelijoina varsin yksipuolinen käsitys. Mielessä pyörivät numerot ja tilastot sekä jäykkä “hypoteesi-todistus-johtopäätös”-kaava. Anna-Maijan tutkimus: Between Hopes and possibilities: (Special) educational paths, agency and subjectivities ( 2016), pyörsi käsityksemme tästä prosessista uusiksi mm. narratiivisella tutkimusotteellaan ja jälkistruktualistisella lähestymistavallaan. Opimme, että tietoa voi kerätä usealla eri tavalla eikö pääpainona aina ole yleistettävyys. Itseasiassa yleistettävyys ei aina edes ole relevanttia tai tarkoituksenmukaista, vaan tämänkaltainen tutkimus tarjoaa aivan toisenlaista tietoa, jota esimerkiksi määrällisellä tutkimuksella ei pystytä tavoittamaan.
Kyseisessä tutkimuksessa paneuduttiin kahden kehitysvammaisen henkilön itse kertomaan elämäkertamaiseen tarinaan itsestään, tarkoituksena antaa ääni marginalisoidulle ryhmälle ja tarjota tämän äänen avulla uutta näkökulmaa aiheeseen. Tutkimuksessa peredyttiin ja analysoitiin tarkasti kahden eri opiskelijan oppimispolkuja sekä niiden vaikutuksia heidän nykyiseen minäkuvaansa. Näin tavoitteena olikin oppilaiden kertomusten kautta tuoda esille koulujärjestelmän puutteita sekä ennakko-oletuksia niitä kohtaan, joilla on rajoitteita tai oppimisvaikeuksia. Tämän kaltaisilla tutkimuksilla voidaan mm. synnyttää uusia jatkotutkimuksen kohteita.
Tuntemamme käsitteistö laajeni kurssin myötä, niin suomen kuin englannin kielellä. Useat meistä eivät olleet koskaan lukeneet tieteellisiä artikkeleita englanniksi, joten jo itse artikkeliin englanniksi tutustuminen tuotti haastetta, mutta myös opetti paljon. Ryhmässä toimiminen oli hyödyllistä uuteen käsitteistöön tutustumisen suhteen, sillä pystyimme selittämään toisillemme asioita, joita jotkut jo tunsivat ja toisaalta yhteinen keskustelu toi esille sekä laajempaa näkökulmaa että ajoittaisia väärinkäsityksiä käsitteiden osalta. Uusia käsitteitä olivat mm. “jälkistruktualismi” ja “neoliberaali koulutuspolitiikka”, sekä koko tutkimuksen ytimen muodostavat “subjektiviteetti” ja “toimijuus”.
VANHAKIN TIETO VOI OLLA EDELLEEN AJANKOHTAISTA
Artikkeliin ohella kävimme läpi myös Anna-Maijan väitöskirjaa: , jotta ymmärtäisimme kokonaiskuvan paremmin. Väitöskirja sisälsi mm. haastattelupohjat, joita tutkimuksessa oltiin käytetty ja näin pääsimme
tutustumaan varsinaisiin välineisiin, joiden avulla tutkimus oltiin toteutettu.
Kuva Anna-Maija Niemen väitöskirjan: Erityisiä koulutuspolkuja?
Tutkimus erityisopetuksen käytännöistä peruskoulun jälkeen kannesta.
Tutkimusaihe on mielestämme hyvinkin ajankohtainen ja myös Anna-Maija toi ilmi, että oppilailla on yhä nykyään samanlaisia kokemuksia oppimimispoluistaan ja koulutusjärjestelmästä. Mielestämme olisi tärkeää, että tämänkaltaiset tutkimukset johtaisivat jatkotutkimuksiin, joiden avulla voitaisiin myös kehittää käytännön ratkaisuja esille tuotuihin ongelmiin. Merin kokemukset siirtymästä yleisopetukseen turvattomana ja liian haastavana herättivät ajatuksia siitä, kuinka tärkeää olisi, että yleisopetuksen ympäristöä pyrittäisiin muokkaamaan sopivaksi kaikenlaisille oppilaille. Voidaan myös pohtia oliko Meri alun perin sijoitettu erityisopetukseen perusteettomasti ja mitä vaikutuksia tällaisilla päätöksillä on suuremmassa mittakaavassa ja kuinka näihin päätösten taustalla oleviin asenteisiin voitaisiin vaikuttaa. Merin ja Pasin tarinat olivat jo keskenään niin erilaiset, että olisi ollut kiinnostavaa kuulla myös useamman henkilön tarinat tarkemmin, sillä haastatteluja oli kuitenkin yhteensä 27. Tämä olisi antanut vielä laajemman kuvan aiheesta, erityisesti kun kyseessä olivat eritaustaisten henkilöiden yksilölliset tarinat.
PALUU KURSSIN ALKUUN JA SILLOISIIN USKOMUKSIIN
Pohtiessamme yhdessä mitä olemme oppineet kurssin aikana ryhmästämme tuli kommentteja kuten: ¨No olaanko me ees opittu mitään?¨ tai ¨Oon kai mä vähän jotain oppinut sieltä ja täältä¨. Tämän jälkeen luimme ensimmäisen blogikirjoituksemme ja huomasimme että käsityksemme tutkimuksesta sekä sen totetutustavoista eivät olleet täysin väärät mutta hyvinkin rajoittuneet.
Ajattelimme ryhmässämme myös, että kenttätutkimuksella on hankalaa saada objektiivista tutkimusaineistoa, josta olisi mahdollista tehdä luotettavia päätelmiä. Ajattelimme että esimerkiksi luokassa tehdyllä observoinnilla ei pystyisi saavuttamaan kovinkaan pätevää aineistoa. Olemme oppineet, että observoinnin objektiivisuuden parantamiseksi on keksitty keinoja kuten videointi tai tutkijan ennalta määrittelemä koodausjärjestelmä, jolla on mahdollista operationalisoida havainnot. Kuitenkin kenttätutkimuksella voidaan saada laajempaa käsitystä tutkittavasta ilmiöstä kuin esimerkiksi netin kautta täytetyllä kyselylomakkeella.
Opimme, että tutkimuksen toteuttaminen koostuu useista eri palasista sekä kurssin alussa käsityksemme täysin objektiivisesta ja varmasta tutkimusaineistosta ei varmaankaan ole koskaan täysin saavutettavissa. Kasvatustieteissä tutkimusaineisto on enimmäkseen ihmislähtöistä, jonka rajoitukset, mutta myös anti on tärkeä ymmärtää.
Kurssin aika ymmärsimme, että myös vanhempikin tieto voi olla edelleen ajankohtaista, koska esimerkiksi asenteiden muutos on yleensä melko hidas prosessi. Artikkelissamme tutkittujen Merin ja Pasin kokemukset koulutusjärjestelmän ennakkoluuloista erityisoppilaita kohtaan ovat Anna-Maijan mukaan edelleenkin yleisiä nykynuorten haastatteluissa.
RYHMÄTYÖSKENTELYN ANTI
Kurssin alussa koimme, että ryhmätyöskentelyssä on vaarana ns. ¨vapaamatkustaminen¨ ja siitä koituva yksipuolinen arviointi kaikkien saadessa sama arvosana työpanoksesta riippumatta.Tämä
syväsukellus tutkimuksen maailmaan on paitsi tarjonnut meille valtavan paketin tietoa tutkimuksen tekemisestä, myös kehittänyt ryhmätyötaitojamme jälleen muutaman harppauksen eteenpäin. Kymmenen henkilön ryhmässä yhteistyön täytyy sujua kitkattomasti, jotta asiat etenevät ja olemmekin mielestämme varsin saumattomasti onnistuneet paneutumaan tutkimuksen saloihin ryhmänä.
On ollut ilo huomata, että ryhmämme toiminta on sujunut lähes mutkattomasti ja kaikki ovat tehneet töitä yhteisten tavoitteiden eteen. Ryhmätapaamisten aikatauluttaminen on kiireistä huolimatta onnistunut hyvin ja jokainen on ollut valmis joustamaan omista menoistaan. Meidän ryhmässämme ilmapiiri on olut hyvä ja koemme että kurssilta jää käteen arvosanan lisäksi myös kourallinen uusia ystäviä.
Kuvien lähteet:
https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/persons/annamaija-niemi(25a6d521-6596-4ba5-ae96-49e73062fff6).html
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/158436/Erityisi.pdf?sequence=1
https://www.mememaker.net/meme/group-project-nailed-it/
http://www.comprensivobeatoangelico.gov.it/esami-avvocato-1/
Lähteet:
Anna-Maija Niemi & Riita Mietola, Between Hopes and possibilities: (Special) educational paths, agency and subjectivities. Julkaistu 2016
Anna-Maija Niemi, Erityisiä koulutuspolkuja?Tutkimus erityisopetuksen käytännöistä peruskoulun jälkeen. Julkaistu 2015
Ryhmä 13 : Maija Jokinen, Iiris Kankkunen, Minna-Maria Hooli, Paula Simola, Anni Hyvönen, Saara Niittynen, Melissa Naukkarinen, Emilia Haverinen, Anna Heinonen