Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
”Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.” Lause, joka jakaa ajan kahtia: ennen ja sen jälkeen.
Jollain ihmeen tavalla arki jatkaa rullaamista, aika kuljettaa heitä mukanaan. He nukkuvat, syövät, kävelevät, tekevät kotiaskareita. He puhuvat toisilleen, mutta he eivät kykene kertomaan kenellekään mitä heille on tapahtumassa.
Ahava on menettämässä miehensä, mutta jäljelle ei jää mitään, mitä haudata. Edes muistot eivät jää ennalleen, vaan alkavat muistuttaa Kolumbuksen kertomusta; hän uskoi löytäneensä Intian, vaikka olikin Etelä-Amerikassa. Onko yhteinen historia ollut totta?