Boethius, Filosofian lohdutus — (Anselm, Monologion ja Proslogion) — Lombardus, Sentenssit I, d. 1-2 — Lombardus, Sentenssit I, d. 3 — Kvestiomenetelmä —Tuomas, Sentenssit I, d. 1 — (Tuomas, Summa theologiae I) — Ockham, Sentenssit I, d. 1 q. 1
Boethius, Filosofian lohdutus, V kirja, proosa 6 (pdf, 4 sivua)
Boethius (n. 476 – n. 526) kuuluu oikeastaan myöhäisantiikkiin, vaikka häntä on tapana käsitellä keskiajan ajattelijana. Filosofian lohdutus -teoksen päättävässä jaksossa on aiheena Jumalan ennalta tietäminen ja tahdon vapaus. Asiaa selvittäessään Boethius tarkastelee ikuisuutta ja ajallista olemassaoloa ja tekee välttämättömyyden käsitettä koskevan erottelun. Alkuteksti löytyy täältä (ed. James J. O’Donnell, Perseus Digital Library). Sarsilan suomennoksessa (Vastapaino 2001) vastaava kohta on sivuilla 142–148. Blogiin 7.11.2016.
Anselm Canterburylainen, Monologion ja Proslogion
Blogissa aikaisemmin saatavilla olleet katkelmat Anselm Canterburylaisen (1033–1109) varhaisteoksista on poistettu, koska teosten suomennos ilmestyy Gaudeamuksen kustantamana nimellä Kaksi kirjoitusta Jumalan olemassaolosta. Monologion ja Proslogion (huhtikuu 2019). Päivitetty 7.3.2019.
Petrus Lombardus, Sentenssit neljässä kirjassa, esipuhe ja kirjan I jaksot 1–2 (pdf, 16 sivua)
Petrus Lombarduksen (n. 1100–60) laatima teologian kokonaisesitys (n. 1050–58) rakentuu suureksi osaksi kirkkoisien teoksista otettujen auktoritatiivisiksi ajateltujen lainausten varaan. Esipuheessa Lombardus kuvailee teoksensa tavoitteita. Ensimmäisen kirjan jaksossa 1 hän tekee erottelun toisaalta asioiden ja merkkien (res–signa), toisaalta käyttämisen ja nauttimisen välillä (uti–frui). Lombardus käyttää näitä erotteluja perustellakseen teoksessa noudatettavaa käsittelyjärjestystä. Ensimmäiseksi käsitellään asiaa, josta tulee nauttia, eli Jumalaa. Aiheen käsittely alkaa jaksossa 2 kolminaisuusoppia koskevalla alustavalla keskustelulla. Johdattavien huomautusten jälkeen Lombardus perustelee kolminaisuusoppia Raamatun lausumilla ja niitä koskevilla tulkinnoilla. Ajanmukaisessa editiossa (1971) esipuhe on s. 3–4, jaksot 1–2 taas s. 55–68. (Bibliotheca Augustanassa olevan latinankielisen tekstin [täällä] pitäisi perustua tuohon editioon, mutta siinä on kummallisia virheitä.) Vanhempi editio (1916) löytyy täältä (esipuhe s. 1–4, jaksot 1–2 s. 14–29). Blogiin 17.11.2016. Päivitetty 11.4.2018.
Petrus Lombardus, Sentenssit neljässä kirjassa, kirjan I jakso 3 (pdf, 9 sivua)
Kolminaisuusopin alustava tarkastelu jatkuu jaksossa 3, jossa Lombardus esittää järkiperusteisia näkökohtia tämän opin tueksi – nekin suurimmaksi osaksi kirkkoisiltä tai muilta aikaisemmilta kirjoittajilta lainattuja. Lombardus perustelee ensin Jumalan luonnollisen tuntemisen mahdollisuutta yleensä. Keskeisellä sijalla jaksossa on Augustinuksen kirjoituksiin palautuva ajatus ihmisen sielusta löytyvästä ”kolminaisuuden kuvasta”. Ajanmukaisessa editiossa (1971) jakso 3 on s. 68–77, vanhemmassa editiossa s. 30–39 (täällä). Blogiin 17.11.2016. Päivitetty 11.4.2018 (kaksi lukua lisätty, jakso 3 erotettu omaksi tiedostoksi).
Kvestiomenetelmä (esimerkkinä Tuomas Akvinolainen, Quodlibet VII, q. 5, a. 3) (pdf, 1 sivu)
Keskiajan yliopistoteksteissä käytetään usein niin sanottua kvestiomenetelmää (lat. quaestio kysymys). Sen perusajatus on yksinkertainen: 1. muotoillaan jokin kysymys, johon voidaan vastata joko kyllä tai ei (esim. ”onko Jumala olemassa”); 2. esitetään perusteluja ensin toisen (2a), sitten toisen (2b) vastausvaihtoehdon puolesta; 3. seuraa asian varsinainen käsittely, jossa kirjoittaja perustelee laajemmin, kumpi vaihtoehto on oikea; 4. lopuksi kirjoittaja vastaa vastakkaista kantaa tukeviin perusteluihin — joko kohdasta (2a) tai kohdasta (2b) — osoittaakseen, että nuo perustelut eivät ole esteenä kohdassa 3 esitetyn kannan omaksumiselle. Kvestiomenetelmän lähtöideana oli arvatenkin sen varmistaminen, että kumpaankin suuntaan olevat perustelut tulisivat huomioon otetuiksi. Usein siihen kuitenkin suhtauduttiin jonkinlaisena muodollisuutena: se oli akateemisen esitystavan konventio.
Kvestiomenetelmästä on erilaisia muunnelmia. Eräänlaisena peruskaavana voidaan pitää Tuomas Akvinolaisen Summa theologiae -teoksessa käyttämää muotoa. Kohdassa 2a Tuomas esittää joitain perusteluja sen kannan puolesta, jota hän ei kannata; kohta alkaa sanoilla videtur quod (”näyttää, että”). Kohdassa 2b hän esittää yhden (harvoin useamman) perustelun oman kantansa puolesta; kohta alkaa sanoilla sed contra (”mutta tätä vastaan”, ”toiselta puolen”). Johannes Duns Scotuksen ja William Ockhamin kvestiot noudattavat lähtökohtaisesti samaa peruskaavaa. He sanovat kohdassa 2a esitettyjä argumentteja ”pääasiallisiksi perusteluiksi” tai ”pääasiallisiksi argumenteiksi” (rationes principales tai argumenta principalia). Akvinolaisen kohdalla on huomattava, että hän käyttää kvestiomenetelmän mukaan rakennetusta tekstiyksiköstä nimeä ”artikla” (articulus), kun taas ”kvestio” toimii nimenä yhdestä tai useammasta artiklasta koostuvalle ylemmän tason yksikölle.
Esimerkkinä kvestiomenetelmän mukaan rakennetusta tekstistä on tässä Tuomaan tarkastelu siitä, piinaavatko tuomittujen ruumiita helvetissä madot ja ruumiillinen itku. Hän vastaa kieltävästi, mutta tarkastelusta käy ilmi, että hän ei täysin sulje pois myöntävänkään vastauksen mahdollisuutta. Alkuteksti on Corpus thomisticum -sivustolta (täällä). Blogiin 1.7.2018.
Tuomas Akvinolainen, Sentenssien selitys I, jakso 1 (pdf, 22 sivua)
1220-luvulta alkaen pitemmälle edenneen teologian opiskelijan velvollisuuksiin kuului (tyypillisesti reilun 30 vuoden iässä) niin sanottujen sentenssiluentojen pitäminen. Kyseisessä laajassa luentosarjassa opiskelijan oli määrä käydä läpi kaikki kristillisen opin aihealueet Petrus Lombarduksen Sentenssien esitysjärjestystä seuraten. Sentenssiluentoihin liittyy sentenssikommentaareiksi sanottu kirjallisuuden laji, johon kuuluu erityyppisiä teoksia. Tuomas Akvinolaisen (1225–74) Sentenssien selitys (Scriptum super Sententiis, 1252–56) on esimerkki 1200-luvun puolivälin sentenssikommentaarista. Tuomaan kommentaari alkaa yleisellä esipuheella. Sitten hän käy Lombarduksen teoksen kurinalaisesti läpi alkaen tämän kirjoittamasta esipuheesta ja edeten sitten jakso jaksolta.
Yksittäisten jaksojen käsittelyn kaava on seuraava: 1. Tuomas esittää yksityiskohtaisen analyysin siitä, miten Lombarduksen teksti tulee jäsentää; 2. hän käsittelee tarkemmin joitain kysymyksiä, jotka liittyvät jakson aihepiiriin (mutta eivät välttämättä nouse suoraan Lombarduksen tekstistä); 3. hän palaa takaisin Lombarduksen tekstiin ja käsittelee sen sisältöön ja tulkintaan liittyviä ongelmia. Kohdassa 2 käsittely noudattaa niin sanottua kvestiomenetelmää. On kuitenkin huomattava, että Tuomas itse käyttää kvestiomenetelmän mukaan rakennetusta tekstiyksiköstä nimeä ”artikla” (articulus), kun taas ”kvestio” toimii nimenä yhdestä tai useammasta artiklasta koostuvalle ylemmän tason yksikölle. Joissain artikloissa on oletettuna useia vaihtoehtoisia muotoiluja itse kysymykselle (ks. esim. q. 1, a. 1).
Esimerkkinä on tässä kirjan I jakso 1, jonka pääaiheena on nauttimisen ja käyttämisen erottelu. Taustaksi kannattaa ensin lukea vastaava kohta Lombarduksen tekstistä (suomennos edellä). Alkuteksti on Corpus thomisticum -sivustolta (täällä). Blogiin 11.4.2018.
Tuomas Akvinolainen, Summa theologiae, osa I
Blogissa aikaisemmin saatavilla olleet katkelmat Tuomas Akvinolaisen (1225–74) teoksen Summa theologiae (1265–73) ensimmäisestä osasta on poistettu, koska osan I kysymysten 1–26 suomennos ilmestyy Gaudeamuksen kustantamana nimellä Jumalan olemassaolo, ominaisuudet ja toiminta (lokakuu 2023). Päivitetty 20.9.2023.
William Ockham, Sentenssien selitys I, jakso 1, kvestio 1 (pdf, 17 sivua)
William Ockhamin (n. 1287–1347) sentenssikommentaari (1317–18) havainnollistaa lajityypin myöhempää kehitystä (vrt. Tuomaan kommentaari edellä). Teoksen jäsennys on periaatteessa Lombarduksen Sentenssien kirjojen ja jaksojen mukainen, mutta Lombarduksen tekstiä ei varsinaisesti selitetä. Tavoitteena ei myöskään näytä olevan eri jaksojen tasapuolinen käsittely, vaan joitain jaksoja (kirjassa I erityisesti jaksoja 1–3) käsitellään huomattavan laajasti ja joitain muita paljon suppeammin. Usein kommentaari saattoi jäädä myös kesken. Ockhamin kommentaarissa kirja I on työstetty, kun taas muista kirjoista on olemassa sarja kuulijoiden muistiinpanoihin perustuvia kvestioita. Tarkastelut ovat kvestiomenetelmän mukaisia sikäli, että alussa esitetään kysymys ja joitain ”pääasiallisia argumentteja”, joihin vastataan kvestion lopussa. Väliin sijoittuva asian varsinainen käsittely saattaa olla monipolvinen ja – argumentaation tiukkuudesta huolimatta – rönsyileväkin.
Kirjan I jakson 1 kvestion 1 aiheena on käyttämisen luonne (nauttimisen vastakohtana) ja kysymys käyttämisen asianmukaisesta kohteesta. Ockhamin mukaan käyttäminen on tahdon akti, ja varsinaisen aiheen käsittelyn ohessa hän esittää laajoja tarkasteluja siitä, miten kyseisen tahdon aktin rakenne tulee käsittää. Taustaksi kannattaa ensin lukea vastaava kohta (jakso 1, luvut 2–3) Lombarduksen tekstistä (suomennos edellä). Ockhamin teoksen alussa on koko sentenssikommentaaria koskeva esipuhe, joka on usean sadan sivun mittainen ja sisältää 12 kvestiota. Jaksossa 1 on suomennetun kvestion lisäksi 5 muuta laajaa kvestiota. Alkuteksti on Ockhamin teologisten teosten edition osasta 1 (1967, 371–393) . Alkuteksti löytyy (typografialtaan pelkistettynä) myös täältä. Blogiin 1.7.2018.