Luonnonväriaine ja ilmiölähtöisyys -opintojaksolla yhtenä tehtävänä oli tehdä kaksi miniryijyä, jotka ovat joko täysin identtisiä tai erilaisia mutta kuitenkin samankaltaisia. Halusin käyttää kurssitöideni värinlähteenä kasveja lähiluonnosta eli Töölönlahden alueelta. Olen asunut elämäni aikana eri puolilla Töölönlahtea – pohjoispuolella Pasilassa, idässä Kalliossa ja lännessä Töölössä. Näiden vuosien aikana lahdenpoukamasta on muodostunut minulle tärkeä virkistymispaikka ja lenkkipolku.
Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät Töölönlahdella kauniisti, ja erityisesti keväällä ja kesällä lahti pursuaa elämää. Rannan tuntumassa voi tähyillä joutsenen, nokikanan ja silkkiuikun pesimispuuhia ja Oopperan amfiteatterilla puolestaan nähdä sambaa tanssivia kaupunkilaisia. Syksyn pimeydessä lahden tunnelma on taianomainen, kun vedenpinta heijastelee kaupungin ja huviloiden valoja ja mustan taivaan valaisevat kirkkaat tähdet ja Linnanmäen hurjimpien laitteiden valot. Talvella Töölönlahden jäälle suuntaavat ensimmäiseksi rohkeimmat pilkkijät, ja sen jälkeen jäätä alkavat vähitellen ristetä lukuisat kävelyreitit.
Töölönlahti on myös muuttunut näiden vuosien aikana. Pikku-Finlandia ja alueen muu pienimuotoinen yritystoiminta, kuten huvilakahvilat ja sup-lautojen vuokrauspisteet ovat tuoneet alueelle virkistäviä tuulahduksia. Kaikki muutokset eivät ole olleet niin ihastuttavia. Valitettavasti Finlandia-talon ja junaradan välissä sijaitsevat laajat nurmikentät näyttävät tällä hetkellä lähes joutomaalta. Luin hiljattain paikallislehdestä, että osa alueesta pyritään saamaan luonnonsuojelualueeksi. Ainakin nurmikentille pitäisi keksiä nopeasti jotain uutta. Mielestäni alueelle voisi hyvin esimerkiksi perustaa kaupunkiviljelyalueen tai istuttaa ketokasvillisuutta, mikä lisäisi alueen luonnon monimuotoisuutta.
Ryijyjen muotokieli ja väritys ovat saanet inspiraationsa Töölönlahden maisemista, ja ne on valmistettu kurssilla värjäämistäni villalangoista. Kirkkaankeltainen paksumpi lanka on saanut värinsä Töölönlahden eteläpuolella kasvavan järviruo’on kukinnoista eli röyhyistä. Ohuempi keltainen lanka värjääntyi röyhyjen jälkivärissä. Oranssin langan upotin kurssikaverilta saamaani krapin jälkiväriin yön yli. Nämä kuvastavat Töölönlahdella rönsyilevää elämää ja kasvillisuutta. Vaaleansininen ja harmahtavan sininen ovat molemmat värjätty marja-aronianialla. Toisen langan harmahtava sävy johtuu aiemmasta mikrovärjäyksestä, jossa lanka värjääntyi järviruo’on varsi- ja lehtiosien väriliemessä vihertävän beigeksi. Samoja sinisen sävyjä voi löytää Töölönlahden vedenpinnalta ja taivaalta.
Tummansinisen langan väriaine on matkannut kauempaa, tropiikista saakka. Halusin kokeilla indigolla värjäämistä, vaikka natriumditioniitin ja vetokaapin käyttäminen värjäysprosessissa ei kuulostanutkaan niin luonnonmukaiselta. Nurinkurisesti suomalainen morsinko oli huomattavasti hintavampaa kuin trooppinen indigo. Indigolla lankoihin tuli kaunis syvänsininen sävy, ja tästä tuleekin mieleen syksyinen taivas hetkeä ennen kuin aurinko katoaa kaupungin siluetin taakse.
