Heippa kaikille!
Saimme tehtäväksemme kirjoitella vähän ajatuksistamme ja odotuksistamme yliopisto-opiskelusta. Lisäksi pohdimme myös, mitä tarkoittaa ja millaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus. Vielä lopuksi keskustelimme kyseisen kurssin työtavoista ja ryhmätyöskentelystä unohtamatta mainita kaikkia niitä ennakko-oletuksia, joita meillä oli ennen kurssin alkua.
Lähdimme ryhmämme kanssa aluksi selvittämään, mitä on kasvatustieteellinen tutkimus. Helsingin yliopiston määritelmä kasvatustieteellisestä tutkimuksesta oli:”Tutkimus liittyy inhimilliseen kasvuun, kehitykseen, opetukseen ja oppimiseen erilaisissa konteksteissa.” (https://www.helsinki.fi/fi/kasvatustieteellinen-tiedekunta/tutkimus) Luettu 6.9.2018.
Ryhmämme mielestä keskeisimpiin hyvän kasvatustieteellisen tutkimuksen piirteisiin lukeutuvat muun muassa yhteistyö muiden lähitieteiden kanssa, objektiivisuus, yhteiskunnallinen vastuu, merkityksellisyys ja tavoitteellisuus. Yhteistyö muiden lähitieteiden kanssa mahdollistaa monipuolisen näkökulmien käytön tutkimuksessa, sekä laajan teoriapohjan tutkittavalle aiheelle. Tämän kaltainen tutkimus on yhteiskunnallisesti merkityksellistä, sillä se tarkoittaa vastuun kantamista tutkimuksesta ja sen tuloksista. Tutkimuksessa pidämme tärkeänä myös objektiivisuutta, sillä esimerkiksi tutkijan ennakkoluulot tutkittavasta ilmiöstä eivät saa vaikuttaa tulosten tulkintaan. Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa tärkeää on myös monipuolisten tutkimusmenetelmien käyttö, koska tutkittavat ilmiöt ovat yleensä laajoja ja moniulotteisia, jolloin yksi tutkimusmenetelmä saattaa antaa vain yhden näkökulman ilmiöstä. Mielestämme hyvällä tutkimuksella tulee aina olla jokin selkeä tavoite. Lisäksi sen tulisi tuoda uutta tietoa, vahvistaa aiempaa tietoa tai auttaa meitä ymmärtämään jotakin ilmiötä paremmin.
Mihin kasvatustieteellistä tutkimusta siis mielestämme tarvitaan? Se on tärkeässä asemassa esimerkiksi erilaisten ilmiöiden ymmärtämisessä ja ongelmien ratkomisessa. Tämän kaltaista tutkimusta tarvitaan myös muuttuvassa maailmassa: ajan kuluessa kohtaamme uudenlaisia haasteita, kuten esimerkiksi digitalisaatio. Tutkimuksen avulla ymmärrämme näitä uusia ilmiöitä sekä niiden tuomia haasteita ja mahdollisuuksia paremmin. Kasvatustieteellisen tutkimuksen avulla saavutetun ymmärryksen pohjalta suunnitellaan myös esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmia, joten sen rooli yhteiskunnassa on merkittävä.
Pohdimme myös millaista tutkijan työ on. Uskomme sen olevan vuorovaikutuksellista, monipuolista, käytännönläheistä ja luovaa. Lisäksi uskomme aineistojen vaativan tarkkaa tulkintaa. Tulkinnallisuus voi kuitenkin olla myös haastavaa, esimerkiksi luokkahuonetilanteen tai omien ennakkoluulojen takia. Vuorovaikutus on varmasti merkittävä osa tutkijan työtä nykypäivänä. Tutkimusta ei enää tehdä kovin paljoa yksin vaan erilaisissa tutkimusryhmissä. Tämän takia vuorovaikutustaidot ovatkin tärkeitä tutkijalle. Työn monipuolisuus syntyy mielestämme siitä, että tutkimuksen teko on pitkä prosessi, johon kuuluu monia eri vaiheita. Tutkijan on siis tehtävä erilaisia asioita aina tiedonkeruusta tutkimuksen kirjoittamiseen. Ajattelemme työn olevan myös melko käytännönläheistä verrattuna monen muun alan tutkijan työhön, sillä kasvatustieteellistä tutkimusta tehtäessä saatetaan monesti mennä kouluihin tutkimaan ja käyttää myös esimerkiksi osallistavaa tutkimusta.
Vaihdoimme myös ryhmämme kanssa ajatuksia yliopistossa opiskelemisesta. Heti alkuun sana yliopisto-opiskelu tuo mieleemme teoriapainotteisen ja akateemisen opiskelutavan. Opinnoissa korostuu itsenäinen tiedonhaku ja -tuottaminen, eikä valmiita vastauksia ole yhtä helposti saatavilla kuin peruskoulussa ja lukiossa. Tärkeää on muistaa kyseenalaistaa esimerkiksi teorioita tai tutkimustuloksia ja käyttää hyödyksi oikeutta kuulua osaksi tiedeyhteisöä. Opinnoissa tehdään paljon erilaisia ryhmätöitä ja -projekteja, ja tavoitteena onkin oppia toimimaan erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa ryhmissä. Opiskelijalla on itsellään vastuu omista opinnoistaan ja oppimisestaan. Jokaisella on mahdollisuus suunnitella itselleen sopivat tavoitteet ja vastuu niiden toteutumisesta.
Kurssin ”Kohti tutkivaa työtapaa” pedagoginen lähestymistapa on ryhmämme mielestä opiskelijalähtöistä, suurimmaksi määrin itsenäistä sekä laajoja kokonaisuuksia käsittävää, tutkivaa toimintaa. Yhteiset kokemuksemme tutkivista opetusmenetelmistä pohjautuvat lukioaikoihin.
Silloinen tutkiva työskentely oli enimmäkseen pitkälle ohjeistettua ja opettajakeskeistä, eikä niin oma-aloitteista ja vastuun kantavaa työskentelyä kuin tällä kurssilla. Toisin kuin lukiossa, ”Kohti tutkivaa työtapaa”-kurssilla saimme heti alkuun valita yhteisen tutkimuksemme aiheen omien mielenkiinnon kohteiden pohjalta.
Kurssia edeltävät tietomme opiskelijalähtöisistä ja tutkivista opetusmenetelmistä ylemmällä korkeakouluasteella ovat hyvin vähäiset, joten tulemme oppimaan paljon uutta kyseisestä aiheesta.
Mia Laitinen, Tessa Rinkinen, Sini Saari, Liina Maximova, Taru Kyllönen, Hilma Ukkola, Ida Horttanainen, Saara Tattari, Elias Linnas ja Petteri Paajanen