Ryhmä 12: Kohti tutkivaa työtapaa ja sen yli

OTR-tuokiossa keskiviikkona 14.11. jaoimme mietteitämme tutkijatentin ja kurssin annista, tutkimuksesta ja tutkimuksen tekemisestä, kurssin tavoitteiden toteutumisesta, omista ennakkokäsityksistämme sekä nimikkotutkimuksiemme sisällöistä.

Koska nimikkotutkijamme Heikki Ruismäen tutkimusten teemana on taito- ja taideaineiden merkitys opetuksessa, halusimme kirjallisen tekstimme lisäksi sisällyttää blogiimme myös vapaamuotoisempia ja taiteellisempia ilmaisunkeinoja. Innostuimmekin aikalailla ja toteutimme tehtävänantoa mukaillen oman rap-kappaleen ja kuvituksen! Toivottavasti kommentoitte alle mitä mieltä olette tuotoksistamme!

Tutkijatentin anti – nimikkotutkijana Heikki Ruismäki
Tutkijatentti  Ruismäen kanssa oli ensimmäinen tapaamisemme tutkijan kanssa. Tästä johtuen meillä oli paljon kysymyksiä odottamassa vastauksia. Puolituntinen tentti hujahti hetkessä ja olisimme voineet jatkaa keskustelua huomattavasti pidempäänkin tutkimuksien kantavasta teemasta (taito- ja taideaineet). Painopiste tutkijatentissämme ei lopulta ollut niinkään tarkasteluun nostettujen tutkimusten rakenteessa tai sisällössä, vaan enemmänkin yleisellä tasolla tutkimustyön merkityksessä.

Ruismäki painotti tentissä, että niin opiskeluissa kuin elämässäkin tulisi tehdä niitä asioita jotka ovat itselle merkityksellisiä. Hän kehotti jokaista meistä miettimään omia vahvuuksiamme. Tämä oli monelle ryhmäläisistä erityisen inspiroiva ja jopa lohdullinen ajatus tulevien opintojen kannalta: kandidaatin ja pro gradu -tutkielmassa oleellista ei ole täydellinen tieteellinen toteutus vaan oman ymmärryksen lisääminen ja vahvistaminen.

Sekä tutkijatentissä että artikkeleissaan Ruismäki toi esille kokonaisvaltaisen ihmisenä kehittymisen. Edes akateemisessa maailmassa ajattelun ja älyllisyyden kehittäminen ei ole ihmiselle ravitsevaa, ellei samalla kehitä myös tunnetaitoja ja toimintaa (katso kuva 1!). Ruismäki esitti ajatuksen, että nykykoulussa painopiste on lähinnä ajattelun taidoissa, jolloin toiminta ja tunteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Kuva 1: Ruismäen mukaan oppiakseen tarvitaan tätä, tätä ja tätä; päätä, sydäntä ja käytäntöä.  (c)Meri Vainio

Kun kysyimme Ruismäen näkemystä taito- ja taideaineiden nykytilasta ja tulevaisuudesta, hän esitti näkemyksen, jonka mukaan yhteiskunnassa on valloillaan eri painotukset eri aikoina. Heikki epäili, että huolimatta taito- ja taideaineiden merkitysten muutoksista on kuitenkin varmaa, että taito- ja taideosaamisen merkitys ei tule tulevaisuudessa katoamaan. Saattaa jopa hyvinkin olla, että niiden merkitys ihmisenä kasvamisen rakennusmateriaalina tulee korostumaan.

Viimeistään tutkijatenttimme myötä ymmärsimme, ettei tutkijoita tai tutkimuksia voi laittaa yhteen muottiin eikä se ole tarpeellistakaan. “Valtavirtatutkimus” (sellainen jota Tutkimuksen voimasanat käsittelee) ei ole ainut tapa tehdä tutkimusta. Nimikkotutkijamme auttoi meitä ehkäpä jopa oivaltamaan tutkimuksen teon syvimmän luonteen: tutkimusta ei tehdä siteerauksien saavuttamisen vuoksi, sitä tehdään palvelemaan hyvää, merkityksellistä elämää.

Kurssitavoitteet ja kurssin anti tutkimuksesta ja tutkimuksen tekemisestä
Otimme viimeisimmässä yhteisessä tapaamisessa uudestaan esille kurssitavoitteet ja keskustelimme siitä, olivatko ne toteutuneet ja miten. Alta löytyvät viralliset tavoitteet kursivoituna ja perässä kommenttimme tavoitteen toteutumisesta:

  • Ymmärtää kasvatustieteiden suhde lähitieteisiin. – 1 x OSITTAIN: Tutkimukset, joihin perehdyimme olivat vahvasti kasvatustieteen ja ainedidaktiikan piirissä. Koemme, että lähitieteiden ymmärrys suhteessa kasvatustieteisiin jäi pintaraapaisun tasolle tässä kohtaa. Emme ole kuitenkaan kovin huolissamme tästä, koska varmasti tulevilla kursseilla pääsemme maistelemaan myös lähitieteitä.
  • On saanut valmiuksia kasvatustieteen  tieteenfilosofisten perusteiden ja yhteiskunnallisen merkityksen tarkasteluun.
  • Ymmärtää kasvatustieteellisen tiedon rakentumisen lähtökohtia.
  • Ymmärtää kasvatustieteellistä tutkimusta ja sen peruskäsitteitä.
  • Ymmärtää kasvatustieteellistä tutkimusprosessia.
  • tutkimuksen ongelmanasettelua sekä menetelmällisiä ratkaisuja.
  • On saanut valmiuksia akateemiseen opiskeluun ja tutkimuksellisen ajattelun kehittämiseen.
  • On tutustunut käytännössä kasvatustieteelliseen  tiedeyhteisöön ja sen tutkimukseen omassa tiedekunnassaan.
    6 x KYLLÄ;

    Kurssin alussa moni meistä eli käsityksessä, että kasvatustieteellinen tutkimus on suoraan yhteydessä koulumaailmaan. Kuitenkin kurssin aikana ryhmätyön ja muiden ryhmien esityksien kautta avautuivat silmämme näkemään kasvatustieteiden tieteenalan laajuutta.

    Alun optimistinen kuva taidoistamme ja kurssin virtaviivaisesta suorittamisesta mureni nopeasti tartuttuamme ryhmämme ensimmäiseen artikkeliin (Ruismäki 2008). Koska artikkeli ei vastannut perinteistä kvalitatiivista eikä kvantitatiivista tutkimusta, jouduimme miettimään kurssitehtävien kysymykset meille toimiviksi. Optimistinen asenteemme auttoi meitä haasteissa, ja toisaalta jopa koimme jopa inspiroivana sen, että kurssitehtävät tarjosivat vapauden mukauttaa tehtävät ryhmän tarpeisiin. Kriittisen ajattelun merkitys tuntui korostuvan.

    Tutkimusten sisältö
    Molemmissa tarkastelluissa artikkeleissa (Ruismäki, 2008; Ruokonen & Ruismäki, 2010) kerätty laadullinen aineisto tuki teoriaa. Molemmat artikkelit tuntuivat kuitenkin poikkeavan melko paljon akateemisen maailman perinteisinä pidetyistä käytännöistä:

    Artikkeleissa metodologiset valinnat esiteltiin melko suppeasti. Tutkimuksen osallistujien statistiikka, metodologinen viitekehys ja datan keräysmenetelmät (miten aineisto kerättiin, millainen kysely on, mitä kyselypatteristoa hyödynnettiin) oli jätetty pois artikkeleista.

    Ruismäen (2008) tutkimuksen analyysi ja johtopäätökset jäivät myös osaltaan mietityttämään meitä. Oliko joitakin vastauksia rajattu pois? Entä olivatko lasten oikeusturvajulistukset tutkijan omia luomuksia vai tutkimukseen osallistuneilta saatuja vastauksia? Johtopäätökset eivät olleet pelkästään tutkimuksen tuloksien yhteenvetämistä, vaan molemmat tekstit tarjosivat lopussa vielä merkityksellisiä sanoja elämää varten. Ruismäen (2008) teksti esitteli lopussa Kolmetasoisen hyvän oppimisen kehikon (kuva 2) ja puhui rakkauden merkityksestä. Ruokonen & Ruismäki (2010) puolestaan puhui loppukappaleessa julistuksellisesti taiteen puolesta.

Kuva 2: Hyvän oppimisen kehikko. Lähde: Ruokonen, I. & Ruismäki, H. (2010). Taito- ja taideaineet akateemisessa opettajankoulutuksessa – haikuja opettajankouluttajilta

Mitä tulee teoriaan, Ruokonen & Ruismäki (2010) tarjosivat kattavan kirjallisuuskatsauksen taito- ja taideaineiden opetukseen. Käsitteet esiteltiin molemmissa teksteissä selkeästi lukijalle. Sen sijaan Ruismäen (2008) toisessa artikkelissa teorian osuus oli vähäisempi. Mietimme, mikä oli artikkelin teoreettinen viitekehys, tutkimuskysymys ja  miten tutkimusongelma rajautui. Teorian vähäisyyttä ja muita yllä mainittuja rajauksia puoltaa kuitenkin se, että ymmärtääksemme kyseinen teksti on tarkoitettu opetuskäyttöön, ei tieteelliseksi artikkeliksi.

Molempien artikkelien tutkimusaihe – taito ja taideaineiden merkitys opetuksessa – on tärkeä ja se oli myös selkeästi perusteltu teksteissä. Ryhmäläisemme ovat voineet peilata näitä aiheita ja tutkimusten sisältöä myös omiin opintoihinsa esimerkiksi käsityötaitojen opetuksessa.

Olisimme halunneet tutkijatentissä kuulla lisää tutkimuksen rajoitteista ja jatkotutkimusaiheista. Omissa pohdinnoissamme aiheen jatkotutkimuksen avulla voisi esimerkiksi selvittää, kuinka tieteet ja taiteet voidaan yhdistää opetuksessa nykyistä paremmin. Esimerkiksi: mikä merkitys musiikilla on matemaattisten taitojen  tukemisessa tai miten taideprojekti luonnossa auttaa ymmärtämään biologiaa? Nämä aiheet liittyvät vahvasti myös uusimpaan perusopetuksen opetussuunnitelmaan ja paljon puhuttuun ilmiöoppimiseen.

Lopuksi todettakoon, että tämä kurssi ja erityisesti Ruismäen tutkimukset antoivat haasteista huolimatta – tai ehkä niiden takia – uutta kipinää  taito- ja taideaineiden oppimiseen ja tutkimiseen!

Lähteet:
Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S., & Paavilainen, E. (2011). Tutkimuksen voimasanat.
Helsinki: WSOYpro Oy.
Ruismäki, H. (2008). Taito-ja taideaineiden oikeusturvajulistukset. Teoksessa Karppinen, S.
Ruokonen, I. & Ruismäki, H. (2010). Taito- ja taideaineet akateemisessa opettajankoulutuksessa – haikuja opettajankouluttajilta. Akateeminen luokanopettajakoulutus: 30 vuotta teoriaa, käytäntöä ja maistereita. Kasvatusalan tutkimuksia, Nro 52, Suomen kasvatustieteellinen seura, Helsinki, Sivut 271-294.

Ryhmä 12:  Aino Saari, Akipekka Alanko, Elia Nissinen, Evi Ekroos, Joonas Junttila, Matilde Pelkonen, Meri Vainio, Otso Saano, Petra Pulli, Tommi Mäntysalo, Veera Ojajärvi

 

One Reply to “Ryhmä 12: Kohti tutkivaa työtapaa ja sen yli”

  1. Hei ryhmä 12!
    Kiitos omaperäisestä otteesta tutkimuksen ja kurssin annin pohdinnassa. Tuo räppi on aivan huippu!

    Kuulostaa siltä, että olette omaksuneet kurssin tavoitteet hyvin.

    Kaikkea hyvää teille!

    Laura Kovalainen/ryhmä 15

Leave a Reply to Laura Kovalainen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *