Kurssikerta 7 -Vapaat kädet

Viimeisellä kurssikerralla saimme vapaat kädet, eli saimme itse päättää, mistä aiheesta ja mitä tietokantoja käyttäen teemme teemakartan. Tehtävä oli paljon vaikeampi, kuin aluksi luulin. Netti on täynnä kaikenlaista dataa, ja ainakin minulle iski valinnan vaikeus. Kun vihdoin päädyin johonkin ratkaisuun, sain surukseni huomata ettei valitsemani datan käsittely ollut niin helppoa, kuin edellisten kurssikertojen perusteella voisi luulla. Ensin ajattelin tekeväni teemakartan EU:sta, jossa esitettäisi jokin tasa-arvoon liittyvä teema, esimerkiksi köyhyys ja sukupuoli. Tämä esittäytyi vaikeaksi, sillä käyttämäni data oli vaikeaa käsitellä. Pitkän vaikerruksen jälkeen olin tuskin saanut EU:ta rajattua maailmankartalta. Samanlaisia yrityksiä oli monia, kunnes päädyin alla olevaan karttaan. Kartassa näkyy tiikerien historiallinen levittäytymisalue (oranssi jossa mustat raidat) ja niiden nykyiset suojelualueet (punainen). Historiallisella levittäytymisalueella tarkoitetaan siis tiikerien elinympäristöä ennen kuin siitä tuli uhanalainen – alempana löytyy kartta tiikerien nykyisestä elinympäristöstä. Toteutukseltaan se on ehkä liiankin helppo, mutta informaatioarvoltaan aika suuri. Ulkonäkönsä perusteella sen voisi nähdä peruskoulun oppikirjassa.

Niin kuin WWF:n sivuilla lukee, tiikereitä salametsästetään paljon ja niiden elintila pienenee ihmisen toiminnan takia. Tiikerien lukumäärä on kuitenkin ollut viime vuosien ajan kasvussa, vaikka se on vieläkin uhanalainen laji (noin 4000 tiikeriä elää villinä luonnossa). IUCN:n mukaan tiikerien levittäytymisalue on pienentynyt 94:llä prosentilla verrattuna niiden historialliseen levittäytymisalueeseen. Alla oleva kartta on IUCN:n kartta tiikerien nykyisen elintilan koosta. Muutos on hurja, kun karttoja vertaa keskenään. Ennen tiikerit levittäytyivät Venäjältä Intiaan ja Länsi-Aasian maihin, mutta nykyään niitä löytyy vain Kaakkois- ja Itä-Aasiasta. Kartassa punaisella merkityt alueet tarkoittavat, että tiikerikanta siellä on saattanut jo kuolla sukupuuttoon.

IUCN:n kartta tiikerien levittäytymisalueesta

Tiikerien levittäytymisalue on hyvin hajanainen, mikä itsessään jo myötävaikuttaa tiikerien katoamiseen, kun ne eivät löydä kumppania jonka kanssa pariutua. Salametsästys ja ihmisen levittäytyminen tiikerien alueille ovat myös uhkia tiikerin selviytymiselle. Karttojen vertailu keskenään ja tehtävän teko avasivat silmiäni sille, miten paljon ihminen vaikuttaa erilaisten lajien elämään. Tiikerit ovat vain yksi niistä lajeista, joka on vuosien saatossa ajettu ahtaalle, ja kuinka monta lajia on jo kuollut sukupuutton. IUCN:n sivuilta löytyy 18 sivua pitkä lista sukupuuttoon kuolleista lajeista, ja 105 sivua pitkä lista kriittisessä tilassa olevista lajeista. Kun siihen laskee mukaan kaikki lajit, joita ei olla edes löydetty vielä, voi pohtia kuinka suuri vaikutus ihmisellä on luonnon monimuotoisuuteen. Tiikerit ovat vain yksi hyvä esimerkki monen muun joukossa.

Lähteet:

World Wildlife Fund https://www.worldwildlife.org/species/tiger Luettu 17.3.2017

IUCN http://www.iucnredlist.org/details/15955/0 Luettu 17.3.2017

IUCN kartta http://maps.iucnredlist.org/map.html?id=15955

Kurssikerta 6 – Pisteaineistot

Kurssikerta alkoi ulkoilmassa, missä vaelsimme pienryhmissä tallentaen GPS-paikantimen avulla sijaintitietoja. Omassa ryhmässäni keräsimme Kumpulan kampuksen roskisten sijaintitiedot. Toimme myöhemmin tallentamamme pisteet MapInfoon, ja lisäsimme ne Kumpulan kartan päälle. En ollut ennen tehnyt vastaavaa, ja koulussa opitut asiat GPS-paikantimista olivat vain teoreettisia – oli siis kiinnostavaa testata käytännössä miten sijaintitietoja kerätään ja miten niistä tehdään karttoja.

Kurssikerran toinen osa käsitteli pisteaineistojen viemistä MapInfoon. Saimme valita tulivuorten, maanjäristysten ja meteoriittikraatterien esiintymisen välillä, ja valitsemamme pohjalta piti ajatella karttaa opetusvälineenä. Alla oleva kartta esittää meteoriittikraatterien esiintymistä maapallolla. Keskittymiä näkyy runsaasti, esimerkiksi koko USA, Eurooppa ja Intia näyttävät olevan kokonaan kraatterien peitossa. Kuten Saara Varis kirjoittaa blogissaan ”Kartta kuitenkin esittää myös millä alueilla on ihmisiä ja resursseja havainnoimassa avaruudesta maahan syöksyviä meteoriitteja, ja missä taas ei. Esimerkiksi Amazonin sademetsä ja Siperian pohjoisosat erottuvat kartasta aukkoina, joista meteoriittihavaintoja ei ole. Tästä voi tulkita, että myös kyseisille alueille putoaa varmasti meteoriitteja yhtä lailla kuin muuallekin maapallolle, mutta havaintoja on mahdoton kirjata ylös ilman havainnoijaa.” Nämä olivat ajatukseni, kun tarkastelin meteoriittikartaa ensimmäistä kertaa. Meteoriitit tuskin hyökkäväät esimerkiksi USA:han tarkoituksella, vaan ne on vain helposti löydettävissä ihmistiheyden vuoksi. Alueet, joissa ei ole paljon ihmisiä (Maan pohjoisimmat ja eteläisimmät osat, Amazonin sademetsä, Himalayan vuoristo) ovat niin syrjäisiä, että siellä meteoriittikraattereita ei vain olla löydetty. Vaikka satelliittikuvien avulla kraattereita voisi löytyä, mainitsemani ”kraattereista vapaat alueet” ovat lumen, metsän tai kallion peitossa, ja siksi niiden havaitseminen voi olla vaikeaa.

 

Tekemäni kartassa näkyy siis kaikki tiedossa olevat meteoriittikraatterit. Opetukseen se soveltuisi helposti näyttämällä, kuinka paljon meteoriitteja (jotka ovat olleet tarpeeksi isoja tulemaan maahan asti ja luomaan kraatterin) maahan on iskenyt vuosien mittaan. Toki Maa ja sen kallioperä on vanhaa, ja siksi siinä näkyy vielä jopa miljardia vuosia vanhoja kraattereita. Toisaalta myös juuri mainitsemani asia, eli se että kraattereita on merkitty vain tiheästi asutuilla alueilla, on tärkeä muistaa opetuksessa. Kartta on siis tavallaan todellisuutta vääristävä, mutta siihen ei voi myöskään alkaa lisäillä kraattereita, joita ei ole vielä löydetty. Pitää siis muistaa, että kartta ei ole vielä valmis.

Lähteet:

Saara Varis (2017) Geokoodausta ja hasardikarttoja (23.2.2017)
https://blogs.helsinki.fi/saavaris/2017/02/23/geokoodausta-ja-hasardikarttoja-opetukseen/ Luettu 15.3.2017

 

Kurssikerta 5 – Traaginen kartta

Kurssikerralla saimme harjoitella itsenäisesti MapInfon käyttöä. Alla olevasta taulukosta näkee ne vastaukset, jotka sain kurssikerran kysymyksiin. Koska pidän testailusta ja itsenäisestä työskentelystä, kurssikerta oli mielestäni hauska. Opin myös paljon tekemällä ja kokeilemalla.

Ihmisiä 2 kilometrin säteellä Malmin lentokentästä 11,60 %
Ihmisiä 1 kilometrin säteellä Malmin lentokentästä 1,80 %
Ihmisiä 2 kilometrin säteellä Hel/Van lentokentästä 2,10 %
Ihmisiä vähintään 65dB alueella Hel/Van lentokentästä 0,30 %
Tikkurila bufferin sisällä asuvat 13144
Ihmisiä enintään 500m juna-asemasta 58251
Edellinen prosentteina 17,20 %
Taajama-alueella asuvat 96,20 %
Kouluikäisiä taajaman ulkopuolella 1974 (4%)
Aluemäärä, joissa väestö koostuu 30% ulkomaalaisista 6
Aluemäärä, joissa väestö koostuu 20% ulkomaalaisista 11
Aluemäärä, joissa väestö koostuu 10% ulkomaalaisista 39

Alla on kartta, joka esittää uima-altaiden sijoittumista Helsingin alueelle. Kartta on traaginen ja varsin epäinformatiivinen, sillä yksin tehdessäni kohtasin kaikenlaisia ongelmia, ja jouduin lopuksi tyytyä tekemääni. Jaoin Helsingin ensin postinumeron mukaan (kaupunginosien mukaan jaettu kartta yhdisti jostain syystä monta aluetta yhteen, ja näin kaikkien muiden alueiden uima-allasmäärät näyttivät suhteessa minimaalisilta) ja sitten tein pylväsdiagrammit uima-altaiden määrästä. Kartta näyttää varsin masentavalta, ja siinä ei edes lue paikkojen nimiä. Ehkä joskus tulevaisuudessa löydän aikaa yrittää parantaa kartan ulkonäköä, ja ehkä jopa onnistun jakamaan kartan kaupunginosiin eikä postinumeron mukaan. Hyvä puoli kartassa on se, että siitä näkee edes jotenkuten, missä uima-altaita on enemmän ja missä niitä on vähemmän. Tosin paikannimiä ei ole, mikä vähentää kartan informaatioarvoa. Kartta myös näyttää hieman oudolta, sillä jostain syystä kaupungienosien rajat ovat kadonneet, vaikka ne näkyvätkin Layout-ikkunassa.

Kurssikerta oli opettavainen, vaikka en onnistunutkaan kaikessa täydellisesti. Pääsin kokeilemaan MapInfon käyttöä itsenäisesti ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, miten sitä käytetään. Kolmen tunnin vääntelyn ja kääntelyn jälkeen en enää kuitenkaan jaksa yrittää parannella karttatuotostani, ja jätän asian sikseen.

Kurssikerta 4 – Ruututeemakartta

Kurssikerralla harjoiteltiin ruututeemakartan tekoa sekä paikkatietokantojen muokkausta ja käsittelyä. Ruututeemakartalla voi esittää absoluuttisia arvoja, toisin kuin koropleettikartalla, sillä ruudukko jakaa kartan yhtä suuriin alueisiin ja näin alueiden koko ei väärennä saatua tulosta. Ruututeemakartta on siis hyvä valita silloin, kun esitettävää asiaa ei haluta yleistää suurelle alueelle, vaan se halutaan esittää vain niissä ruudukoissa, missä sitä esiintyy.

Ruututeemakarttani esittää 60-64 -vuotiaiden sijoittumista pääkaupunkiseudulle, eli toisin sanoen tarkoitukseni oli tutkia, missä päin pääkaupunkiseutua asuu kohta eläkkeelle jääviä tai vastikään eläkkeelle jääneitä henkilöitä. Ruutujen koko on 500×500 metriä – sitä suuremmat tekivät mielestäni kartasta liian yleistävän, ja sitä pienemmät olivat vain liian pieniä. Lisäksi MapInfo kieltäytyi tekemästä ruuduista 250×250 metrin kokoisia, joita halusin kokeilla, vaan vaihtoi kooksi 125×125 metriä. Mielestäni 500×500 metriä on kuitenkin tarpeeksi tarkka.

Kartasta voi nähdä joitakin selviä keskittymiä 60-64 -vuotiaiden sijoittumiselle. Esimerkiksi Itä-Helsingissä on keskittymä Itäkeskuksen tienoilla, ja Vantaalla Myyrmäessä on oma keskittymänsä, sekä vähän pienempi Tikkurilassa. Espoossa kohta eläkkeelle jääviä on vähemmän kuin Vantaalla ja Helsingissä. Helsingin niemellä heitä asuu eniten keskustan ulkopuolella, mutta mitään tarkkaa keskittymää en itse havaitse. Suurimmat keskustan ulkopuoliset keskittymät ovat alueita, joissa on monipuolinen joukkoliikenne ja hyvät yhteydet, ja niissä asuminen on sitä paitsi halvempaa kuin muualla. Tämän takia monet vanhemmat ihmiset ehkä muuttavatkin sinne. Asumisesta ja elämisestä tulee halvempaa, kun vuokrat ovat alhaisia ja oman auton sijaan voi käyttää joukkoliikennettä. Kauempana keskustasta asuu vain vähän melkein eläkeikäisiä henkilöitä, varmasti juuri sen takia että palvelut ovat kaukana ja joukkoliikenne ei kulje, tai keskustaan pääseminen kestää liian kauan. Voisi toki ajatella, että tämä ei ole vain 60-64 -vuotiaiden mieltymys, vaan varmasti moni muukin ikäryhmä haluaa samoja asioita asuinalueeltaan. Kuten esimerkiksi Sari Aroalho kirjoittaa blogissaan, myös nuoret sijoittuvat samoille alueille, kuin vanhemmat ihmiset.

Karttani luettavuutta parantaisi huimasti se, että tiheämmin asutuiden alueiden nimet olisi kirjoitettu kartalle. Nyt lukija näkee vain, missä tutkimani ihmisryhmä asuu, mutta hän ei tiedä alueen nimeä. Ilman selitystä ilmiölle, kartta itsessään ei ole informatiivinen – varsinkin niille, jotka eivät ole Helsingistä tai eivät muuten osaa itse miettiä, miksi kartta näyttää siltä kuin se näyttää. Luettavuutta parantaisi myös se, että kartta ei olisi pikselimössöä, mutta siihen en oikein pysty vaikuttamaan

Lähteet:

Aroalho, Sari (2017) Ruutuja ja rasterikarttoja, kurssikerta 4 (13.2.2017)
https://blogs.helsinki.fi/aroalho/2017/02/13/ruutuja-ja-rasterikarttoja-kurssikerta-4/ Luettu 15.3.2017

Kurssikerta 3 – Datan tuominen ja lisääminen tietokantaan

Kolmas kurssikerta meni minulta ohi, sillä olin kipeä koko viikon, mutta alta löytyy tekemäni teemakartat kirjallisten ohjeiden mukaan. Kurssikerran tarkoitus oli harjoitella tiedon lisäämistä valmiisiin tietokantoihin, jotta teemakartan teko onnistuisi. Tätä harjoiteltiin tekemällä teemakartta Afrikasta, jossa esitettiin timanttikaivokset, öljynporauspaikat ja konfliktialueet. Tietokantaan lisättiin myös internetinkäyttäjien määrä ja Facebookin käyttäjien määrä. Näiden tekijöiden välillä voisi tehdä vaikka minkälaista tutkimusta, esimerkiksi sijoittuvatko konfliktit lähelle kaivoksia. Voisi myös tutkia, miten timanttikaivokset ja öljynporaus vaikuttaa paikallisten elämänlaatuun – vaurastuminen on posiitiivinen asia, kun taas luonnon tuhoaminen esimerkiksi kaivoksesta tulevien saasteiden myötä on negatiivinen. Niin kuin Sanni Väisänen kirjoittaa blogissaan, tämän datan avulla voisi myös tutkia miten kaivokset vaikuttavat internetkäyttäjien määrään – ovatko paikalliset vaurastuneet sen verran, että heillä on varaa ostaa esimerkiski tietokone, ja näin liittyä mukaan sosiaalisiin medioihin? Myös Anniina Ahonen kirjoittaa mielenkiintoisesti blogissaan: ”Entä olisiko internetinkäyttäjien määrissä yhteyksiä konflikteihin? Erilaiset yhteenotot yleensä saattavat hidastaa tai haitata valtion kehitystä, jolloin oletettavasti myös internetinkäyttäjien määrässä tai sen kasvussa voi tapahtua notkahdus. Jos tällaisia korrelaatioita on havaittavissa, voidaan tutkia myös sitä, kuinka pitkään konfliktin jälkeen on kestänyt, että internetinkäyttäjien määrät ovat lähteneet kasvuun vai ovatko ollenkaan. Entä onko tähän mitään yhteyttä sillä, kuinka laaja konflikti on ollut alueellisesti?” Konfliktien laajuudella ja internetkäyttäjien välillä voisi siis löytyä korrelaatio.

Kurssikerran toinen osa käsitteli Suomea sekä sen tulvaindeksejä että järvisyyttä. Oma tuotokseni onnistui aika hyvin, mutta ehkä suuremman tulvaindeksin värit saisivat olla vähän tummemmat, jotta ne erottuisivat paremmin. Kun vertaan omaa karttaani muiden karttoihin huomaan myös, että omassani on enemmän matalan tulvaindeksin paikkoja. Tämä saattaa johtua siitä, että käytin eri jaoittelua, tai sitten tein jotain väärin. Pylväät, jotka esittävät järvisyyttä, eivät erotu kovin hyvin suuremman tulvaindeksin paikoista.

Pohjanmaalla, jossa korkeus merenpinnan yli on matala ja alue koostuu eniten pelloista, on enemmän tulvia kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi Saimaalla tulvia on vähemmän, koska siellä on paljon järviä joihin vesi voi kerääntyä. Myös ojittamattomat suot keräävät itseensä paljon vettä, ja estävät näin tulvia. Kasvillisuus on myös yksi seikka, joka vähentää tulvan riskiä. Pohjanmaalla ojitukset ja kasvillisuuden kitkeminen peltojen takia lisää siis tulvariskiä.

 

 

Lähteet:

Väisänen, Sanni (2017) Kurssikerta 3: Dataa siellä sun täällä (3.2.2017) https://blogs.helsinki.fi/sannivai/2017/02/03/kurssikerta-3-dataa-siella-sun-taalla/ Luettu 24.2.2017

Ahonen, Anniina (2017) Kolmas kurssikerta: Tietokantojen kulissien takana (7.2.2017) https://blogs.helsinki.fi/ahonenan/2017/02/07/kolmas-kurssikerta-tietokantojen-kulissien-takana/ Luettu 24.2.2017

Kurssikerta 2 – Kahden muuttujan koropleettikartta

Kurssikerralla harjoiteltiin teemakarttojen tekoa, eli täydennettiin viime kerralla opittua. Harjoituksen tarkoituksena oli esittää kaksi asiaa samalla teemakartalla siten, että yhdessä niiden välille syntyy tai ei synny yhteyttä (esimerkiksi työttömyys ja muuttoliikkeet samalla kartalla). Oma karttani esittää Uudenmaan maakunnan työttömyysastetta, ja samalla se esittää tietoon tulleiden rikosten määrän suhteutettuna jokaisen kunnan väkilukuun. Tarkoitukseni oli etsiä yhteyttä työttömyyden ja rikollisuuden välillä. Vain karttaa katsomalla tulin siihen tulokseen, että näiden kahden asian välillä ei olekaan yhteyttä, niin kuin ensin luulin. Rikollisuuden määrä vaikuttaa olevan enemmän tekemisissä kunnan väkiluvun kuin sen työttömyyden kanssa. Pääkaupunkiseudulla rikollisuus on paljon suurempaa, kuin muualla Uudenmaan maakunnassa. Tilasto, josta sain työttömyysasteen ja rikosten määrän oli jo 7 vuotta vanha, ja sitä paitsi juuri taantuman aikainen, joten tuloksia ei pidä pitää nykypäivän tilanteen kuvaajana. Myös Heidi Westerberg sai samanlaisia tuloksia kuin minä, vaikka hänen tutkimuksensa kohdistui Lappiin. Rovaniemellä rikollisuus on suurempaa kuin muualla, vaikka Rovaniemen työllisyysaste on suhteellisen hyvä.

Kahden muuttujan koropleettikarttaa tehdessä on muistettava se, että luokkien määrä on pidettävä maltillisena, ja värit helposti erotettavina, sillä muuten kartan selkeys kärsii (Anna Leonovich: Two-variable coropleth maps as a useful tool for vizualization for a geographical relationship. 2006) Oikein tehtynä kahden muuttujan koropleettikartat saattavat näyttää mielenkiintoisen yhteyden muuttujien välillä. Yhden muuttujan kartat soveltuvat paremmin yksinkertaisten asioiden esittämiseen, kun taas kahden muuttujan kartat voivat paremmin esittää monimutkaisempia asioita.

Oma karttani onnistui hyvin, vaikka tulokset olivat eri kuin aluksi luulin. Harjoituksena tämän teemakartan tekeminen opetti paljon, mutta mitään virallista merkitystä kartallani ei ole nykypäivänä, sillä lähteet ovat niin vanhat ja sitäpaitsi ajalta, jolloin työllisyysaste oli muutenkin alhainen. Taantuman tutkimuksessa siitä voisi olla jotain hyötyä. Alhaalla on Tilastokeskuksen diagrammi työllisyyden heikkenemisestä; tutkimuksessa on huomioitu 15-64 -vuotiaat. Siitä näkee, että työllisyys heikkeni nopeasti juuri kun käyttämäni tilasto on tehty.

Kuvio 1. Työllisyysasteet sukupuolen mukaan vuosina 1991–2015, 15–64-vuotiaat, %

Lähteet:

Westerberg, Heidi (2017) Kurssikerta 2 https://blogs.helsinki.fi/hwesterb/
Luettu 15.3.2017

Työllisyys ja työttömyys vuonna 2015. Tilastokeskus 2016. http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2015/13/tyti_2015_13_2016-04-12_kat_002_fi.html 28.1.2017

Anna Leonovich: Two-variable coropleth maps as a useful tool for vizualization for a geographical relationship. 2006.

Kurssikerta 1 – Perusteet ja teemakartta

Ensimmäisellä kurssikerralla harjoittelimme MapInfo -ohjelman käyttöä, ja lopuksi teimme vapaavalintaisen teemakartan. Kurssikerralla tärkeintä oli perusteiden oppiminen. Opin ohjelman käytön perusteet parhaiten kokeilemalla itse, mitä kaikkea sillä voi tehdä.

Oma teemakarttani kuvaa muunkielisten ihmisten sijoittumista Suomeen. Harjoitus oli helppo, sillä MapInfon kanssa voi tehdä aika vaivattomasti erilaisia teemakarttoja, ja sijoittaa muut tarvittavat elementit, niin kuin legendan, pohjoisnuolen ja mittakaavan kartalle. Suurin osa muunkielisistä on keskittynyt Lappiin, sillä siellä puhutaan saamen kieltä. Myös itärajalla ja etelässä on paljon muunkielisiä, mitä selittää Venäjän rajan läheisyys sekä pääkaupunkiseutu. Kartta on helposti tulkittava väriensä ansiosta. Luokkajaossa on käytetty luonnollisia välejä, mikä aiheuttaa sen että yhdessä luokassa on yhtäkkinen hyppäys 4,9 prosentista 49,4 prosenttiin. Tähän luokkaan kuuluvien kuntien muunkielistä väkilukua on siksi mahdoton arvioida, sillä arvot voivat sijoittua mihin tahansa kohtaan luokkaa. Luokkajakoa olisi siis parannettava.

Myöhemmin huomasin, että luokkajaon vaihto tekee kartasta vain omituisen näköisen, niin kuin Iisa Hyypiäkin blogissaan kirjoittaa. Jos luokkajako on jokin muu kuin luonnolliset välit, kartassa vain Utsjoki ja Enontekijö erottuvat. Luonnolliset välit on kuitenkin paras vaihtoehto, sillä se on ainoa millä saa aikaan vaihtelua kartassa.

 

Pidän kovasta työtahdista, ja välillä se kostautuu sillä, että en huomaa tekeväni virheitä. Toisaalta saan nopeasti paljon aikaiseksi, mikä on hyvä asia. Ehkä enempi tarkkaavaisuus olisi eduksi työskentelytyylissäni, ettei esimerkiksi tällä kurssikerralla tapahtunutta virhettä enää kävisi.

Lähteet:
Hyypiä, Iisa. Muunkielinen väestö Suomessa. https://blogs.helsinki.fi/hiisa/ (28.1.2017)