Round I

Ensikosketus geoinformatiikkaan käytännössä

Geoinformatiikan menetelmät -kurssi aloitti kertaamalla syksyn peruskurssin perussisältöjä, eli paikkatiedon luonnetta ja ominaisuuksia. Tämänkaltainen muistinvirkistys oli mielestäni tervetullut: kun perusasiat ovat kunnossa ja tuoreessa muistissa, on helpompi alkaa kerryttämään uutta osaamista. Kertauksesta siirryttiin kuitenkin nopeasti itse asiaan. Mainittakoon tässä, että pienryhmämuotoinen opetus tuntuu tehokkaalta etenkin käytännön asioiden harjoittelussa. Kurssin aikana käytetään QGIS-nimistä paikkatieto-ohjelmaa, ja aloitimme sen käytön opettelun jo ensimmäisellä kerralla. Mielestäni oli mukavaa laittaa heti “kädet saveen”, ja ruveta tekemään käytännönläheisiä asioita: vaihtelu virkistää erityisesti varsin teoriapainotteisen syksyn jälkeen.

QGIS on avoimen lähdekoodin ohjelma (FOSS), mikä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi käyttää, muokata, kehittää tai levittää ohjelmaa. QGIS:n käyttö opetuksessa tuntuu seurailevan viimeaikaista kehitystä, jossa juuri avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat kustannustehokkuutensa ja mukautettavuutensa vuoksi kasvattaneet markkinaosuuttaan useilla aloilla (Steiniger & Hunter, 2012). Olin itseasiassa ottanut ohjelmaan tutustumisessa eräänlaisen varaslähdön, ja ladannut sen omalle koneelleni syksyllä. Pelkän googlen avulla opettelu tuntui kuitenkin tuolloin raskaalta, ja oli mukavaa saada asiantuntevaa opastusta.

Kurssikerran tavoitteena oli tuottaa paikkatietoaineston pohjalta kartta (kuva 1), samalla tutustuen ohjelmiston perustoimintoihin ja käydä läpi yksinkertaisia tietokantojen perusasioita. Koska käytin ohjelmaa kunnolla ensimmäistä kertaa kurssikerralla, syntyi ensimmäinen kartta käytännössä “tee perässä”-menetelmällä. Vaikka tämänkaltaisesta pedagogiikasta on joillain vielä kipeitä (ehkä tuoreitakin) muistoja, tuntuu se toimivalta ratkaisulta erityisesti perusasioiden harjoittelussa. Koen kokeilevan ongelmanratkaisun olevan itselleni luontevampi tapa oppia, mutta sen käyttäminen edellyttää kuitenkin tietyntasoista perusosaamista. On myönnettävä, että ensimmäinen kosketus QGISin käyttöön tuntui hämmentävältä, koska  oma kokemukseni vastaavantyyppisistä ohjelmistoista oli kapeahko.

Ensimmäisen kurssikerran aineistoista oli tavoitteena saada aikaan kartta, joka havainnollistaa valtioiden suhteellisia osuuksia Itämeren typpikuormituksesta. Käytössä olleista aineistoista osa ei päätynyt lopulliseen karttaan ja jälkiviisaasti voinee todeta, että enemmänkin olisi voinut jättää pois: muun muassa Eemilin blogissa on tehty päätös syvyyskärien pois jättämisestä, ja mielestäni lopputulos on toimiva. Luokkia kuvaava väriskaala on melko perinteinen oranssin ja punaisen eri sävyjä käyttävä liukuma, joka sopii mielestäni hyvin kuvaamaan ilmiötä, jota kartta havainnollistaa.

Kuva 1. Itämeren valuma-alueen maiden osuudet typpikuormituksesta. Huomaa, että valuma-aluetta ei ole merkitty karttaan.

 

Typellä on merkittävä rooli vesiekosysteemien toiminnassa. Se horjuttaa Itämeren herkkien ekosysteemien luonnollista tasapainoa ensisijaisesti ruokkimalla levien liikakasvua ja toisaalta aiheuttamalla syvemmillä alueilla pohjan happikatoa. Ihmisen tuottama typpikuormitus on peräisin ensisijaisesti maataloudesta ja jätevesistä. Kartta osoittaa selvästi, että suurin yksittäinen kuormittaja on Puola. Se on Euroopan suurimpia maatalousmaita, ja yleinen asenne ympäristöasioita ja erityisesti EU:n sääntelyä kohtaan on nihkeä. On huomionarvoista, että Tanska, Saksa ja erityisesti Venäjä laskevat jätevesiään myös muihin meriin. Itämeren valuma-alueeseen kuuluva osa Saksassa on vain pieni kaistale maan koillisnurkassa, Venäjällä se on hieman Baltiaa isompi, mutta sillä asuvien ihmisten määrä on kohtalaisen suuri. Pelkästään Pietarissa asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä, ja vuosikymmenten ajan on kaupungin ja sen lähialueiden jätevesi valunut enemmän tai vähemmän suodattamattomana Itämereen. Valuma-alueen kokoa ja muotoa havainnollistetaan kuvassa 2.  Vedenpuhdistusteknologia ja siihen liittyvä infrastruktuuri on myös pitkään ollut Venäjällä varsin vaatimatonta verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin.

 

 

 

Kuva 2. Itämeren valuma-alue. Valuma-alueella on yhteensä 14 valtiota, ja sillä asuu  kymmeniä miljoonia ihmisiä. 

 

Lähteet:

Eemil Beckerin blogi: https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/01/26/ensimmainen-kurssikerta/

https://www.jarviwiki.fi/wiki/Typpi

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *