Round III

Kolmannella kurssikerralla ohjelman perustavanlaatuisimmat toiminnot alkoivat olla hallussa, ja uusien asioiden hahmottaminenkin alkoi tuntua jo hieman helpommalta. Edellisen kerran asioita syvennettiin, ja pääsimme tutustumaan tietokantaliitoksiin, sekä “ulkopuolisen” tiedon lisäämiseen QGISiin.

Lähtöaineistomme oli erittäin tarkka shp-tiedosto Afrikasta. Se koostui sadoista polygoneista, jotka oli varustettu tiedolla siitä, mihin maahan ne kuuluvat. Tätä tietoa hyväksikäyttämällä oli mahdollista tehdä kyselyjä ja liittää samalle maalle kuuluvat polygonit yhdeksi objektiksi. Koska Afrikassa on yli 50 maata, oli helpointa käyttää Dissolve-nimistä toimintoa, jolla tietokannan rivejä pystyy yhdistelemään toisiinsa valitun sarakkeen tiedon perusteella. Tässä tapauksessa oli helpointa valita joko maan nimi tai sen kolmikirjaiminen koodi, ja antaa algoritmin hoitaa loput. Kun tietokanta oli saatu järkevämpään muotoon, aloimme liittää siihen muita tiedostoja, kuten tietoja luonnonvaroista, konflikteista ja internetin käyttöasteesta maittain. Kun tietokannoista oli saatu yhdisteltyä järkevä määrä tietoa “päätietokantaan” erilaisin menetelmin, oli mahdollista laatia erilaisia visualisointeja. Oheinen kartta (kuva 1) esittää konfliktien pitkittyneisyyttä Afrikan eri maissa, ja se perustuu aineiston konfliktitietokantaan. Esitettynä on tieto siitä, kuinka monena eri vuonna kussakin maassa on ollut tilastoitu konflikti.

Kuva 1. Konfliktivuosien lukumäärä (1945-2008) Afrikassa maittain.

Alun perin tarkoituksenani oli suhteuttaa tuo absoluuttinen luku maiden itsenäisyyden kestoon, mutta en onnistunut lataamaan haluamaani itsenäistymisvuodet sisältävää tietokantaa wikipediasta. Näin ollen oli tyydyttävä yksinkertaisempaan esitykseen, jossa aikaikkunana on tietokannan tilastointijakso 1945-2008. Monet Afrikan maat ovat ajautuneet pitkiin ja monimutkaisiin konflikteihin juuri itsenäistymisensä yhteydessä, ja ilmeisesti myös luonnonvaroilla on ollut paikoin yhteiskunnallista vakautta järkyttävä vaikutus. On mielenkiintoista huomata kuinka vähän alimpaan luokkaan kuuluvia maita on.

Kurssikerran toista tehtävää varten saatu aineisto esitti Suomen valuma-alueita. Niihin oli mahdollista liittää kurssikerralla opetelluilla tavoilla lisää lähinnä vesistöjä koskevaa tietoa. Tietokannat sisälsivät tietoa muun muassa eri valuma-alueiden virtaamista, ja niiden perusteella oli mahdollista laskea tulvaindeksi. Oheinen kartta (kuva 2) havainnollistaa kyseisen muuttujaa eri värein. Kartalla näkyvät ympyrädiagrammit puolestaan kuvaavat järvien osuutta kunkin valuma-alueen kokonaispinta-alasta. Eemil Becker havainnollistaa blogissaan järvisyyden ja tulvaindeksin välistä yhteyttä. Valuma-alueet joilla on paljon järviä, saavat tulvaindeksivertailussa yleensä matalamman arvon kuin vähäjärviset valuma-alueet. Järvet toimivatkin veden varastoina, eikä tulva pääse syntymään yhtä helposti.

 

Kuva 2. Valuma-alueet tulvaindeksin mukaan. Ympyrädiagrammit kuvaavat järvien osuutta valuma-alueen kokonaispinta-alasta.

 

 

Lähteet:

Eemil Beckerin blogi: https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/01/harjoituskerta-3-lisaa-soveltamista/

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *