Näkökulmia teknologian rooliin hybridiopetuksessa

Hybridilukio-hankkeen tavoitteena on kehittää mallia hybridiopetukselle. Lähtökohtana on ajatus opetuksen suunnittelemisesta siten, että opiskelijat ovat tasa-arvoisessa ja tasavertaisessa asemassa riippumatta heidän fyysisestä sijainnistaan. Kyse ei siten ole luokkaopetuksen välittämisestä verkon kautta luokan ulkopuolelle eikä toisaalta etäopetuksesta, johon voi osallistua myös luokasta käsin. Niiden sijaan tämän hankeen puitteissa rakennettavan mallin tavoitteena on löytää ja kehittää sellaisia pedagogisia käytänteitä, joiden lähtökohtana on riippumattomuus paikasta.

 

Kyse on pedagogiikasta, mutta myös teknologiasta. Tärkeä tekijä osallisuuden tunteen ja aidon, reaaliaikaisen vuorovaikutuksen syntymisessä on äänen ja kuvan laatu. Luokkahuoneesta verkkoyhteyden päässä etänä opiskelevien tulisi nähdä ja kuulla mahdollisimman hyvin samat asiat kuin he näkisivät ja kuulisivat luokassa eli ei vain opettajaa, jaettua esitystä ja opettajan puhetta, vaan myös muut opiskelijat ja heidän äänensä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan myös etäyhteydellä osallistuvat opiskelijat tulisi saada mukaan luokkahuoneeseen siten, että heidän osallistumisensa tuntiin ja vuorovaikutuksensa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa olisi aktiivista ja luonnollista. Luokan kalustuksessa ja teknologisessa varustuksessa on tärkeää huomioida luokkatilan ja ryhmäkoon lisäksi mahdolliset ainekohtaiset tarpeet.

 

Vaikka teknologia on keskeinen tekijä hybridiopetuksen toteuttamisessa, ei ole mielekästä lähteä suunnittelemaan hybridiopetuksen mallia sen pohjalta, vaan pedagogiikan tulee luonnollisesti olla etusijalla. Koulujen resurssit vaihtelevat, minkä vuoksi on tarjota erilaisia ja eri hintaluokan vaihtoehtoja. Kevään 2020 nopea siirtyminen etäopetukseen osoitti, että opetuksen järjestäminen täysin perinteisestä poikkeavissa oloissa onnistui monella tapaa puutteellisen teknologian avulla. Tämän hankkeen myötä kehitettävän hybridiopetuksen mallissa tarkoituskin onkin tuoda esiin myös erilaisia ratkaisuja, joilla hybridiopetusta voi toteuttaa. Tavoitteena on hahmotella kolme eritasoista kokonaisuutta sisustuslehdistä tutun pihistä–panosta–satsaa -mallin mukaan.

 

Hybridiopetusta suunniteltaessa pedagogiikka on muun opetuksen lailla suunnittelun keskiössä. Tehtyjen pedagogisten ratkaisujen tulee ottaa huomioon verkon kautta tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvät erityispiirteet, mahdollisuuden ja rajoitukset. Näiden lisäksi ja osin pedagogiikkaa sivuten merkittävässä roolissa ovat kurssin yhteiset käytännöt, jotka liittyvät esimerkiksi osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Etäopetusjaksot ovat osoittaneet selkeästi, että opiskelijoilla on taipumus pitää kameraa suljettuna, jos sitä ei erityisesti vaadita. Kuitenkin kuvayhteys on tärkeä yhteisöllisyyttä lisäävä tekijä, joka tuo etänä olevat opiskelijat mukaan luokkaan. Tämä on hyvä ottaa tuntisuunnittelussa huomioon ja miettiä, miten etänä olevat saadaan näkyviksi muulle ryhmälle.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.