Neljäs kurssikerta

Neljännellä kurssikerralla aiheena olivat erilaiset piste- ja ruutuaineistot. Kurssikerralla opin, että laserkeilaamalla tuotettu paikkatietoaineisto on kaikista tarkin paikkatietoaineisto. Myös pisteaineisto on varsin tarkka paikkatietoaineisto ja sen avulla voidaan kerätä tietoa melkeinpä mistä vain.

Pääkaupunkiseudun ruutuaineisto väestön jakautumisesta

Kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli tehdä ruututeemakartta hyödyntäen pääkaupunkiseudulta kerättyä dataa. Itse tein kartan (kuva 1) pääkaupunkiseudulla asuvien muunkielisten absoluuttisista osuuksista. Termillä muunkielinen tarkoitetaan henkilöä, joka puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin kolmea Suomen virallista kieltä eli suomea, ruotsia tai saamea Ruututeemakartalla on siis mahdollista esittää absoluuttisia arvoja, sillä ruutujen koko on vakio, tässä tapauksessa neliökilometri. Absoluuttisten arvojen esittäminen ei kuitenkaan ole aina kovin järkevää, sillä tiheämmin asutuilla alueilla esiintyy enemmän erilaisia ilmiöitä kuin harvaan asutuilla alueilla. Näin ollen tiheämmin asutut alueet korostuvat selvästi kartoissa. Karttaa tarkastelemalla on huomattavissa selkeitä keskittymiä, joissa muunkielisiä on varsin runsaasti. Keskittymiä on esimerkiksi Itäkeskuksessa, Vuosaaressa, Matinkylässä ja Jakomäessä. Myös Helsingin kantakaupungissa on olemassa muunkielisten keskittymä. Toisaalta kantakaupungissa väestötiheys on pääkaupunkiseudun tiheimpiä, joten myös suomea ja ruotsia puhuvia asuu alueella paljon. Tämä saattaa aiheuttaa maallikon silmissä väärinkäsityksiä, vaikka kantakaupungissa on runsaasti muunkielisiä, heitä on kuitenkin suhteellisesti selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Itäkeskuksessa tai Jakomäessä.

Tästä syystä tein myös kartan (kuva 2) muunkielisten suhteellisesta osuudesta pääkaupunkiseudun väestöstä. Karttaa tarkastelemalla on huomattavissa, että suurimmat muunkielisten keskittymät sijaitsevat Itä-Helsingissä. Väestöntiheys vaihtelee pääkaupunkiseudulla huomattavasti ja tämä voi antaa väärän kuvan esimerkiksi väestön suhteellisia osuuksia kuvaavissa kartoissa. Esimerkiksi osassa ruututeemakartan ruuduista asuu tuhansia ihmisiä, kun toisissa asuu vain muutamia kymmeniä. Eli alueilla, joissa väestötiheys on matala, muunkielisten vähäinenkin määrä on alueella suhteellisen iso. Tuomas oli tehnyt blogissaan kartan, joka kuvaa muunkielisten suhteellista osuutta pääkaupunkiseudun alueilla, joissa väestöntiheys on yli 100 asukasta per neliökilometri. Tältä kartalta onkin selvästi helpommin huomattavissa alueet, joissa muunkieliset edustavat suurta osaa alueella asuvasta väestöstä. Myös tässä kartassa Itä-Helsinki korostuu hyvin.

Syitä muunkielisten keskittymistä juuri Itä-Helsingin lähiöihin on varmasti monia. Itselle tuli päällimmäisenä mieleen esimerkiksi alueen keskiarvoa matalammat neliöhinnat sekä runsas kaupunkien vuokra-asuntojen määrä. Muunkielisten on jonkin verran vaikeampi työllistyä kuin kantaväestön johtuen usein puutteellisesta kielitaidosta. Tästä johtuen he joutuvat tinkimään asumisesta ja asumaan juuri esimerkiksi Itäkeskuksen kaltaisissa lähiöissä. Myös perhesuhteilla on varmasti oma osansa muunkielisten keskittymien synnyssä. Muunkielisillä eli esimerkiksi Lähi-Idästä tulevien ihmisten asumistapa on usein paljon yhteisöllisempi kuin Suomessa. Näin ollen he todennäköisesti haluavat myös Suomessa asua lähellä perheenjäseniään eli toisia muunkielisiä. Samalla heidän on myös todennäköisesti helpompi integroitua yhteiskuntaan.

Kartat onnistuivat mielestäni visuaalisesti melko hyvin ja tarkastelussa oleva alue on rajattu mielestäni varsin selkeästi. Myös täysin asumattomat alueet ovat selkeästi huomattavissa. Karttojen informatiivisuudessa ja luettavuudessa on kuitenkin parantamisen varaa. Näitä asioita olisi helppo parantaa esimerkiksi lisäämällä karttoihin tieverkoston ja asuinalueiden nimiä. Näiden avulla myös maallikon olisi helpompi tulkita karttaa.

Pornaisen korkeuskäyrät

Kurssikerran toisena tehtävänä oli luoda Pornaisten peruskarttalehdelle korkeuskäyrät sekä verrata sitä Paitulista ladattavan peruskarttalehden korkeuskäyriin. Korkeuskäyrien piirto peruskarttalehdelle onnistui hyödyntämällä alueen korkeusmallirasteriaineisto sekä peruskarttalehteä. Korkeusmallin avulla laadittuja korkeuskäyriä (kuva 3) ja Paitulista ladatun peruskarttalehden (kuva 4) korkeuskäyriä tarkastelemalla voidaan huomata, että ne vastaavat toisiaan. Paitulista ladatun peruskarttalehden korkeuskäyrät ovat kuitenkin huomattavasti tarkemmat ja lisäksi karttaan on merkitty johtokäyrät, joita QGIS:llä tuotetussa kartassa ei ole.

Lähteet:

Hartikainen, T (2022). Maa-gis-ta menoa, 4. kurssikerta. Haettu 16.2.2022 osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/tuomhart/