Toisella kurssikerralla pääsimme jo hieman syvällisemmin perehtymään QGIS-ohjelman toimintoihin ja uuden datan luomiseen. Vaikka varsinaista teorian kertaamista ei tällä kertaa ollut, tuli tehtävien kautta kerrattua erilaisten karttaprojektioiden ominaisuuksia ja erityisesti niiden keskinäisiä eroja. Sen lisäksi, että opimme teknisesti käyttämään paikkatieto-ohjelman työkaluja kasvaa tehtävien myötä myös ymmärrys maantieteellisistä ilmiöistä. Kuten edellisessä päivityksessäni totesin, on käytännön työskentely mukavaa vaihtelua teoriaopintoihin, mutta sen lisäksi sen avulla voi oppia hahmottamaan jo opittuja asioita entistä paremmin.
Käytettävä aineisto oli Tilastokeskuksen kuntatietokanta vuodelta 2015. Se sisältää väestöllistä perustietoa kunnittain, ja on jo sellaisenaan monikäyttöinen. Kun ollaan tekemisissä paikkatieto-ohjelmiston kanssa, oleellista on ilmiöiden alueellisuus ja sijainti. Taulukossa oleva tieto on yhdistetty sijaintiin sekä kunnan nimen että koordinaattien perusteella, mikä mahdollistaa ilmiöiden alueellisen tarkastelun. Oheinen kartta perustuu käyttämämme tietokannan tietoihin, ja se kuvaa eläkeläisten suhteellista osuutta väestöstä kunnittain (kuva 1).
Tätä ja useita muita väestöllisiä ilmiöitä tarkastellessa ei kartan geometrialla, projektiolla tai maantieteellisellä laskennalla ole suurta vaikutusta lopputulokseen, vaan kartta toimii apuvälineenä ilmiön alueellisuuden hahmottamisessa. Kun puolestaan tarkastellaan ilmiöitä, jotka liittyvät pinta-alaan, tulee nämä asiat huomioida. Erilaisilla projektioilla saadaan esimerkiksi väestöntiheyttä laskettaessa hyvinkin erilaisia tuloksia. Euroopan komissio suosittelee pinta-alaa tarkasteltaessa käytettäväksi Lambertin oikeapintaista tasoprojektiota, jolla saadaan melko tarkasti todellisuutta vastaavia mittauksia sijainnista riippumatta. Yleisesti käytetty (ja kritisoitu) Mercatorin projektio puolestaan on tunnettu siitä, että se vääristää juurikin pinta-aloja. Oheisessa kartassa on havainnollistettu kahden em. projektion pohjalta lasketun väestöntiheyden prosentuaalisia eroja (Kuva 2).
Kuvassa on selkeä trendi, jossa vääristymä kasvaa pohjoista kohden. Pieninkin arvo on 295%, mikä on jo merkittävän suuri ero, ja vääristää kartan pohjalta tehtyjä tulkintoja. Oikea projektion valinta on siis tärkeää erityisesti pinta-alaan suhteutettuja suureita mitattaessa, sillä luultavasti harva “maallikko” ryhtyy itse analysoimaan valmiita karttoja kovin tarkasti itse. Tämä tehtävä toimi sopivana herättelynä myös ainakin minulle. Omaa tehtävääni varten tarkastelin jo kurssikerralla käytettyjä projektioita, koska lopputulos on siinä mielestäni selkeä ja miellyttävän näköinen. Eveliina Sirolan blogista löytyvä kartta on tehty vaihtoehtoisia projektioita käyttäen, ja siinä Suomi saa toisenlaisella tavalla etenevän värityksen. Erot eivät kuitenkaan ole yhtä dramaattisia kuin Mercator Sphereä vertaillessa. Lopputulos on mielestäni onnistunut.