Kuudes ja samalla toiseksi viimeinen kurssikerta aloitettiin lyhyellä teoriaosuudella, jonka jälkeen päästiinkin hyytävään säähän kävelemään ja keräämään pisteitä Epicollect5-sovelluksella. Ulkona liukastellessa keräsimme jokainen eri puolilta Helsinkiä (ja myös ympäri Suomea) sijainteja, joihin liitimme muutamien kysymysten avulla koordinaattien lisäksi myös muuta tietoa. En ollut aiemmin kuullut kyseisestä sovelluksesta, mutta se oli mielestäni hyvin kiehtova, ja sen avulla saa varmasti tuotettua paljon erilaista informaatiota. Sovellus toimisi myös varmasti todella hyvin opetuksessa eri-ikäisille koululaisille ja opiskelijoille, koska se tuo hieman konkretiaa siihen, mitä tehdään unohtamatta faktaa siitä, että se on myös hauskaa! Sopii siis hyvin myös itsenäisen tehtävän opetusteemaan, mutta palaan siihen myöhemmin.
Kerättyjen pisteiden avulla tuotimme interpoloitua tietoa kartalle QGIS:n avulla. Tämä kävi yllättävänkin yksinkertaisesti, koska tiedot sai ladattua sovelluksesta csv-muotoisena ja näin niitä pystyi hyödyntämään myös QGIS:n puolella kunhan muisti tarkistaa esimerkiksi koordinaattijärjestelmän ja muut “Add delimited text layer” -ikkunan asetukset. Sen jälkeen päästiinkin interpoloimaan. Kurssikerralla käytettiin IDW interpolation vaihtoehtoa, mutta QGIS:ssä on tarjolla myös TIN interpolation. Alla kartta lopputuloksesta, joka saatiin aikaan turvallisuuden tunnetta koskevan kysymyksen vastauksista (kuva 1).
Yhteisen tehtävän jälkeen siirryttiin itsenäiseen työskentelyyn ja hasardeihin. Tehtävänä oli tuoda itse aineistoa QGIS:iin visualisoitavaksi. Tarkoitus oli myös tuottaa sellaisia esityksiä, joita voisi hyödyntää opetuksessa. Riippuu tietysti opetettavien iästä, mitä he ymmärtävät, mutta halusin joka tapauksessa lähteä tuottamaan karttoja, jotka ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja värien sekä muotojen avulla kuvastavat parhaiten haluttua aihetta. Esimerkiksi visuaalisille oppijille näistä pistekartoista voisi olla enemmän hyötyä kuin saman aiheen tekstimuotoisesta esittämisestä.
Yllätin itsenikin ja onnistuin miniohjeiden avulla ja seuraavaa karttaa tehdessä en tarvinnutkaan enää ollenkaan ohjeita. Päätin siis käyttää aineistoa maanjäristyksistä ja tulivuorista, koska koin, että niitä yhdistelemällä saa hyvin selitettyä maapallon seismistä toimintaa. Tein kolme karttaa, joista yhdessä näkyy kaikki yli yhden magnitudin järistykset vuosien 1950-2012 ajalta (kuva 2). Toisesta kartasta löytyy samaa tietoa, mutta yli kuuden magnitudin järistyksistä (kuva 3). Viimeisessä kartassa visualisoin tulivuorten sijaintia ja vielä yli kahdeksan magnitudin järistyksiä (kuva 4). Koitin pitää kartat mahdollisimman yksinkertaisina siten, että niissä ei ole kerralla liikaa tietoa, jotta ne olisivat mahdollisimman havainnollistavia. Käytin myös värejä havainnollistamisessa: vihreää (yli 1 magnitudia), oranssia (yli 6 magnitudia) ja punaista (yli 8 magnitudia). Tulivuoret tein kolmion muotoisiksi kuvastamaan vuoria. Halusin yhdistää voimakkaiden maanjäristysten ja tulivuorten pisteet samaan karttaan, koska siitä voi myös havainnoida, että suurimmat maanjäristykset ovat kyseisinä vuosina yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tapahtuneet Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Opetustilanteessa voisin myös näyttää magnitudiasteikkoa kuten tätä kuvaa Tieteen Kuvalehdestä, jossa värit kuvaavat järistyksen voimakkuutta kuten kartoissanikin.
Kartat kuvaavat siis tarkalleen ottaen kahta erilaista hasardia ja seismistä toimintaa maapallolla, mutta sen voisi hyvin yhdistää myös litosfäärilaatoista opettamiseen. Nämä kaikki kuitenkin linkittyvät toisiinsa ja maanjäristysten selkeällä alueellisella jakautumisella voi hahmotella myös litosfäärilaattojen saumoja. Esimerkiksi tästä National Ocean Servicen nettisivuilta löytyvästä kuvasta voi hahmotella sekä litosfäärilaattojen saumoja että maanjäristysaktiivisuutta.
Karttoja tehdessä koitin laittaa niihin mittakaavat, mutta se ei jostain syystä onnistunut. Iiriksen blogista löytyy myös samasta aiheesta pohdintaa ja myös mainiot askel askeleelta tehdyt ohjeet ongelmakohdissa. Kannattaa siis ihmeessä katsoa, jos on huomannut samanlaisia ongelmia (Turunen 2021). Jätin lopulta myös pohjoisnuolen laittamatta ja huomasin sen puuttuvan monelta muultakin. En tiedä oliko ratkaisu oikea, mutta tällaiset kartoista tällä kertaa tuli. Villen ja Roosan blogeista löytyy aika lailla samanlaista ajatuksen juoksua kuin minultakin pohjoisnuoleen liittyen, joten en selkeästi ollut yksin pohtiessani sitä (Väisänen 2021, Harmonen 2021).
Lähteet:
National Oceanic and Atmospheric Administration, https://oceanservice.noaa.gov/facts/tectonics.html (vierailtu 25.2.2021)
Tieteen Kuvalehti, https://tieku.fi/luonto/luonnonkatastrofit/maanjaristys/miten-jaristysta-mitataan (vierailtu 25.2.2021)
Turunen Iiris (2021) https://blogs.helsinki.fi/iiristur/ (vierailtu 25.2.2021)
Väisänen Ville (2021) https://blogs.helsinki.fi/villvais/ (vierailtu 25.2.2021)
Harmonen Roosa https://blogs.helsinki.fi/harmoroo/ (vierailtu 25.2.2021)