Tekijä: Essi E Hernesniemi

Hei täällä 6. ryhmä viimeisen blogin merkeissä! Tässä blogissa käsittelemme kehitystä ja oppimistamme kurssin aikana sekä tutkijatenttiämme.

Onnistuimme pääsemään katsauksen syvimpiin uumeniin pitkäjänteisen perehtymisen lopputuloksena. Yhdessä tekeminen, rikkaat keskustelut ja pohdinnat toisaalta myös vaativat jokaiselta panostusta ja näin ollen pakottivat tarkastelemaan katsausta tarkemmin, kuin olisi ehkä yksin työskennellessä tehnyt. Katsauksemme sisälsi paljon meille uusia käsitteitä ja teorioita, joita käsitellä, joten sisäistettävää riitti. Tutkimuksen voimasanoissa sanotaankin, että opiskelijan voi olla vaikea ymmärtää malleja, joita tutkijat ovat hioneet mahdollisesti pitkiäkin aikoja, sillä opiskelijalla ei ole vielä aiempaa tietoa johon liittää näitä (s.159). Kurssin aikana yhdessä tekemämme tehtävät tarjosivat katsaukseen näkökulmia, joita emme olisi tulleet yksin ajatelleeksi. Katsauksemme ja kurssilla saamamme tehtävät olivat melko vaikeasti yhdistettäviä, koska katsaus ei ole empiirinen tutkimus. Tunnollisen opiskelun ansiosta kuitenkin pystyimme tuottamaan lopputuloksia, jotka tyydyttivät jokaista ryhmämme jäsentä, vaikka jouduimme soveltamaan tehtävänantoja omaan katsaukseemme sopiviksi. Tehtävien vaikeasti lähestyttävyys antoi meille epävarmuuden kokemuksia, joita Liisa Hakalan mukaan tutkijan tuleekin kestää arjessaan.

 

 

Kurssi toi paljon uutta tietämystä tutkimuksen tekemisestä ja tutkimisesta itsestään. Opimme paljon uutta sanastoa, varsinkin omaan katsaukseen liittyen ja tuntuu, että niiden ajatusten pohjalta pystyy reflektoimaan muitakin opiskeluissa eteen tulevia tekstejä ja luentoja sekä elämää yleensä. Mielestämme sosiaalisen konstruktionismin käsite on oiva näkökulma oman maailmankatsomuksen tarkastelulle. Toimimme paljon ryhmässä ja delegointitaitomme kehittyivät ja myöhemmissä tehtävissä onnistuimme siinä paremmin. Lisäksi näin isossa ryhmässä työskentely vahvisti yleisestikin ryhmätyötaitojamme. Saimme toimia mahtavan ryhmän kanssa, mikä toi paljon iloa ja naurua kurssin edetessä. Kurssin alussa tutkimuksen tekeminen näyttäytyi epäselvänä, joten tahdonvoimaamme koeteltiin tehtäviä tehdessä. Kurssin loppua kohden tehtävien tekeminen kuitenkin muuttui antoisammaksi ja siten mielenkiintoiseksi.

 

Tutkimuksen tekemisestä opimme sen, että se vaatii paljon aikaa ja paneutumista aiheeseen. Opimme myös ymmärtämään erilaisia tutkimuksen tekniikoita ja huomaamaan, ettei sen tarvitsekaan olla alkuperäisen käsityksemme mukaista. Tällöin myös ymmärrys tutkimuksen monimuotoisuudesta laajeni etenkin “Tutkimuksen voimasanat” -kirjan avulla, sekä tarkastelemalla muiden ryhmien tuotoksia. Tutkimuksen tekeminen vaatii intohimoa aiheeseen ja tämä huokui niin Hakalasta, kuin myös varjostamamme ryhmän tutkijasta Lotta Uusitalo-Malmivaarasta. Opimme myös tutkimusprosessista erilaisia käytännön asioita, kuten sen, että tutkimusta ei vain kirjoiteta ja julkaista, vaan sitä kehitetään ja muokataan saadun palautteen perusteella.

 

Tutkijatenttitilanne oli jännittävä, joten tentti oli myös hyvää harjoitusta paineenalaisena toimimiseen. Kysymysten luominen tutkijatenttisuunnitelmaan oli sujuvaa ja jopa helppoa, sillä tässä vaiheessa olimme jo ehtineet perehtyä Hakalan työhön. Hakala oli valmistautunut tutkijatenttiä varten hyvin ja hän oli nopea vastaamaan kysymyksiin, joita esitimme hänelle tentin aikana. Hänellä oli muistiinpanoja omasta kirjoituksestaan ja tuntui huojentavalta nähdä, että tutkijakin tarvitsi muistiinpanoja jäsentääkseen omaa tutkimustaan. Katsaus tuntui välillä niin hankalalta, että jopa ennen tutkijatenttiä epäilytti, että olemmehan varmasti ymmärtäneet Hakalan sanoman oikein, sillä tehtäviin sai palautetta ainoastaan vertaisilta. Tutkijatentissä saamamme vastaukset avasivat näkemystä siitä, miksi Hakala on nimenomaan valinnut kärkkäät ilmaisut ja tietyt näkökulmat tähän tekstiin. Tentin aikana monet meistä kokivat ahaa-hetkiä ja katsaus sekä teoriat avautuivat entisestään.

Jotkin asiat jäivät myös mietityttämään tentin jälkeen. Tutkimuksen voimasanoissa (s.17) todetaan, että tutkimuksen toistettavuus voidaan nähdä niin, että lukija ymmärtää ja hyväksyy tutkimuksen tekemisessä tehdyt valinnat. Kysyimme Hakalalta kyseisen tutkimuksen toistettavuudesta, mihin hän totesi, että terveystieteilijä olisi luultavasti tullut erilaiseen lopputulokseen. Jäimme pohtimaan, miten tämä vaikuttaa kyseisellä tutkimuksella tuotetun tiedon luotettavuuteen. Olisiko terveystieteilijän näkemys vääristyneestä terveyspuheesta sama kuin Hakalalla ja kumppaneilla? Hyväksyisikö terveystieteilijä sosiaalisen konstruktionismin taustateoriaksi pohdittaessa liikuntaoppiaineen legitimaatioperustaa?

 

Toinen meitä tentin jälkeen mietityttänyt asia liittyi tieteen paradigmoihin. Kyselimme Hakalalta tentissä sosiaalisesta konstruktionismista ja tutkimuksessa käytetystä konstruktiivisesta tutkimusotteesta. Hakala ohimennen mainitsi, että hän on jo siirtynyt hieman toiseen paradigmaan. Paradigma osaltaan suuntaa tutkijan ajatusta jo tiettyyn suuntaan, eikä kaikkia taustaolettamuksia tarvitse perustella. Paradigma myös määrittää tutkijan suhdetta ontologiaan eli todellisuuden luonteeseen, epistemologiaan eli tiedon luonteeseen ja metodologiaan. (Tutkimuksen voimasanat s.26-27) Tentin jälkeen jäimme pohtimaan, että olisi ollut kiva kuulla tarkemmin Hakalan nykyisestä ajattelusta, sillä koimme, että sosiaalinen konstruktionismi teoriana avasi paljon ajatteluamme.

 

Ensimmäisen opintovuoden kurssiksi KTT oli melko työläs, mitä osasimmekin odottaa. Yllätyksenä kuitenkin tuli se, miten paljon uutta olemme oppineet tutkimuksesta ja miten hedelmällisiä olivat pohdinnat, joista syntyi uusia kysymyksiä.Tutkimuksen voimasanoissa todetaankin, että tutkimuksen tekemistä oppii parhaiten silloin, kun opiskelija pääsee heti tekemisiin koko tutkimuksen tekemisen monimuotoisen kentän kanssa (s.159). Koemme siis kurssin onnistuneen tehtävässään! Nyt voimmekin tyytyväisenä taputtaa itseämme selkään, kun olemme saaneet viimeisenkin blogikirjoituksen tehtyä.

 

Kirjoittajat: Hanna Majuri, Johanna Kankaanpää, Essi Hernesniemi, Anni Pelander, Teemu Mielonen, Esra Karsandi, Katariina Laakso ja Carina Maria Pellja

 

Lähteet:

Tutkimuksen voimasanat

Kuvat:

https://www.geniuscoaching.com/2016/08/performing-pressure-work/

https://www.ctsrecruitment.co.uk/blog/how-to-create-a-great-team-ethos-in-your-care-home/

https://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwiThOHEs-XeAhUMuIsKHXGHDIMQjRx6BAgBEAU&url=http%3A%2F%2Fenergyinfrapost.com%2Fpunjab-power-consumers-get-relief-high-tariffs%2F&psig=AOvVaw18gPjceiA1pn2tBmpAckjq&ust=1542886809434103

https://www.powerformula.net/3325/are-you-wondering-what-to-put-on-your-linkedin-profile/

https://whatsupcairo.com/site/10-ways-to-be-happy/

Täällä taas 6. ryhmä! Toisessa blogitekstissämme kerromme nimikkotutkijamme tutkimuksesta ja miten sen olemme ymmärtäneet. Lopuksi olemme koonneet ryhmämme ajatuksia ja “fiiliksiä” yleisesti tekstistä.

Nimikkotutkijamme on Liisa Hakala ja saimme luettavaksi hänen yhteistyössä Tiina Kujalan ja Riitta Asantin Kasvatus-lehteen kirjoittaman katsauksen “Tämä hetki vai tulevaisuus – koululiikunta murroksessa”. Odotimme tyypillistä tutkimusta koeasetelmalla ja yllätyimme kun kyseessä olikin katsaus, jossa peilattiin teoriaa ilmiöön. Pohdimme pitkään katsauksen tutkimusstrategiaa ja vaikka “Tutkimuksen voimasanat”-teos esittelee kattavasti erilaisia tutkimusstrategioita, ei mikään tuntunut sopivan katsaukseen. Jyväskylän yliopiston Koppa-internetsivuilta löysimme kriittisen tutkimuksen kuvauksen, joka tuntui osuvalta. Kriittisen tutkimuksen pyrkimyksenä on ymmärtää ilmiötä syvällisemmin, ja mitä ilmiöstä seuraa. Tämän tutkimusstrategian tavoitteena on kyseenalaistaa niitä rakenteita, joissa tutkimuskohde ilmenee. Käännyimme kuitenkin vielä Hakalan puoleen ja saimme vastaukseksi, että kyseessä on konstruktiivinen tutkimus kriittisellä lisällä. Kari Lukan “Konstruktiivinen tutkimusote”-artikkelissa todetaan, että konstruktiiviselle tutkimusstrategialle on tyypillistä, että tutkimuksen kohteena on todellisen elämän ongelma, johon pyritään löytämään käytännön ratkaisu. Tutkimusongelman ratkaisemisella pyritään luomaan uusi konstruktio, jonka avulla kehitetään uudenlainen todellisuus.

Kun tapasimme nimikkotutkijamme Liisa Hakalan, hän kertoi, että ajatus artikkelista heräsi kun Kataisen hallitusohjelmassa 2011 mainittiin liikunta erillisenä taito- ja taideaineista. Suhtautuminen koululiikuntaan muuttuisi, sillä taito- ja taideaineilla katsotaan olevan myös päämäärästä tai lopputuotoksesta riippumaton arvo. Alunperin tutkijoilla oli tarkoituksena kirjoittaa tieteellinen artikkeli. Kommenttikierroksella he kuitenkin saivat palautetta, että artikkelissa esiintyvä ilmiö oli liian kapea tieteelliseen artikkeliin ja siinä oli liikaa teoriaa. Näin artikkelista tuli katsaus.

Katsauksessa tarkastellaan koululiikunnan asemaa uusliberalistisessa maailmassa, jossa koulumaailmaankin on soluttautunut kilpailukykydiskurssi. Tämä on johtanut päämäärätietoiseen terveyspuheeseen, joka aikalaiskeskusteluissa haki asemaansa koululiikunnan määrittäjänä. Katsauksessa kritisoidaan tätä tutkijoiden mukaan “vääristyneen muodon saanutta” terveyspuhetta ja nähdään tämän vievän liikuntaa kouluaineena väärille urille. Tutkijat näkevät terveyspuheen välineellistävän ja mekanisoivan koululiikuntaa, jolloin siitä häviää liikunnan muut ulottuvuudet. Mitattavien tulosten ollessa keskiössä oppilas on tuomittu ikuiseen epäonnistumiseen, sillä aina voisi juosta kovempaa tai elää terveemmin. Terveyspuheen liikuntaa yksiuloitteistava näkökulma ei myöskään ota huomioon hetkessä elämisen tärkeyttä ja lasten tarvetta tähän. Hakalan aiemman tutkimuksen materiaalissa 9-luokkalainen poika toteaakin: “Kaikki tietävät , että koulu tekee hyvää tulevaisuudelle, mutta suurin osa nuorista, mukaan lukien minä, haluaa olla onnellisia NYT eikä kymmenen vuoden päästä”.

Katsauksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja katsauksessa käsite avataan huolellisesti. Sosiaalinen konstruktionismi on ymmärrystapa, jossa otetaan huomioon tiedon vuorovaikutuksessa syntyvä luonne. Se, miten näemme maailman riippuu näkökulmastamme, joka taas on yhteydessä sosiaaliseen ympäristöömme. Käsite on tyypillinen postmodernille ajalle ja taustalla on muutokset tiedon sekä tieteen ymmärtämistavassa. Tavatessamme Hakala kertoi, että näkee teorian merkityksen tärkeänä ja ihmisen ajattelua avartavana. Hakalan sanoin teoria voi olla “tajunnanräjäyttävää”.

Alun vaikeuksien jälkeen opimme pitämään katsauksesta ja teorian auettua pääsimme käsiksi artikkelin ajatuksiin. Katsauksen avautuessa huomasimme olevamme samaa mieltä monista tutkimuksesta nousevista ajatuksista. Koululiikunnan tulee mielestämme olla muutakin kuin mitattavia suorituksia eikä päämääränä voi olla vain tulevaisuuden terveys. Artikkeli on tuonut hyvää näkökulmaa keskusteluun ja avartanut varmasti monen ajatuksia koululiikunnasta.

Hakala kertoi, että tavoitteena oli ollut kirjoittaa hieman kärkäs ja keskustelua herättävä artikkeli. Jäimmekin pohtimaan saako tutkijalla olla näin vahva ennakkoasenne tutkittavaa ilmiötä kohtaan. Toisaalta “Tutkimuksen voimasanat”-teoksessa todetaan, että hahmottaakseen todellisuuden monimuotoisuutta tutkijan tulee valita näkökulma, joka ei koskaan voi olla täysin objektiivinen. Tärkeintä on, että näkökulma tiedostetaan ja hyväksytään tiedon rajallisuus. Artikkelissa tutkijat toteavat myös, että “toisen puolesta tietämisen uhallakin liikkumisen ja terveenä olemisen voi sanoa olevan niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta tavoiteltavaa”. Jäimme miettimään, kuinka tutkijat voivat sanoa näin tutkimuksessa, jonka viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Voiko todella sanoa, että liikkuminen ja terveys on yksilön kannalta tavoiteltavaa jos yksilö ei itse näin koe?  

Ja nyt se hetki mitä te kaikki olette odottaneet! Miten kävi liikunnan Kataisen hallitusohjelman kaavailuiden jälkeen? Ei hätää, liikunta säilyi osana taito- ja taideaineita eikä terveyspuhe saanut yliotetta liikunnasta.Tätä varmasti edesauttoi se, että Hakala oli mukana tekemässä vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Kyseisessä opetussuunnitelmassa liikunnan keskeisiksi sisältöalueiksi on määritelty fyysisen toimintakyvyn rinnalle sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky. Nauttikaamme siis liikunnan kaikista osa-alueista tasapuolisesti!

 

Ryhmä 6: Johanna Kankaanpää, Essi Hernesniemi, Teemu Mielonen, Hanna Majuri, Katariina Laakso, Esra Karsandi, Carina Maria Pellja ja Anni Pelander

 

Lähteet:

Tutkimuksen voimasanat

Jyväskylän yliopisto Koppa-internetsivusto

Konstruktiivinen tutkimusote-artikkeli (Metodix-internetsivusto)

Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014

Kuvat:

https://ubisafe.org/explore/confused-clipart-confused-expression/

https://peda.net/kouvola/perusopetus/koulut/valkealanylakoulu/oppiaineet/terveystieto/nimetön-5ed7/tutkija-gif

http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249224-annika-saarikko-co-perhevapaiden-uudistamiseen-uudenlaista-energiaa

 

Syksyllä 2018 aloittaessamme kasvatustieteiden opinnot, meidät heitettiin suoraan keskelle kasvatustieteellisen tutkimuksen maailmaa. Saimme heti maistiaisen tutkivasta työtavasta, jota opettajankin tulee työssään toteuttaa. Pääsimme valitsemaan itseämme kiinnostavan aiheen ja muodostimme ryhmät sen perusteella. Ensimmäinen tehtävämme oli pohtia mm. kasvatustieteellistä tutkimusta eri näkökulmista ja tutustua kurssin tavoitteisiin. Siltä pohjalta syntyi tämä blogikirjoitus.

Kuten Tutkimuksen voimasanat -teoksessa todetaan (s.10), ihmistieteet eivät ikinä voi olla täysin objektiivisia, sillä tutkimuksen kohteena ovat sosiaalisesti merkitykselliset aiheet. Pohdimmekin, että hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on subjektiivista, mutta pyrkii tiedostamaan omia arvolatauksiaan ja niiden mahdollisia vaikutuksia tutkimustuloksiin.

Hyvässä kasvatustutkimuksessa täytyy ottaa eri lähitieteenalojen tutkimustulokset huomioon ja tutkijalla tulee olla laaja-alainen tuntemus oman tieteenalan tutkimuksesta. Tutkimuksen voimasanat -teoksessa (s.41) todetaankin, että tämä perehtyminen on “työläs, mutta välttämätön vaihe”. Tutkimuksen tulee olla myös eettistä; laadukas tutkimus ei aiheuta kohtuutonta haittaa tutkittaville. Kasvatustieteelliseen tutkimukseen vaikuttaa yhteiskunnan nopea muutos. Mielikuvissamme kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan koululaitoksen ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Pohdimme, että opettajalla on ammatissaan mahdollisuus toteuttaa opetussuunnitelman tavoitteita itse määritteleminsä metodein. Samaa mieltä ollaan myös Opettajan didaktiikka -kirjassa, jossa todetaan seuraavaa; “opetussuunnitelma sitoo, eikä siitä voi poiketa, mutta toisaalta sen rajat ovat niin huokoiset, että konteksti on väljä ja sallii moninaisen toiminnan.” Pedagoginen autonomia on tärkeä taito, joka vaatii harjoittelua ja sitä voidaankin pitää ihanteena.

Mielsimme perinteisen yliopisto-opiskelun hyvin itsenäiseksi, ja sen vuoksi tämän kurssin suorittaminen ryhmissä poikkeaa odotuksistamme. Pohdimme kurssin piilotavoitteita ja näiden merkitystä tulevalle ammattitaidolle. Piilotavoitteiksi oli listattu mm. ryhmätyöskentelytaidot, jotka ovat tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeitä. Opetustyötä ei koskaan pysty tekemään yksin, vaan aina ollaan jonkun kanssa vuorovaikutuksessa. Kurssin tavoitteena on myös auttaa opiskelijoita ymmärtämään yhdessä tekemisen ja ideoimisen merkitys.

Piilotavoitteissa mainittu ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen on myös tärkeää, sillä tulevaisuuden ongelmien ja haasteiden ennakointi, sekä valmiiden toimintamallien antaminen on mahdotonta. Meidän on opittava kohtaamaan haasteita sekä selviytymään niistä luovasti niin yksin kuin osana ryhmää tai yhteisöä. Piilotavoitteiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan sitä tosiasiaa, että oppimista tapahtuu kaiken aikaa, myös varsinaisten tavoitteiden ja tehtävien ulkopuolella.

Johanna Kankaanpää, Essi Hernesniemi, Teemu Mielonen, Hanna Majuri, Katariina Laakso , Esra Karsandi, Carina Maria Pellja ja Anni Pelander