Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on moniuloitteinen kokonaisuus, jolla on paljon yhteyksiä muihinkin tieteenaloihin. Tällaisia ovat erityisesti psykologia, yhteiskuntatieteet, sosiologia ja biologia. On tärkeää ottaa huomioon myös tutkimuksen eettisyys, jolla tarkoitetaan esimerkiksi tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumista sekä yksityisyyden turvaamista. Muiden tutkimusten tavoin, myös kasvatustieteellisten tutkimusten tulisi olla julkisia, jotta muutkin voivat tarkastella niitä kriittisesti ja tehdä mahdollisia jatkotutkimuksia.
Kasvatustieteellisiä tutkimuksia tarvitaan, jotta koulumaailmamme kehittyisi muuttuvan yhteiskunnan mukana. Tutkimuksesta on hyötyä mm. opettajankoulutuksen kehittämisessä ja sitä kautta myös tulevaisuuden koulumaailmassa. Yhteiskunnan tasolla kasvatustieteellinen tutkimus heijastuu päätöksentekoon, sillä opetussuunnitelmat laaditaan osittain tutkimustulosten pohjalta. Näiden suunnitelmien perusteella opettajat toteuttavat käytännön opetusta.
Tutkijan työ kasvatustieteellisessä tutkimuksessa sisältää moniammatillista yhteistyötä ja jatkuvaa kehittymistä. Työ sisältää paljon itsenäistä työskentelyä, mutta myös paljon yhteistyötä eri projektien kanssa, riippuen tutkimuksen aiheesta. Oppimisympäristöt, kasvatuksen filosofia ja erityisopetuksen kehittäminen ovat keskeisiä teemoja rajattomien mahdollisuuksien verkossa.
Luennolla mainittiin lisäksi siitä, että kurssi toteutetaan pedagogisesti eri tavalla kuin miten perinteisesti yliopisto-opinnot toteutetaan. Ero näkyy siinä, että tarvittavia materiaaleja tehtävien ratkomiseksi ei luovuteta opiskelijalle suoraan, vaan opiskelijaryhmät joutuvat itse löytämään ne. Sen lisäksi tehtävänannot ovat laajoja ja vaativat ongelmaratkaisutaitoja. Kurssilla mainittiin, että tästä on tullut valituksia ja se on aiheuttanut hämmennystä, sillä ohjeistus kurssin suorittamiseen ei kuulemma ollut selkeä. Oletamme, että valituksia ja hämmennystä ei olisi syntynyt, jos tämä työskentely tapa olisi ollut ennestään tuttua opiskelijoille. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole ennestään tuttua perus- ja lukio-opetuksesta, joissa lähtökohtana on aina tarvittavien materiaalien saaminen, selkeät ohjeistukset ja selkeät raamit, joiden sisällä toimia. Koulussa tietoa muistetaan ulkoa ja sitä ymmärretään, mutta kaikki syvemmät oppimisen tasot jäävät heikoiksi. Oppimisen syvempiä tasoja ovat esimerkiksi tiedon käyttöönotto ja soveltaminen, tiedon analysoiminen, tiedon arvosteleminen ja uuden tiedon luominen. Syvemmät tasot vaativat ajattelua. Luettujen ajatusten/tiedon toistaminen ja sen ymmärtäminen ei riitä. Odotamme mielenkiinnolla, miten selviämme tulevista tehtävänannoista, jotka vaativat vastausten löytämistä omatoimisesti. Tällä kurssilla emme tule pärjäämään peruskoulun ja lukion oppimistavalla: ”luetaan asiaa, toistetaan asia omin sanoin ja unohdetaan se heti kun saa.”
Aiempi koulutus (peruskoulu, lukio) ei opetusmenetelmiltään tue argumentoinnin taitojen kehittymistä. Varsinkin ala-ja yläkouluissa opettajan asema luokkatilassa suorastaan kieltää opetettavan asian kyseenalaistamisen. Vaikka peruskoulusta saatu oppimisen ja opiskelun malli ei ohjaa argumnetoinnin saloihin, oppimista tapahtuu toki muuallakin. Yliopistoa edeltäviä opintoja on vahvasti ohjanneet myös ympäristön luomat roolit ja odotukset, oppilaan rooli alistuvana tiedonvastaanottajana ja opettajan rooli ylhäältäpäin operoivana tiedon hallitsijana. Näistä lähtökohdista käsin onkin vaikea asettua uuteen rooliin tasa-arvoiseksi toimijaksi, osaksi tiedeyhteisöä. Näiden vastakkaisten toimintatapojen välissä tuntuu toisaalta, että yliopistossa opiskelu on kovin velvoittavaa, ja haastavampaa kuin aiemmat oppimisen mallit.
Kokemukset koulumaailman argumentoinnista ja väittelytaidoista kohdistuivat lähinnä kielten ja puheviestinnäin kurssien väittelytilanteisiin, jotka taas noudattivat tiettyä säännönmukaista järjestystä eivätkä kokemuksiemme mukaan ole sinällään siirrettävissä käytäntöön ja yliopisto-opiskelujen tueksi. Esimerkiksi lukiossa väittelyiden tavoitteena oli aina “voittaa” vastakkainen näkemys ja kaikin keinoin kumota vastakkaiset väitteet, eikä tämänkaltainen toiminta varsinaisesti edistä taitoja osallistua argumentoivaan keskusteluun saati olla osana tasa-arvoista, argumentoivaa keskustelua sekä tiedeyhteisöä.
Yksi hyvä piilotavoite ryhmätyössä on toimia vastuuta ottaen osana ryhmää. Tämä tavoite on haasteellisempaa saavuttaa aiempien ryhmätyökokemustemme vuoksi. Peruskoulussa sekä lukiossa olemme tottuneet toimimaan verrattain pienemmissä ryhmissä sekä ryhmätyöasetelma on ollut erilainen. Yleisesti ottaen tavoitteena on ollut lyhytaikaisempi ryhmätyön teko, johon on ollut saatavilla jo valmista tietoa sekä selkeä päämäärä. Myös opettajan rooli ohjaavana tekijänä ryhmätyön taustalla esimerkiksi jatkuvan seurannan ja palautteen antamisen myötä on ollut vahvasti vaikuttamassa ryhmätyön etenemiseen. Tässä uudessa tilanteessa joudumme itse suunnittelemaan kaiken lähes alusta loppuun sekä kantamaan yksin vastuun työn kulusta. Miten siis ottaa huomioon ryhmän koko työskennellessämme, jotta kaikki kokisivat kantavansa yhtä paljon vastuuta sekä saisivat yhtälailla mahdollisuuden osallistua työntekoon? Peruskoulussa ja lukiossa opetusmenetelmät saattoivat jopa kannustaa kiertämään tehtävänantoja sekä toimimaan siten, että suoriutumisesta koituisi mahdollisimman vähän itselle vaivaa.
Lisäksi kurssin eräistä piilotavoitteista keskittyy siihen, että opimme toimimaan ryhmänä, joka on enemmän kuin osiensa summa. Jotta ryhmä saavuttaa tavoitteensa tehokkaimmalla ja antoisimmalla mahdollisella tavalla, ryhmädynaamikan pitää pelata. Varsinkin lukiossa ollaan opittu, että ongelmanratkaisu onnistuu parhaiten, kun ryhmällä on yhteisymmärrys. Miten voimme antaa rakentavaa kritiikkiä ryhmäläisilemme ja miten se vaikuttaa ryhmädynaamiikkaan? Usein ryhmässä ei uskalleta nostaa esiin jonkun muun virheitä, mutta odotamme, että tällä kurssilla opimme huomaamaan ja nostamaan esille alueita, joissa olisi parantamisen varaa ryhmän yhteisen hyvän vuoksi. Toivomme, että se ei vaikuta ryhmädynaamiikkaan kielteisesti vaan rikastuttavasti.
Krista Eteläpää, Amanda Poutiainen, Annuliina Pulli, Eveliina Juvonen, Lamia Khan, Raisa Marjakangas, Noora Lahtinen, Sonja Ohra-aho, Tex Suchodolski, Johanna Hyvönen – Ryhmä 7