MYRSKYLÄ – SEIJA AALTO
Keruujakso 1.7.–31.8.1967 Myrskylän pitäjän kirkonkylässä sekä Hallilan, Muttilan, Sopajärven ja Syväjärven kylissä.
Seija Aalto kertoo keruukertomuksessaan työn vieneen aikaa huomattavasti arvioitua runsaammin. Työtä vaikeutti melkoisesti se, että murre oli kerääjälleen täysin vierasta. Helsingistä kotoisin oleva Aalto perehtyi murteeseen lähdekirjallisuuden avulla.
Pienen Myrskylän pitäjän väestöstä melkoinen osa oli ruotsinkielistä, joten vanhan murteen taitajia oli aika niukalti. Vanhusten murre oli kohtalaisen hyvin säilynyttä. Kuitenkin vanhakantaisimmat morfotyypit olivat usein kokonaan tai osittain hävinneet. Vuonna 1968 Aalto painottaa keruukertomuksessaan keruutyön kiireellisyyttä : ”Jotkut tyypit ovat parin tai kenties vain yhden vanhuksen muistitiedon varassa. Keräyksen kiireellisyyttä ei voi kyllin korostaa.”
Aalto kävi haastattelemassa noin kolmeakymmentä vanhusta, joista kuudentoista luona kävi useammin kuin kerran. Sopivien kielenoppaiden valinta oli vaikeaa, sillä morfologisen ainesten selvittely vaatii kielenoppaalta henkistä vireyttä, kiinnostusta kieleen, hyvää kielellistä kuvittelukykyä ja kärsivällisyyttä. Vain kolme neljä kielenopasta tuntui jotenkin oivaltavan työn luonteen. Parhaat murteentaitajat olivat väsyneitä ja terveydeltään heikkoja, joten haastatteleminen tuotti vaikeuksia. Kyselymenetelmä osoittautui monesti mahdottomaksi, joten pääaineisto kertyi spontaanista puheesta.
Aalto arvioi keruumenetelmänsä heikkoutena olleen se, että hän pyrki tutustumaan liian moneen vanhukseen eikä keskittynyt muutaman haastatteluun. Toisaalta yhden luona ei voinut viettää kovin pitkää rupeamaa kerrallaan. Lisäksi alkuun hän käytti liikaa kyselymenetelmää, josta saadut tiedot eivät aina olleet luotettavia. Puhtaaksikirjoitusvaiheessa Aalto havaitsi moneen kertaan, että spontaanin puheen tarkkailu oli ainoa täysin luotettava menetelmä. Toisaalta eräitä muotoja, esimerkiksi monikon genetiiviä ja illatiivia, tuskin olisi saanut selville kyselyittä.
Kuukauden keruujakson jälkeen ei aineisto Aallon mukaan vielä ollut riittävä antamaan selkeää kuvaa murteen morfologiasta ja moni yksityiskohta kaipasi vielä tarkistusta. Muun muassa muistiinpanojen epätarkkuus ja yksilöittäin laajasti vaihtelevat edustukset hankaloittivat merkintätyötä. Vähäisistä nauhoitteista oli onneksi apua. Aalto lähti toiselle keruumatkalle Myrskylään seuraavan vuoden kesällä 1968.