Neljännellä kurssikerralla tarkasteltiin piste- ja ruutuaineistoja, palauteltiin mieleen peruspaikkatiedon ominaisuuksia, sekä saatiin taas hieman lisätietoa näistä aineistoista. Kurssikerran tehtävinä toimivat ruudukon luominen pääkaupunkiseudun aineistokarttaan, jossa tuotettiin uutta tietoa tietokantaan maantieteellisiä kohteita hyödyntämällä, sekä ensimmäistä kertaa päästiin operoimaan rasteriaineistojen kanssa.
Itsenäiset tehtävät: Ruututeemakartan luominen
Kurssikerran kotitehtävänä toimi tällä kertaa jo tunnilla käsitellyn aineiston muokkaaminen soveltavasti. Tehtävänä oli laskea absoluuttisten arvojen sijaan suhteellisia arvoja muuttujien välillä, ja laatia ruututeemakartta, joka näkyy kuvassa 1.
Aineistona toimi hyvin kattava tietokanta pääkaupunkiseudun asukkaista, joka sisälsi paljon erilaista dataa, joten tehtävässä oli tärkeää onnistua karsimaan epäolennaiset muuttujat pois ja päästä työskentelemään haluttujen muuttujien kanssa. Harmaita hiuksia tällä kertaa tuottivat oikeat tietokantaliitokset ja layereiden tallentaminen onnistuneesti siten, että lopputuloksena olisi vain haluttuja tasoja, eli ruudukko, tietoa sisältävät ruudukon pisteet ja turhia ruudukoita sisältämätön alue.
Valitsin tarkasteltaviksi muuttujiksi ulkomaankansalaisten osuuden väkiluvusta, ja tämä on ilmoitettuna yksikköprosenttilukuna legendassa. Karttaan voisi lisätä alueen paikannimistöä ja muuta sijaintitietoa, jotta se olisi lukijalleen informatiivisempi. Värejä olisi voinut miettiä enemmän, ensin kokeilin punaista, mutta se olisi tuonut melko kielteisen kuvan ulkomaankansalaisten osuudesta alueella. Toisaalta väriksi olisi sopinut jokin hyvin neutraali, kuten vihreä tai vaikka koko värispektrin käyttäminen, niin kuin Heikki oli blogissaan (2024) tehnyt.
Ruututeemakartta verrattuna koropleettikarttaan voi antaa erilaisia ja tilanteesta riippuen hyvinkin erilaisia tuloksia, mutta itsessään se voi olla varsin pätevä tiettyjen muuttujien esittämiseen kartalla. Karttoja tehdessä on hyvä muistaa valita tilanteelle sopivin vaihtoehto. Ruututeemakarttaakin tehdessä ruutujen koista voidaan periaatteessa muokata millaisia tahansa ja näin vaikuttaa mielikuvaan tietystä alueellisesta esiintyvyydestä. Samoin absoluuttisten arvojen kanssa kannattaa olla tarkkana niiden taipumuksesta vääristää todellisia arvoja matemaattisesta sovelluksesta johtuen.
Myöhemmin alkoi vaivaamaan ensimmäisen kartan keskeneräisyys, joten päätin kokeilla hieman toisenlaista lähestymistapaa ja tarkastella ruotsinkielisten osuutta pääkaupunkiseudun alueella. Se tuotti pienen tauon jälkeen hieman päänvaivaa, mutta lopputulos löytyy kuvasta 2, jossa kuvataan ruotsinkielisten osuutta alueittain absoluuttisina lukuina. Ruututeemakartan yhden ruudun koko oli 1000 metriä x 1000 metriä, joten kartta näyttää ruotsinkielisten osuuden neliökilometriltä.
Kartta (Kuva 2) ei tämänlaisena ole kovin informatiivinen, sillä määrälliset osuudet vaihtelevat aluekohtaisesti. Ruotsinkielisten tarkemmasta osuudesta parempaa osviittaa voisi antaa suhteellisia lukuarvoja sisältävä kartta, jota kokeilin alla olevassa tuotoksessa (Kuva 3).
Suhteellisista luvuista erottuukin hieman paremmin mahdollisten ruotsinkielisten alueiden todellisuus. Selkeitä suhteellisia esiintymiä löytyy eritoten Espoosta, erityisesti Suvisaariston alueelta, sekä myös ”rannikko” Vantaalta. Näistä alueellisista esiintymistä voisi kerätä lisääkin informaatiota. Toisaalta suhteellisia lukuja tarkastellessa on hyvä muistaa, että väkiluvultaan pienet ruudut voivat helposti vääristää todellisuutta, esimerkiksi tilanteen ollessa 1:1, jolloin esiintyvyys olisi 100%. Puolensa ja puolensa.
Rasterikuvan tuominen QGISiin ja rinnevarjostuksen tekeminen
Seuraavaksi kurssikerran aikana jo harjoiteltiin rasteriaineiston tuomista ohjelmaan. Tärkeää oli saada tuotua tarvittavat aineistot oikeassa muodossa, sekä käyttää oikeaa koordinaattijärjestelmää (tuttua ETRS-TM35FIN) ja yhdistää rasteriaineistot yhdeksi virtuaaliseksi layeriksi, jotta korkeuskäyriä päästiin tuottamaan. Valittu kuvan 4 alue oli vapaavalintainen, ja valittu sen perusteella, miten sai korkeuskäyrät (5 metrin välein) tarpeeksi tarkasti näkymään.
Tämän jälkeen pyydettiin vielä vertailemaan Paitulin-latauspalvelun tuottamia korkeuskäyriä näihin itse luotuihin Countours-työkalulla tehtyihin käyriin (kuva 5). Havaitaan niissä hieman eroavaisuuksia, itsetehtyjen olevan hieman tarkempia peruskartan korkeuskäyriin verrattuna. Pelkistys on varmasti kylläkin ollut tarpeen ja peruskartan tarkkuuteen sopiva. Toisaalta käyrät myös noudattavat tavallaan hyvin samanlaista kaavaa tarkkuuseroja lukuunottamatta. Lisäsin kuvan 6 vain tarkempaa korkeuskäyrien eroavaisuuksien tarkastelua varten ilman peruskartan aineistoja.
Lopuksi
Kurssikerta päästiin lopettamaan viime jaksosta tutun digitoinnin parissa. Tavoitteena oli digitoida kaikki oleellinen seuraavan kurssikerran Pornaisten aluetta koskevaa työtä varten, siis talot ja merkittävämmät tiet. QGIS:llä digitointi olikin hieman erilaista, kuin viime jaksossa opittu CorelDraw-ohjelmisto. Vaikein tehtävä oli pystyä tallentamaan aineisto uudelleen avautuvassa muodossa. Seuraavaa kurssikertaa odottaen – todennäköisesti tallentumattomien layer -painajaisten siivittämänä.
Lähteet
Paituli (2024). Latauspalvelu. L4322L peruskarttalehti korkeuskäyrät 2010. Viitattu 24.2.2024. Paituli – Download data (csc.fi)
Säntti, H. (2024). Heiggi’s blog: Neljäs kurssikerta. Viitattu 24.2.2024. Heiggi’s blog (helsinki.fi)