Millaisilla laitteilla hybridiopetusta toteutettiin?

 

Vaikka pedagogiikka ja pedagogiset ratkaisut ovat keskeisessä roolissa myös hybridiopetuksessa, kuvan ja äänen näkymistä ja kuulumista voi pitää perustellusti lähtökohtana onnistuneelle opetukselle. Kuvan ja äänen tulee toimia molempiin suuntiin siten, että luokassa opiskelevat ja opettaja kuulevat ja mielellään myös näkevät etänä olevat ja että oman laitteensa äärellä oleva opiskelija näkee ja kuulee luokasta muutakin kuin vain opettajan puhetta ja epätarkkaa yleiskuvaa. Yksi selkeä havainto hybridimallin mukaan suunnitellusta ja toteutetusta kurssista olikin, että mitä parempi kuvan ja äänenlaatu oli, sitä helpommin aitoa vuorovaikutusta pystyi rakentamaan.  

 

Kurssin aikana kokeilin kolmea erilaista laitteistoa, joista edullisin ja kallein osoittautuivat selvästi toimivimmiksi. Edullisin ja yksinkertaisin koostui Teamsista ja langattomista nappikuulokkeista (Apple AirPods ja AirPods Pro), seuraava oli  entry level -tason konferenssikamera (LogitechBCC95), ja kolmas muita selvästi kalliimpi ja monipuolisempi videoneuvottelulaitteisto (Logitech Rally). Kokoonpanot ovat erilaisia eikä mitään niistä ole suunniteltu erityisesti luokkahuoneessa tapahtuvaa opetuskäyttöä varten, mikä näkyy ennen kaikkea äänipuolella. Kaikki kuitenkin toimivat, mutta tunnin sujuvuuden, toimintavarmuuden ja luontevan vuorovaikutuksen osalta toimivimmiksi osoittautuivat halvin ja kallein ratkaisu. 

 

Osalla tunneista opetus oli enemmän opettaja johtoista ja niihin tunteihin toimiva ratkaisu oli käyttää toisessa korvassa nappikuuloke mikrofonia ja jakaa luokassa näkyvä esitys Teamsin kautta etänä oleville. Mikrofoniksi valitsin Teamsin laiteasetuksista kuulokkeet, ja ulos ääni tuli luokan kaiutinjärjestelmän kautta. Näin tehdessä luokassa olijat kuulivat, mitä etänä olijat puhuivat, joskin toisin päin tämä ei aina toiminut. Käytännössä opetuskeskustelu toimikin siten, että menin luokassa kysyvän tai vastaavan opiskelijan lähelle tai toistin uudelleen muotoillen sen, mitä hän oli sanonut. Tämä on monella tapaa myös osa tavallista vuorovaikutusta luokassa, joten se tuntui luontevalta sekä minusta että opiskelijoita. Tämän mallin toteutus vaati käytännössä ainoastaan nappimikrofonin. Kokeilin sekä vastamelukuulokkeita että ilman vastameluoimintoa olevia, ja selkeästi toimivammaksi osoittautuivat jälkimmäiset, koska silloin pystyi paremmin kuulemaan luokassa olevien opiskelijoiden äänet. 

 

Kurssin alkupuolella käytin muutamilla tunneilla edullista konferenssikameraa, jossa on yhdessä kamera, mikrofoni ja kaiutin. Tunnin alussa riitti laitteiston yhdistäminen USB-kaapelilla koneeseen ja koneen yhdistäminen luokan näyttöön joko HDMI-kaapelilla tai langattomasti. Kyseessä on melko edullinen laite, joka osoittautui suurehkossa luokkahuoneessa ja opetusryhmässä (n. 20 opiskelijaa luokassa ja 5-10 etänä) auttamatta liian pieneksi sekä kuvan että äänen osalta. Pienessä tilassa ja porukassa esimerkiksi pienryhmätyöskentelyssä ongelmia ei kuitenkaan ollut, mikä kertoo ehkä enemmän siitä, että laite oli väärässä käytössä, kuin sen toimimattomuudesta yleensä.  

 

Selvästi muita monipuolisempi oli kallein kokeiltu laitteisto, jossa oli kameran ja kaiuttimen lisäksi erillinen mikrofoni noin 3 metriä pitkällä johdolla. Mikrofoneja olisi myös voinut ketjuttaa useita, jolloin suuri luokkatila olisi saatu katettua hyvin eri puolilta. Kuvan laadun myötä etänä tunnille osallistuvat saivat hyvän tuntuman luokkaan ja samoin hyvä äänenlaatu edisti molemminpuolista vuorovaikutusta. Ensiasennuksen jälkeen käyttöönotto vaati vain USB-kaapelin liittämisen koneeseen ja mahdollisesti video- ja äänilähteen valinnan Teamsissa. Käyttö oli selvästi helpompaa kuin edullisemman mallin kohdalla, ja selkein konkreettinen etu oli, että tunneilla ei tarvinnut juuri toistaa, mitä luokassa tai etänä opiskelijat sanoivat äänen kuuluessa molempiin suuntiin hyvin. 

 

Yhteenvetona voisi sanoa opetuksen olleen kaikkein sujuvinta silloin, kun tunnin alussa ja aikana ei tarvinnut miettiä teknologiaa ja laitteistoja juuri niiden käynnistämistä enempää. Toisaalta kyse oli myös opetuksen suunnittelusta ja pedagogisista valinnoista, koska kurssin kuluessa opetukseen alkoi löytyä yhä enemmän hybridiopetukseen yleensä, mutta myös opettamaani kurssiin (lukion äidinkielen kirjallisuushistorian kurssi) ja omaan opetustapaani sopivia ratkaisuja, joiden myötä hybridiopetus kehittyi. Yksi konkreettinen muutos oli opiskelijoiden palautteesta ja toiveesta  lähtenyt muutos koota pienryhmissä työskenneltäessä etänä olevat mahdollisuuksien mukaan samaan ryhmään. Näin vuorovaikutus oli tasapuolisempaa ja aidompaa. Toinen kurssin aikana kehittynyt käytäntö oli antaa etänä olevien katsoa esimerkiksi video- ja äänimateriaalit linkin kautta silloin, kun se oli mahdollista, sen sijaan, että videon olisi jakanut omalta näytöltä.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.