Kuukausi: toukokuu 2021

Toteutimme keväällä 2021 ensimmäiset hankkeen pilottikurssit. Koronarajoitusten vuoksi suurin osa kokeilukursseista jouduttiin kuitenkin järjestämään käytännössä täysin etäopetuksena, mutta tämä ei estänyt hyvien käytänteiden etsimistä ja niiden raportointia. Saatinpa kuitenkin yksi kurssi toteutumaan aidosti hybridinä jopa niin, että opiskelijoita oli molemmista harjoittelukouluista.

Laadimme tutkimuskirjallisuudesta poimittujen teemojen avulla pilottiopettajille kyselyn, jonka avulla reflektoimme ensimmäisiä pilottikursseja. Kokoamme tässä kirjoituksessa opettajien kokemuksista johdettuja hybridiopetuksen mahdollisuuksia ja haasteita. Aloitamme nostamalla muutaman yleisemmän havainnon, minkä jälkeen esitämme tarkemmin opettajien hyväksi ja haastavaksi kokemia asioita.

Yleisiä havaintoja

Pilottikurssien käytänteiden osalta opettajat kokivat varsin laajasti, että kurssin oppimistavoitteet olivat selkeät ja sisältö oli paloiteltu selkeisiin palasiin. Vuorovaikutuksen monipuolisuus toteutui osittain ja omatahtisuus vain harvoin.

Teknisien ratkaisujen suhteen pilottikurssit vaikuttivat varsin onnistuneilta eli virtuaaliset oppimisympäristöt tukivat kurssitoteutuksia hyvin.

Käytettävyyden näkökulmasta huomattavaa oli se, että aikataulut oli laadittu hyvin selkeästi ja jatkuvaa arviointia oli kursseilla hyvin mukana. Kurssien työmäärän arviointi oli kuitenkin osin haastavaa ja myöskään monipuolisten teknologioiden käyttö kurssitehtävissä ei ollut itsestään selvää.

Onnistuneita käytänteitä

Kurssin pedagogisia käytänteitä koskeneet avovastaukset käsiteltiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen, jolloin opettajien kokemukset onnistuneesta etä- ja hybridiopetuksen käytänteistä saatiin tiivistettyä neljään luokkaan.

Ryhmätyöskentely nostettiin vastauksissa esiin huomattavan paljon. Pienryhmissä työskentely on koettu toimivaksi tavaksi edistää vuorovaikutusta etä- ja hybriditilanteissa sekä lisätä opiskelijoiden aktiivisuutta.

Rytmitys koettiin tärkeäksi. Etä- ja hybriditilanteissa tunnin rakenne tulee olla yksinkertainen ja selkeä. Lähiopetustilanteeseen verrattuna etä- ja hybriditilanteessa eri työvaiheille on varattava enemmän aikaa. Lisäksi kurssiaikataulun tarkka laatiminen helpottaa työskentelyä.

Työtapojen osalta nostettiin esille useita toimivia käytänteitä. Esimerkiksi projektityöskentelyn malli toimii hyvin myös muussa kuin lähiopetuksessa. Myös tavoite- ja käsitetyöskentely tukee opintojakson tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi esimerkiksi videotallenteiden käyttö on hyvä oppimisen tuki vuorovaikutustilanteen ollessa haastavampi.

Oppimisympäristöjen osalta nostettiin esiin sekä virtuaalista oppimisympäristöä että ryhmän sosiaalista oppimisympäristöä. Toimivana käytänteenä koettiin kaiken keskittäminen yhteen virtuaaliseen tilaan kuten Teamsiin. Sosiaalisessa mielessä koettiin hyvänä ryhmäyttää esimerkiksi Flingan avulla, keventää tunnelmaa esimerkiksi ”meemikanavalla” sekä mahdollistaa emotionaalisesti turvallinen ympäristö esimerkiksi anonyymit kysymykset mahdollistamalla.

Haasteita kurssien toteutuksissa

Samoin opettajan kokemat haasteet pedagogisissa käytänteissä saatiin tiivistettyä neljään luokkaan.

Opiskelijoiden osallistuminen koettiin haastavaksi erityisesti isossa ryhmässä toimiessa. Opiskelijat voivat olla vuorovaikutuksessa passiivisia ja välttää kameran käyttöä. Monet opiskelijat myös ovat taipuvaisia valitsemaan yksin opiskelemisen, mikäli kurssin rakenteet sallivat sen.

Tehtävien osalta nostettiin esiin erityisesti, että niiden työmäärän arviointi voi olla haastavaa, mikäli totutusta tuntirytmistä poiketaan. Myös esimerkiksi ennakkotehtävät aiheuttivat haastetta, sillä niiden tekemättä jättäminen vie pohjaa toiminnalta, jossa ennakkotehtävän tekeminen on välttämätöntä tuntityöskentelylle.

Vuorovaikutuksen osalta koettiin haasteellisena tilanne, jossa ollaan esimerkiksi osin turvavälein luokassa ja osin etänä. Tämä vaatii opettajalta vuorovaikutusta edistävää, proaktiivista toimintaa.

Käytännön asioiden osalta nostettiin erityisesti esiin, että koulujen väliset aikataulut voivat asettaa haasteita tuntien pitämiselle ja kaikki vuorovaikutus (esimerkiksi chatien käyttö) ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista.

Hyvät tekniset käytänteet

Teknisten ratkaisujen osalta löydettiin niin ikään neljä luokkaa. Osin opettajien näkemykset teknisistä ja pedagogisista ratkaisuista olivat päällekkäisiä eli kommentoitiin sekä pedagogista ratkaisua että sen teknistä toteutusta.

Oppimisympäristöjen osalta nostettiin vahvasti esille, että Teams toimii hyvänä kokoavana alustana, joka toimii myös eri koulujen välillä. Teamsiin yhdistettynä koettiin myös erinomaisena käyttää Luokan muistikirjaa eli tiimin sisäistä OneNote-muistikirjaa.

Sovelluksista ja vuorovaikutuksesta koettiin erityisen hyvänä Forms-sovelluksen käyttöä osana Teams-kokouksia nopeiden äänstämisten yms. välineenä. Tällä toimintatavalla pystyttiin tukemaan opiskelijoiden aktiivisuutta. Myös monia muita sovelluksia kuten Flingaa, Padletia, Kahootia ja Sokrativea käytettiin aktiivisuuden ja vuorovaikutteisuuden tukemisessa.

Tehtävien ja arvioinnin toteutuksen osalta nostettiin esiin toimivina käytänteinä erityisesti Formsin monivalinnat sekä tehtävien aktiivisen seurannan. Myös esimerkiksi tallenteita ja kohdennettuja opetustuokioita käytettiin eriyttämisen välineinä.

Laitteet ja tekninen tuki olivat osaltaan myös tärkeitä: laadukkaan kuvan ja äänen mahdollistavat laitteet sekä niiden käyttöön liittyvä tekninen tuki koettiin tärkeäksi.

Haasteita teknisessä mielessä

Teknisessä mielessä mainittiin vähemmän haasteita. Vastauksissa oli yksittäisiä mainintoja esitystekniikasta (videoiden jakaminen tai chatin seuraaminen esityksen aikana) ja synkronoinnista (luokan muistikirjan synkronointi).

Muita huomioita

Opettajat nostivat esiin myös muita tärkeitä huomioita hybridiopetuksen toteuttamisesta. Ensinnäkin aikataulujen suunnittelu on hyvin tärkeää, kun oppilaat eri kouluista. Itsenäisissä etäkursseissa aikataulujen osalta on huomattavasti helpompaa järjestää useamman eri koulun välisiä kursseja kuin hybridikursseja, joissa tulisi olla sovitut oppituntiajat. Toiseksi ryhmäkoko vaikuttaa siihen, kuinka helppoa kurssin toteuttaminen on; pienemmällä ryhmällä hybridikurssin toteuttaminen on joustavampaa kuin suurella ryhmällä. Monipuoliset vuorovaikutusttavat ja avun saaminen ovat myös opiskelijoille tärkeitä, vaikkeivat he näitä mahdollisuuksia aktiivisesti käyttäisikään. Osa opiskelijoista saattaa myös hybridikurssilla tippua kelkasta normaalia helpommin.

Mitä nyt?

Seuraavaksi lähdemme toteuttamaan uudet pilottikurssit, joissa otamme huomioon havaittuja mahdollisuuksia ja haasteita. Päivitämme tukimateriaaliamme, kuten suunnittelutyökaluja ja pyrimme saamaan entistä paremman kuvan hybridiopettamisen mahdollisuuksista ja haasteista.

 

Vaikka pedagogiikka ja pedagogiset ratkaisut ovat keskeisessä roolissa myös hybridiopetuksessa, kuvan ja äänen näkymistä ja kuulumista voi pitää perustellusti lähtökohtana onnistuneelle opetukselle. Kuvan ja äänen tulee toimia molempiin suuntiin siten, että luokassa opiskelevat ja opettaja kuulevat ja mielellään myös näkevät etänä olevat ja että oman laitteensa äärellä oleva opiskelija näkee ja kuulee luokasta muutakin kuin vain opettajan puhetta ja epätarkkaa yleiskuvaa. Yksi selkeä havainto hybridimallin mukaan suunnitellusta ja toteutetusta kurssista olikin, että mitä parempi kuvan ja äänenlaatu oli, sitä helpommin aitoa vuorovaikutusta pystyi rakentamaan.  

 

Kurssin aikana kokeilin kolmea erilaista laitteistoa, joista edullisin ja kallein osoittautuivat selvästi toimivimmiksi. Edullisin ja yksinkertaisin koostui Teamsista ja langattomista nappikuulokkeista (Apple AirPods ja AirPods Pro), seuraava oli  entry level -tason konferenssikamera (LogitechBCC95), ja kolmas muita selvästi kalliimpi ja monipuolisempi videoneuvottelulaitteisto (Logitech Rally). Kokoonpanot ovat erilaisia eikä mitään niistä ole suunniteltu erityisesti luokkahuoneessa tapahtuvaa opetuskäyttöä varten, mikä näkyy ennen kaikkea äänipuolella. Kaikki kuitenkin toimivat, mutta tunnin sujuvuuden, toimintavarmuuden ja luontevan vuorovaikutuksen osalta toimivimmiksi osoittautuivat halvin ja kallein ratkaisu. 

 

Osalla tunneista opetus oli enemmän opettaja johtoista ja niihin tunteihin toimiva ratkaisu oli käyttää toisessa korvassa nappikuuloke mikrofonia ja jakaa luokassa näkyvä esitys Teamsin kautta etänä oleville. Mikrofoniksi valitsin Teamsin laiteasetuksista kuulokkeet, ja ulos ääni tuli luokan kaiutinjärjestelmän kautta. Näin tehdessä luokassa olijat kuulivat, mitä etänä olijat puhuivat, joskin toisin päin tämä ei aina toiminut. Käytännössä opetuskeskustelu toimikin siten, että menin luokassa kysyvän tai vastaavan opiskelijan lähelle tai toistin uudelleen muotoillen sen, mitä hän oli sanonut. Tämä on monella tapaa myös osa tavallista vuorovaikutusta luokassa, joten se tuntui luontevalta sekä minusta että opiskelijoita. Tämän mallin toteutus vaati käytännössä ainoastaan nappimikrofonin. Kokeilin sekä vastamelukuulokkeita että ilman vastameluoimintoa olevia, ja selkeästi toimivammaksi osoittautuivat jälkimmäiset, koska silloin pystyi paremmin kuulemaan luokassa olevien opiskelijoiden äänet. 

 

Kurssin alkupuolella käytin muutamilla tunneilla edullista konferenssikameraa, jossa on yhdessä kamera, mikrofoni ja kaiutin. Tunnin alussa riitti laitteiston yhdistäminen USB-kaapelilla koneeseen ja koneen yhdistäminen luokan näyttöön joko HDMI-kaapelilla tai langattomasti. Kyseessä on melko edullinen laite, joka osoittautui suurehkossa luokkahuoneessa ja opetusryhmässä (n. 20 opiskelijaa luokassa ja 5-10 etänä) auttamatta liian pieneksi sekä kuvan että äänen osalta. Pienessä tilassa ja porukassa esimerkiksi pienryhmätyöskentelyssä ongelmia ei kuitenkaan ollut, mikä kertoo ehkä enemmän siitä, että laite oli väärässä käytössä, kuin sen toimimattomuudesta yleensä.  

 

Selvästi muita monipuolisempi oli kallein kokeiltu laitteisto, jossa oli kameran ja kaiuttimen lisäksi erillinen mikrofoni noin 3 metriä pitkällä johdolla. Mikrofoneja olisi myös voinut ketjuttaa useita, jolloin suuri luokkatila olisi saatu katettua hyvin eri puolilta. Kuvan laadun myötä etänä tunnille osallistuvat saivat hyvän tuntuman luokkaan ja samoin hyvä äänenlaatu edisti molemminpuolista vuorovaikutusta. Ensiasennuksen jälkeen käyttöönotto vaati vain USB-kaapelin liittämisen koneeseen ja mahdollisesti video- ja äänilähteen valinnan Teamsissa. Käyttö oli selvästi helpompaa kuin edullisemman mallin kohdalla, ja selkein konkreettinen etu oli, että tunneilla ei tarvinnut juuri toistaa, mitä luokassa tai etänä opiskelijat sanoivat äänen kuuluessa molempiin suuntiin hyvin. 

 

Yhteenvetona voisi sanoa opetuksen olleen kaikkein sujuvinta silloin, kun tunnin alussa ja aikana ei tarvinnut miettiä teknologiaa ja laitteistoja juuri niiden käynnistämistä enempää. Toisaalta kyse oli myös opetuksen suunnittelusta ja pedagogisista valinnoista, koska kurssin kuluessa opetukseen alkoi löytyä yhä enemmän hybridiopetukseen yleensä, mutta myös opettamaani kurssiin (lukion äidinkielen kirjallisuushistorian kurssi) ja omaan opetustapaani sopivia ratkaisuja, joiden myötä hybridiopetus kehittyi. Yksi konkreettinen muutos oli opiskelijoiden palautteesta ja toiveesta  lähtenyt muutos koota pienryhmissä työskenneltäessä etänä olevat mahdollisuuksien mukaan samaan ryhmään. Näin vuorovaikutus oli tasapuolisempaa ja aidompaa. Toinen kurssin aikana kehittynyt käytäntö oli antaa etänä olevien katsoa esimerkiksi video- ja äänimateriaalit linkin kautta silloin, kun se oli mahdollista, sen sijaan, että videon olisi jakanut omalta näytöltä.