Kirjoittaja: Pekka Peura

Minkä tahansa oppimisessa on kaksi erittäin oleellista osaa: tavoitteet ja palaute.

Kouluoppiminen ei ole vain jonkin satunnaisen asian oppimista, vaan siellä oppiminen on ennalta suunniteltua tavoitteellista toimintaa. Tavoitteellinen toiminta puolestaan on mahdotonta ilman tavoitteita. Ne ovat siis keskiössä kouluoppimisessa.

Tavoitteet jäävät koulussa usein liian pienelle huomiolle siten, että vaikka ne ovat aina opettajalle hyvin selkeitä, ne ovat usein oppilaan näkökulmasta epäselviä tai vaikeasti ymmärrettäviä. Opettaja ei pysty oppimaan oppilaidensa puolesta riippumatta siitä, kuinka paljon hän tekee työtä oppimisen eteen. Oppilaiden on aina itse tehtävä työ oman oppimisensa eteen. Tämä edellyttää sen, että tavoitteet ovat sellaisia, jotka oppilas itse ymmärtää ja joihin hän myös henkisesti sitoutuu. Sitoutuminen on oleellista motivaation kannalta.

Miten sitten pystyttäisiin varmistamaan se, että oppilaat sekä ymmärtävät tavoitteet, että myös henkisesti sitoutuvat niihin?

Ymmärtämisen vaatimus saadaan täytettyä sillä, että lähdetään yksinkertaisista ja oppilaan kielellä (ikätaso huomioiden) kirjoitetuista tavoitteista, niistä keskustellaan usein oppilaiden kanssa ja niiden merkitystä yritetään jatkuvasti kirkastaa oppilaille. Tavoitteet eivät siis ole vain jokin ranskalaisilla viivoilla tehty tekstilistaus, joka luetaan läpi ensimmäisellä oppitunnilla ja sen jälkeen oleteta, että koska ne on kerran käyty läpi, ne ovat oppilaan mielessä kirkkaina läpi kurssin tai lukukauden. Oppilas ei ymmärrä tavoitteita ja niiden merkitystä ensimmäisellä kerralla, ei toisella kerralla, eikä vielä 10. kerralla. Niiden tulee olla osa jokapäiväistä arkista oppilaan ja opettajan välistä vuorovaikutusta.

Esimerkiksi omassa opetuksessani lukio-opiskelijani lukevat ja pohtivat (tekevät itsereflektointia) minun heille asettamiani tavoitteita joka ikinen oppitunti. Kirkkaus ja ymmärrys vaatii jatkuvaa toistoa.

Sitoutumisen vaatimus on vähintäänkin yhtä tärkeä ymmärryksen lisäksi. Ymmärrys liittyy siihen, onko oppilaan ylipäänsä mahdollista toimia tavoitteiden mukaisesti, ja sitoutuminen siihen, suostuuko oppilas työskentelemään tavoitteiden mukaisesti. Sitoutumista tukevaa ja työntekoon johtavaa motivaatiota on useita eri lajeja. Esimerkiksi seuraavat ovat usein läsnä koulussa:

• Sisäinen motivaatio: aihe kiinnostaa oppilasta jo valmiiksi, tai hän kokee kyseisen aiheen opiskelun itselleen merkitykselliseksi.
• Autonominen motivaatio: opettaja vahvistaa oppilaan itsemääräämisen ja osaamisen tunnetta, mikä lisää sitoutumista.
• Ulkoinen motivaatio: oppilas työskentelee palkkion toivossa tai rangaistuksen, syyllisyyden ja häpeän tunteen välttämiseksi.

Sisäinen motivaatio olisi tietysti oppimisen kannalta ihanteellisinta, mutta on käytännössä mahdotonta, että jokainen oppilas olisi kiinnostunut jokaisesta oppiaineesta ja aiheesta. Ulkoiseen motivaatioon liittyvät sitouttamisen keinot toimivat hetkittäin, mutta ne eivät ole pitkäjänteisen opiskelun kannalta kovinkaan hyödyllisiä. Autonomisen motivaation tukeminen voisi puolestaan olla opettajan kannalta se voittava ratkaisu. Tuetaan ja lisätään asteittain oppilaan itsemääräämisen ja osaamisen tunnetta. Tavoitteiden näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että kutsutaan oppilaat mukaan tavoitteiden suunnittelu- ja asettelutyöhön.

Se, että oppituntiaikaa käytettäisiin merkittävästi ensin tavoitteiden asettamiseen yhdessä oppilaiden kanssa, ja sen jälkeen niitä vielä kirkastettaisiin ja toistettaisiin usein, vie toki ison osan yhteisestä ajasta. Mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin välttämätöntä ja pitkällä aikavälillä laadukkaaseen oppimiseen johtavaa työtä.

Kirjoittaja: Pekka Peura

Nykyisessä opetussuunnitelmassa tieto- ja viestintäteknologia esiintyy sekä välineenä että oppimisen kohteena. TVT näyttäytyy kurssikohtaisissa tavoitteissa ja sisällöissä kuin myös opetussuunnitelman yleisessä osassa. Opettajina ja oman oppiaineen asiantuntijoina meidän on löydettävä ne oppimisen kannalta merkitykselliset tavat hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa omassa opetuksessamme sekä antaa opiskelijoille valmiuksia heidän elämäänsä (21st century skills).

Esimerkkejä tieto- ja viestintäteknologian käytössä tietokoneavusteisissa mittauksissa ja mikrotason mallinnuksissa

Omassa työssäni tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö alkoi opetusmateriaalin siirtämisestä sähköiseen muotoon kalvoiksi, videoiksi ja simulaatioiksi, joita opiskelijat pystyivät hyödyntämään ajasta ja paikasta riippumatta. Opetusmateriaaleissa pystyn hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian tarjoamaa multimodaalisuutta ja interaktiivisuutta.

GeoGebralla tuotettu simulaatio kaltevan tason voimakuvioiden hahmottamisen tueksi.

Opettajana roolini on muuttunut yhä enemmän oppimisen ohjaajaksi ja suurin osa lähiopetusajasta tulee käytettyä yksilön ajattelu- tai ryhmätyötaitojen kehittämiseen. Tieto- ja viestintäteknologia on tuonut enemmän vuorovaikutusta omaan luokkahuoneeseeni, kun minulla opettajana on enemmän aikaa kohdata jokainen yksilönä ja tukea häntä hänen omalla lähikehityksen vyöhykkeellään (Vygotski, 1978).

Kurssipalaute Flipped learning – menetelmällä toteutetulta matematiikan kurssilta

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että arviointi ohjaa opiskelua ja oppimista enemmän kuin mikään muu tekijä oppimistilanteessa ja nykyisessä opetussuunnitelmassa korostuu erityisesti formatiivinen arviointi. Lähdimme Pekka Peuran ja Janne Cederbergin kanssa kehittämään verkkopalvelua opiskelijan itsearviointitaitojen kehittämiseen ja opiskelun tukemiseen. Loimme tällä ajatuksella Polku-verkkopalvelun. Aikaisemmin olin toteuttanut vastaavia itsearvioitavia välitestejä Google forms -työkalulla, joka on edelleen erittäin toimiva alusta erilaisten kyselyiden tekemiseen. 

Osa FY5-kurssin itsearvioitavasta välitestista.

TVT voi helpottaa muistamisen ja ymmärtämisen harjoittelemista esimerkiksi itsestään tarkastuvien testien, muistikorttien ja pelien muodossa, mutta sen avulla voidaan tavoitella myös Bloomin taksonomian korkeampia tasoja (luominen, analysointi, arviointi). Tulevissa kirjoituksissa esittelen käytännön toimintamalleja ja työvälineitä juuri näiden korkeamman taksonomiatasojen harjoitteluun.

Digitaaliseen ylioppilaskokeeseen valmistautuminen vaatii opettajilta sekä opetuksen että arvioinnin kehittämistä hyödyntämään yhä enemmän ohjelmistoja ja digitaalisia aineistoja. Abitti-kurssikoejärjestelmän harjoittelu sekä tuntityöskentelyssä että kurssikokeissa on hyödylistä opiskelijan arviointiympäristöön tutustuttamiseksi. Kaikkea arviointia ei kuitenkaan Abittilla tarvitse tehdä ja toisiin aineisiin Abittin käyttö soveltuu luotnevammin kuin toisiin. Käytäthän Abittia itsellesi ja opiskelijoillesi sopivimmilla tavoilla, jotta sen käyttö olisi mahdollisimman mielekästä.

Digitaalinen ylioppilastutkinto ja Abitti-kurssikoejärjestelmä

Ohjeita Oma.abitti.fi:n käyttöön

Oma.abitti.fi on digitaaliseeen ylioppilaskokeeseen valmentavan kurssikoejärjestelmän sivusto, jolla opettaja laatii kokeen ja jossa hän suorittaa niiden arvioinnin ja kokeiden sähköisen palauttamisen suoraan opiskelijoiden kokeessa antamiin s-postiosoitteisiin. Palvelu toimii kaikilla selaimilla.

Opetuksen digitalisaatiosta on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta viimeisten muutaman vuoden aikana muutostahti erityisesti lukiokentällä on vilkastunut digitalisoituvan ylioppilastutkinnon, uudistuneen opetussuunnitelman (OPH, 2015) vaatimusten, yhteiskunnan muutosten ja teknologian kehittymisen vuoksi.

Teknologian hyödyntämisestä on tullut arkea lukioiden oppitunneilla viimeistään syksyllä 2016, jolloin aloitti ensimmäinen kokonaan digitaalisesti ylioppilastutkinnon suorittava vuosiluokka. Tämä vuosiluokka tuo jo omat kannettavat tietokoneensa tunneille ja ottaa ne nopeasti käyttöön tilanteen niin vaatiessa. Mutta milloin teknologiaa kannattaa hyödyntää? Voiko teknologian käytöstä olla oppimiselle myös haittaa? Oppimisympäristöjen, ohjelmistojen ja digitaalisten oppimateriaalien ja internetin käyttöä kannattaa suunnitella huolellisesti ja hyödyntää teknologiaa aluksi niissä kohdissa, joissa hyöty oppimiselle on selkein. Pienillä pedagogisilla askeleilla päästään kohti teknologian laajempaa pedagogista hyödyntämistä, eikä aikaa hukata turhaan säätämiseen, jos saman voisi tehdä helpomminkin ilman teknologiaa. Alussa tuota säätämistä varmasti kaikissa oppiaineissa kuitenkin on ja sekin tulee sallia itselleen ja opiskelijoilleen. Oppiminen vaatii työtä, yritystä ja usein myös epäonnistumisia ja niistä oppimista.

Tässä blogissamme nostamme esille esimerkkejä teknologian pedagogisesta hyödyntämisestä oppimisen ja arvioinnin välineenä.

Blogimme elää vielä ja videoitakin on tulossa tähän teemaan…

Tässä osa kurssin 2. päivän aamun dioista. Ja osa ylimääräisiä.

Terv. Marja Tamm & Lauri Hellstén

Tästä artikkelista löydät vinkkejä eri ohjelmistojen käyttöönottoon ja pedagogiseen hyödyntämiseen omassa opetuksessasi. Monet tahot ovat suunnitelleen opetuksessa käytettäville ohjelmistoille erilaisia pedagogisuuden mittareita. Näitä on kuitenkaan vaikeaa, jos lähes mahdotonta laatia, sillä mikään ohjelma ei ole itsessään pedagoginen tai ei-pedagoginen, tämä riippuu täysin siitä miten osaamme hyödyntää ohjelmistoja oppimisen tukena ja mitkä ovat oppimistavoitteemme ohjelmistoja käyttäessämme.

Ohjelmisto-ohjeita (huom, jos esitys ei näy kannattaa vaihtaa selainta, Google Chrome on todettu Slides.comin kanssa toimivimmaksi)

Otamme mielellämme vastaan palautetta ohjeidemme ja diasarjojemme mahdollisista puutteista tai vanhenemisesta. Päivitämme ohjeita jatkuvasti ja tällä sivustolla on aina viimeisin versio ohjeistuksestamme. Linkkaathan tämän sivun myös kollegoillesi. Voit hyvin käyttää näitä esityksiä tällaisenaan näiden sivujen kautta. Jos haluat käyttää ja muokata diojamme eteenpäin, niin mainitsethan lähteen asiaankuuluvasti (lisenssi CC BY-NC-SA 4.0). Keräämme kävijätietoa sivustoltamme, joten linkittämällä tänne näemme todelliset käyttäjämäärät. Kiitos.