Ryhmä 8, tehtävä 3: Paluu kotisatamaan

Kolmas blogikirjoitus

I WILL EAT YOU, you know…

Tässä kolmannessa ja viimeisessä blogitekstissä meillä oli vastassa melko laaja tehtävänanto. Meidän tulee sekä osoittaa lukeneisuutta ja käsitteiden hallintaa että pohtia Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin antia. Tutkijatenttiäkin tulisi käsitellä. Koska tehtävänanto on näin laaja, eikä mikään osa ole valinnainen, on blogikirjoituskin melko pitkä. Tarjoammekin tässä kirjoituksessa läpileikkauksen koko kurssistamme.

Kirjoitelman alussa palaamme pelkoihin ja toiveisiin, joita käsittelimme ensimmäisessä blogikirjoituksessamme Tuntemattomilla vesillä. Seuraavaksi tutkimme kurssin tavoitteita, ja pohdimme, olemmeko saavuttaneet ne. Alaotsikon ”Kurssin työmuoto” alla nostamme tavoitteista vielä ryhmätyöskentelyn erityisesti esiin. Tämän jälkeen arvioimme tutkimusta, jota olemme kurssin aikana analysoineet. Palaamme myös tutkijatentin tunnelmiin. Lopuksi tarjoamme vielä yhteenvedon kurssia koskevista näkemyksistämme, ja teemme joitakin kehitysehdotuksia.

Mitä muistamme kurssin alusta?

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on ollut suurimmalle osalle ryhmämme jäsenistä ensimmäinen kurssi yliopistossa, ja se on osoittautunut melkoiseksi haasteeksi. Kurssin alussa kirjoittamassamme blogitekstissä pohdimme pelkoja, joita meillä tuolloin oli. Uusi ympäristö tuntui jännittävältä, ja pohdimme, löydämmekö paikkaamme yliopistolla. Ensimmäinen kurssikerta ei juuri hälventänyt pelkojamme, vaan jätti pikemminkin jalat tutisemaan. Kurssin ohjaajat uhkasivat heittää meidät ”altaan syvään päähän” – fraasi, jota on blogiteksteissä siteerattu jo niin usein, että se on muuttunut kliseeksi.

Edellä mainitun fraasin lisäksi mieleen jäivät sanat ”tutkijatentti” sekä ”blogi”. Sanana ”tutkijatentti” kuulosti pelottavalta, sillä sen sisältö avautui meille vasta kurssin lopussa. Kolmesta esitelmästä tai muista tehtävistä meille ei kerrottu. Lopulta meille jäi melko jäsentymätön kuva siitä, mitä kurssilla käytännössä tehdään.

”Tutkijatentti” ja tutkijan ”tapaaminen” menivät sekaisin, eikä kukaan ymmärtänyt, mitä blogitekstien aiheet olivat. Koska valmistauduimme ”tapaamiseen” niin kuin se olisi ollut ”tutkijatentti”, siitä tuli kuitenkin erittäin antoisa kokemus.

Tietämättömyytemme kurssin todellisesta tehtävämäärästä vääristi myös työnjakoa ja organisointia. Olisimme jakaneet työt toisin, jos olisimme etukäteen tienneet esitelmistä ja lämmittelytehtävistä.

Kurssin tavoitteiden saavuttaminen

Kurssilla tuntui olevan useita tavoitteita, itseasiassa niin monta, että pohdimme edelleen, mitä meidän tuli oppia. Yhtenä tavoitteena oli ainakin tutustua tiedeyhteisöön, ja tulla osaksi sitä. Tässä koemme onnistuneemme melko hyvin, kiitos meille nimetyn tutkijan Elina Ketosen, jonka koimme hyvin helposti lähestyttäväksi. Sen sijaan meistä ei tullut tasa-arvoisia tiedeyhteisön jäseniä. Koko ajatus on utopistinen, sillä siitä huolimatta, että sinuttelemme ylempiämme, yliopisto on hierarkinen järjestelmä.

Mau?

Meillä ei ole riittävää tietoa, osaamista tai statusta, joiden tuella voisimme haastaa väitelleen tohtorin. Tämän lisäksi esiintymistavassamme on vielä harjoiteltavaa. Olemme ottaneet vasta ensiaskeleemme tiellä tiedeyhteisöön.

 

Tulkitsimme, että kurssin muita päätavoitteita ovat tutkimukseen liittyvien käsitteiden hallitseminen ja tutkimuksen rakenteen ymmärtäminen. Tähän mennessä osaamme Ketosen ym. (2016) artikkelin lähes ulkoa. Osaisimme todennäköisesti hyödyntää tutkimuksen rakenteesta saamaamme tietoa lukiessamme jotain toista tutkimusta, tosin tämä saattaisi olla vaikeaa, jos toinen tutkimus poikkeaisi merkittävästi Ketosen ym. (2016) tutkimuksesta.

Tutkimus, jossa ei ole ollenkaan empiiristä osaa, saattaisi tuottaa vielä vaikeuksia. Tutkimuksen rakenteen lisäksi selvitimme kurssin aikana tutkijan arkielämän realiteetteja, mikä johtui pikemminkin muutaman ryhmänjäsenen henkilökohtaisesta kiinnostuksesta.

Tutkimuksen rakenteesta ja tutkijan elämästä saimme lopulta melko kokonaisvaltaisen kuvan, niiden sijaan käsitteet jäivät melko hataralle pohjalle. Koimme ”Tutkijan voimasanat” (2011) helppolukuiseksi ja kiinnostavaksi materiaaliksi, mutta harmiksemme kirjan esittelemiä käsitteitä ei käsitelty lainkaan luennoilla. Niitä toki sovellettiin lämmittelytehtävissä. Koska näistä ei kuitenkaan saanut palautetta, emme voi tietää, osasimmeko käyttää käsitteitä oikein. Nämä tehtävät eivät muutenkaan motivoineet niitä tehneitä ryhmänjäseniä, koska tehtävillä ei tuntunut olevan merkitystä kenellekään.

Muita tavoitteita kurssilla olivat ainakin ryhmätaitojen kehittäminen, esitysten tekninen toteuttaminen dioina tai posterina, yleisölle esiintyminen sekä puhuttelevien blogikirjoitusten kirjoittaminen. Joku meistä kommentoikin oppineensa kurssilta hienoja metaforia, mikä ei välttämättä ollut kurssin ensisijainen tavoite. Tavoitteiden paljoudessa ei olekaan ihme, että fokus välillä katosi.

Kuva: Duncan C. The Pen Is Mightier than the Sword! CC BY-NC 2.0., via Flickr.

Kurssin työmuoto

Olemme varsin ylpeitä ryhmätyöskentelymme laadusta ja sen tuotoksista. On kuitenkin kyseenalaista, johtuuko ryhmätyöskentelymme onnistuminen kurssista, vaiko jo kouluaikana sekä työelämässä saavuttamastamme osaamisesta. Veteen heittämistä kun ei voi opettamiseksi sanoa. Se on testi, jossa katsotaan, osaako oppija jo uida. − Ikävää, jos ei osaa. – Toki koemme saaneemme lisää kokemusta ryhmätyön teosta. Olisimme kuitenkin tarvinneet jotain uutta informaatiota ryhmätyöskentelystä, jos olisimme halunneet erityisesti kehittää ryhmätyötaitojamme. Emme kuitenkaan pitäneet tehtävästä suoriutumisen kannalta tarpeellisena hankkia tällaista informaatiota.

Itsensä haastamatta jättäminen onkin yksi heikkouksista, joita voi ilmetä toiminnallisessa oppimisessa, jota kurssimme ilmentää. Toiminnallisella oppimisella tarkoitamme tässä opetustapaa, jossa oppija pyrkii itse rakentamaan osaamistaan yhteydessä ympäristöönsä (ks. Toiminnallista monikielisyyttä 2018).

Kielenopetuksen alalla Seedhouse (1999, ref. Ur 2011, 515) on tehnyt vastaavia päätelmiä itsensä haastamisesta. Sen sijaan, että kielenoppijat olisivat harjoitelleet uusia tai vaikeita rakenteita oppimistehtävien aikana, he pyrkivät sanomaan asiansa mahdollisimman lyhyesti ja yksinkertaisesti (emts.).

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssista voimme rehellisesti sanoa sen haastaneen meidät. On eri asia, pyrimmekö me ylittämään itsemme.

Analysoimamme tutkimus

Kurssin aikana analysoimme Elina Ketosen, Anne Haarala-Muhosen, Laura Hirston, Jari Hännisen, Kristiina Wähälän ja Kirsti Longan (2016) artikkelia “Am I in the right place? Academic engagement and study success during the first years of University”. Kyseessä on tutkijaryhmän toteuttama kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, josta on saatu vasta ensimmäiset tulokset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opiskelijoiden motivaatiota ja opinnoista suoriutumista seurataan kyselytutkimuksilla heidän opintoaikansa ajan.

Keskitymme seuraavaksi arvioimaan artikkelia. Artikkelin sisällöstä ja tutkimustuloksista voi lukea toisesta blogikirjoituksestamme.

Arviomme tutkimuksesta

Ketosen ym. (2016) tutkimus teki meihin suuren vaikutuksen sekä laadussa että laajuudessa. Se on asianmukaisesti toteutettu, ja se tuottaa tietoa ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, nimittäin opiskelijoiden valmistumisesta määräajassa.

Opiskelemaan siitä!

Hallitus on johdonmukaisesti pyrkinyt nopeuttamaan nuorten työhön pääsyä lyhentämällä opiskeluaikoja sekä toteuttamalla nuorisotakuun, joka takaa nuorelle opiskelupaikan. Keskustelua on käyty myös pääsykokeen poistamisesta (ks.  Helsingin sanomat, 26.1.2018).

Ketosen ym. (2016) tutkimus tarjoaa päättäjille sekä tutkimukseen osallistuneille yliopistoille tietoa siitä, ketkä valmistuvat määräajassa. Tämän tiedon valossa voidaan tehdä päätelmiä siitä, keitä yliopiston opiskelijavalintajärjestelmän tulisi suosia tai karsia. Selkeitä ratkaisuja tutkimus ei kuitenkaan tarjoa, eikä sen ole edes tarkoitus niitä tarjota. Tätä varten tarvittaisiin erillinen tutkimus, jonka kohteena on opiskelijavalinta.

Kyselylomake

Suurin osa tutkijatentissä esittämistämme kysymyksistä kohdistui kyselylomakkeeseen, koska tutkimuksen luotettavuuden kannalta sillä on suuri merkitys. Kysymyspatterit, eli lomakkeen aiheittain järjestetyt kysymyslistat, ovat kyselytutkimuksen validiteetin ja reliabiliteetin mittari. Kysymyspatteri on validi, jos se mittaa tutkittavaa asiaa, ja reliaabeli, jos se mittaa tutkittavaa asiaa riittävällä tarkkuudella (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen 2011, 129−130).

Ketonen (2018) kertoi valinneensa kysymyspatterit, eli kyselylomakkeen osat, aiemmista tutkimuksista. Kysymyspatterit ovat siis valmiiksi validoituja ja yleisesti käytössä, jolloin tutkimustuloksia on mahdollista verrata aiempiin tuloksiin. Joissakin patteristoissa oli peräkkäin samaa asiaa kysyviä kysymyksiä. Kiinnittäessämme huomiomme tähän, Ketonen (2018) totesi, että olisi näin jälkikäteen sekoittanut järjestystä kyseisten pattereiden sisällä. Kyselytutkimuksessa samaa asiaa kysytään yleensä useampaan kertaan. Tällä tapaa varmistetaan, että opiskelija vastaa kysymyksiin johdonmukaisesti samalla tavalla.

Koska Ketonen ym. käyttivät valmiiksi validoituja patteristoja, tutkimuksen validiteetti ja reliabiliteetti ovat varsin hyviä, jos oletamme aiempien tutkimusten olleen laadukkaita. Motivaatiotutkimuksen kenttää tunnemme kuitenkin niin heikosti, ettei meidän ole juuri mahdollista havaita mahdollisia heikkouksia Ketosen tavassa hyödyntää aiempia tutkimuksia.

Aineistonkeruumenetelmä

Ketosen ym. (2016) tutkimuksen suurin heikkous sekä sen suurin ansio on tutkimuksessa käytetty aineistonkeruumenetelmä. Kyselytutkimus mahdollistaa laajan kohderyhmän näkemysten keräämisen. Ketosen ym. (2016) tutkimukseen osallistui jopa 668 yliopisto-opiskelijaa. Osa opiskelijoista osallistui tutkimukseen täyttämällä paperisen kyselylomakkeen luennolla, ja loput täyttivät sähköpostilistalle lähetetyn kyselylomakkeen.

Ketosen (2018) mukaan luennoille osallistuvat ja sähköpostikyselyihin vastaavat opiskelijat ovat kuitenkin yleensä opiskelijoista motivoituneimpia. Heikoimmin motivoituneet opiskelijat eivät todennäköisesti osallistuneet tutkimukseen, mikä on erittäin ongelmallista motivaatiotutkimuksessa. Tätä kohderyhmää olisi voinut mahdollisesti lähestyä haastattelemalla muutamaa opiskelijaa erillisessä tutkimuksessa.

Ketosen tutkimukseen (2016) osallistui kuitenkin 71,5 % kohderyhmästä, mikä on todella kattava näyte. Vastaavanlaiseen tutkimuksen kattavuuteen ei olisi päästy millään muulla aineistonkeruumenetelmällä. Ketosen ym. valitsema toteutustapa oli myös käytännöllinen vaihtoehto. Jos opiskelijoista olisi arvottu otos, olisi opiskelijoita ollut selkeästi vaikeampi tavoittaa. Luennolla täytettävä sekä sähköpostilistalla lähetettävä lomake vaati opiskelijoilta vähiten vaivaa, mikä todennäköisesti vaikutti myönteisesti vastausprosenttiin. Aineistonkeruutapa kuitenkin rajoittaa tutkimuksen yleistettävyyttä.

Ketonen (2018) totesi yleistettävyydestä, että hän olisi hyvin varovainen sen suhteen. Tutkimustulokset kertovat ensisijaisesti juuri hänen kohderyhmästään, eli vuonna 2012 Helsingin yliopistolle ja Aalto-yliopistolle tulleista neljän eri tiedekunnan opiskelijoista. Yleistettävyyden kannalta Ketonen ei pitänyt opiskelijoiden alueellista sijaintia yhtä merkittävänä tekijänä kuin heidän opintosuuntaustaan. Ketonen (2018) piti mahdollisena, että vastaavanlaisia tuloksia saataisiin myös muista yliopistoista, jos tutkittaisiin samoja tiedekuntia. Lisäksi Ketonen (2018) piti todennäköisenä, että vaikka hänen määrittelemiensä opiskelijaprofiilien prosentuaaliset määrät eri yliopistoissa ja tiedekunnissa vaihtelevat, samat profiilit olisivat nähtävissä niistäkin. Toisin sanoen hän piti opiskelijaprofiileja jossain määrin yleistettävissä olevina (emt.).

Yhteenveto

Voimme vain todeta, että Elina Ketonen ym. ovat tehneet moitteetonta työtä tutkimuksensa suhteen. Vaikka aineistonkeruutavassa on selviä ongelmia, emme osaa ehdottaa toista yhtä kattavaa vaihtoehtoa menetelmälle. Aineistonkeruumenetelmästä johtuen tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkien tiedekuntien tai yliopistojen opiskelijoita, saati koko Suomen yliopisto-opiskelijoita.

VUUHUU!

Siitä huolimatta, että tuloksia ei voida yleistää kaikkiin Suomessa opiskeleviin, Ketosen ym. tutkimustuloksilla voi olla olennainen merkitys suunniteltaessa yliopistojen opiskelijavalintaa sekä yliopisto-opintojen toteutusta. Seuraamalla ja kuulemalla opiskelijoita voimme kehittää järjestelmää motivoivammaksi. Ennen varsinaisia päätöksiä, olisi kuitenkin tärkeää tehdä muita Kumpulan kampuksella toteutetun kokeilun kaltaisia kokeiluja (ks.  blogikirjoituksemme Ensikäden lähteellä).

Tutkijatentti

Tutkijatentti, eli tutkimuksen opponointi keskustelutilaisuudessa, oli erittäin jännittävä, mutta silti melko rento tilaisuus.

Hui!

Edellä jo mainitsimme, että keskityimme pääasiassa tutkimuksen luotettavuuden kannalta tärkeäksi kokemaamme kyselylomakkeeseen. − Jopa siinä määrin, että emme juuri huomioineet tutkijatentissä aineistonkeruutapaa, mistä saimme hieman yllättävää mutta tervetullutta palautetta tutkija Elina Ketoselta.

Ketonen tuntui ottavan tapaamisemme sopivalla vakavuudella, mikä herätti meissä kunnioitusta hänen asiantuntemustaan kohtaan. Nuorena tutkijana hän tuntui samalla hyvin helposti lähestyttävältä.

I am a Know-it-Owl!

Tunsimme, että olimme huonosti valmistautuneita tutkijatenttiin, vaikka olimme noudattaneet saamaamme tehtävänantoa. Päätimme yksimielisesti tutustua vain yhteen artikkeliin ja tutkimuslomakkeeseen, vaikka tehtävässä menestyminen tuntui vaativan koko väitöskirjan lukemista. Vaikka olimme aidosti kiinnostuneita aiheesta, meillä ei ollut riittävästi aikaa lukea väitöskirjaa. Se olisi syönyt liikaa aikaa muilta opinnoilta.

Kyselylomakkeen lisäksi keskustelimme tutkijatentissä runsaasti data-analyysimenetelmästä, jolla aineistoa oli analysoitu. Halusimme kuulla Ketosen ym. (2016) käyttämästä latent profile analysis -menetelmästä lisää, koska siihen meillä ei ollut juuri tarttumapintaa. Emme yksinkertaisesti ymmärtäneet menetelmästä tarpeeksi, jotta olisimme voineet analysoida sen käyttökelpoisuutta tutkimuksessa.

Ketonen (2018) selitti meille, että data-analyysiohjelma järjestää vastaajat vastausten yhtäläisyyksien perusteella ryhmiin. Hän valitsi ohjelman tarjoamista malleista, kuinka moneen ryhmään vastaajat kannattaa jakaa. Myöhemmin Ketonen nimesi ryhmät, eli opiskelijaprofiilit, vastausten sekä aiemmissa tutkimuksissa määriteltyjen opiskelijaprofiilien perusteella sekä määritteli niiden ominaispiirteet. (Emt.)

Häh?

Kysyessämme Ketoselta rajatapauksista, joiden ryhmä ei ollut selvä, Ketonen (2018) totesi, etteivät ne juuri vaikuta tuloksiin. Kaikki vastaajat eivät ole yhtä yhteensopivia profiiliinsa, mutta profiilien määrittymisen kannalta sillä ei ole merkitystä (emt.).

Kysyimme Ketoselta myös, mitä data-analyysin tekeminen vaatii. Ketonen (2018) kertoi käyneensä muutamia kursseja ja katsoneensa videoita data-analyysiohjelman käytöstä. Lisäksi hän oli saanut teknistä tukea ohjelmiston käyttöön laitokseltaan sekä internetin aiheeseen liittyviltä keskustelupalstoilta. Lopulta menetelmä ei tuntunut lainkaan niin mahdottomalta kuin se näyttää Ketosen ym. (2016) artikkelissa, joka on täynnä numerotaulukoita. Ehkäpä mekin kykenisimme tekemään kvantitatiivista tutkimusta ensimmäisen opinnäytteen tullessa ajankohtaiseksi.

Lopuksi

Ajatuksemme ovat kurssin suhteen yhtä kaksijakoisia kuin kurssin alussa. Pidämme toiminnallista opetusta edelleen hyvänä mallina. Tutkijatapaaminen ja ryhmätyöskentely on tarjonnut meille antoisia hetkiä. Tuekseen toiminnalliset tehtävät kaipaavat kuitenkin formaalia opetusta, kuten käsitteiden avaamista ja niistä keskustelua luennoilla.

Kiireen tuntua luennoilla voisi vähentää, jos tehtävät tiivistettäisiin kolmeksi blogikirjoitukseksi, yhdeksi esitelmäksi ja tutkijatentiksi. Tällöin voisi keskittyä syvällisemmin näihin tehtäviin sekä tehdä selkeän tehtävänjaon ryhmän kesken.

Oppia voi myös seuraamalla muita. Olisimme kurssin puitteissa mielellämme seuranneet enemmän muiden ryhmien esitelmiä sekä keskustelleet niistä. Jonkin opponointitilaisuuden seuraaminen olisi saattanut auttaa meitä valmistautumaan tutkijatenttiin.

Lopuksi haluamme vielä kiittää rakkaita lukijoitamme ja toivottaa heille onnea matkallaan tiedeyhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi!

Me, Emeritusprofessori Viiksiniekka, julistamme Sinut tiedeyhteisön jäseniksi!
Lähteet:

Ketonen, E., Haarala-Muhonen, A., Hirsto, L., Hänninen, J. Wähälä, K. & Lonka, K. (2016). Am I in the right place? Academic engagement and study success during the first years of University. Learning and Individual Differencies 51, 141−148.

Ketonen, E. (2018). Tutkijatentti 14.11.2018. Haastattelijoina Elina Väänänen, Essi Aula & Mirka Jussila.

Ronkainen S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S. & Paavilainen, E. (2011). Tutkimuksen voimasanat. Helsinki: WSOY.

Toiminnallista monikielisyyttä. (2018). https://toiminnallistamonikielisyytta.wordpress.com/teoria/toiminnallinen-oppiminen/ Viitattu 21.11.2018.

Ur, P. (2011). Grammar Teaching. Research, Theory and Practice. Teoksessa Eli Hinkel (2011): Handbook of Research in Second Language Teaching and Learning. Volume II. Oxon: Routledge.

Kirjoittajat:

Tea Laine, Heidi Routama, Tiia Pussinen, Juri Schreck, Essi Aula, Leo Lintumäki & Mirka Jussila

Ulkoasu ja editointi:

Mirka Jussila

Kuvat ellei toisin mainita:

Creative Commons licence, Pixabay

Ryhmän 8 jäsenet:

Elina Väänänen, Tea Laine, Essi Aula, Heidi Routama, Liisi Hirviniemi, Tiia Pussinen, Juri Schreck, Leo Lintumäki, Mirka Jussila, Akseli Ranta

4 Replies to “Ryhmä 8, tehtävä 3: Paluu kotisatamaan”

  1. Hei ryhmä 8!
    Harmi, että teille on kirjoituksenne perusteella jäänyt epämääräinen olo kurssista. Esititte silti hyvää kritiikkiä niin omasta työskentelystänne kuin kurssin toteuttamisesta ja sisällöstä parannusehdotuksineen. Myös nimikkotutkimuksenne vaikuttaa olevan teillä hyvin hallussa.

    Kaikkea hyvää teille!

    Laura Kovalainen/ryhmä 15

  2. Hello!
    Voin sanoa että oon aika samoilla linjoilla teidän fiiliksistä kurssista ylipäätään, eli semi hämmentynyt olo tästä kaikesta. Eli kivaa lukea tekstiä johon voi samaistua! Vaikka teksti olikin kovin pitkä, se oli silti helppolukuista ja selkeää (+ kuvat oli kivoja ja että niitä oli paljon). Lisäksi teidän vesiteema oli mielestäni ihana ja tätä kaikkea hyvin kuvaava:)
    Elli/ryhmä 2

  3. Moikkamoi ryhmä 8!

    Väliotsikot ja ulkoasu oltiin selvästi valittu huolella. Teksti oli jouhevaa ja helppoa lukea, ja erittäin lukijaystävällistä. Uskon, että monella muulla ryhmällä oli hyvin samankaltaisia ajatuksia kurssiin liittyen. Varsinkin työnjako oli meidän ylisuurelle ryhmälle iso haaste ja herätti samanlaisia kysymyksiä kurssin organisoinnista.

    Ilmari/ryhmä1

  4. Hei,
    mukavaa saada kommentteja vielä tästä viimeisestäkin blogikirjoituksesta! Puimme tässä blogikirjoituksessa sanoiksi hämmennyksemme kurssia kohtaan.
    Vaikka ryhmätyöskentelymme sujui sopuisasti, ja meillä oli mukavaa, meillä oli hyvin erilaiset lähtökohdat kurssin suorittamiseen.
    Minulle kurssin asiat olivat jo tuttuja, toisin kuin muille ryhmäläisillemme, joten minun on vaikea väittää oppineeni tutkimuksen tekemisestä juuri tällä kurssilla. Harjoittelin pääasiassa kirjoittamaan blogia, sekä tutustuin kuvien julkaisuun liittyviin tekijänoikeuksiin.

    Mirka / Ryhmä 8

Leave a Reply to Ilmari Reima Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *