PAK6: GPSää ja kuvitteellisia hasardioppitunteja

Tämä toisiksi viimeinen kurssikerta alkoi reippailulla ulkoilmassa aamutuimaan. Lähdimme ulkoiluttamaan gps-paikanninta, ja ryhmämme otti paikannuksen kohteeksi punaiset autot. 10 punaisen auton löytämiseksi ei pitänyt kauaa kävellä, ja tehtävä oli suoritettu alta aikayksikön. GPS-paikantimen käyttö tuntui juuri sellaiselta kivalta teknologian parissa näpertelyltä josta pidän. Toisaalta gps-paikannin näytti esimerkiksi korkeustiedot aikalailla pieleen koko käyttömme ajan. Olisi kiinnostavaa tietää, miten esimerkiksi älypuhelimien gps-paikannus vertaa gps-paikantimeen (joka ainakin vaikutti jo elämää nähneeltä). Tunnilla lisäsimme Helsingin karttaan kaikkien ryhmien merkkaamat gps-pisteet kirjaamalla pisteiden koordinaatit NotePadiin tai Exceliin ja siirtämällä tiedot MapInfoon.

Tunnin varsinainen teema oli omien hasardikarttojen luominen. Pohjaksi karttaan saimme käyttöömme maailmankartan ja tietokannat haimme netistä. Karttoja tehdessämme meidän tuli pohtia erityisesti karttaesitystemme pedagogista arvoa, ja niiden käyttöä tuntiopetuksessa. En lähtenyt sooloilemaan, vaan tein hieman tylsästi kartat tulivuorista, yli 5,5 richterin maanjäristyksistä ja yli 8 richterin maanjäristyksistä. Yhdistin vielä kaikki teemakartat yhdeksi. Pistekartat ovat varmaankin meko selkeitä esityksiä kuvitteellisille yläastelaisille pikku oppilailleni. Pistekartan ongelma on kuitenkin pisteiden päällekkäisyys, joka heikentää kartan informaatiotasoa. Tähän ongelmaan ratkaisun on keksinyt Juuso Korhonen, joka esittää blogissaan maanjäristykset ruutuaineistona kartassa.

Alla ensin pelkkiä vuoden 1964 jälkeen purkautuneita tulivuoria esittävä teemakartta, sitten kolme eri informaatiotasoa yhdistävä kartta;

Vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret
Vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret
Tulivuoret ja maanjäristykset vuoden 1964 jälkeen
Tulivuoret ja maanjäristykset vuoden 1964 jälkeen

Tekemäni kartat kuvaavat maapallon endogeenisiä ilmiöitä, ja niiden yhteydessä tunnilla voisi puhua myös laattatektoniikasta. Oppilaat kenties hoksaisivat kartalta, että endogeeniset ilmiöt esiintyvät samoilla alueilla. Tuntiopetuksessa esiteltäisiin vielä litosfäärilaattojen rajavyöhykkeitä kuvaava kartta, kuten seuraava;

Litosfäärilaattojen rajat ja liikesuunnat. Lähde: http://www.astronomynotes.com/solarsys/earth-plates.gif
Litosfäärilaattojen rajat ja liikesuunnat. Lähde: http://www.astronomynotes.com/solarsys/earth-plates.gif

Oppilaat huomaisivat, mikä yhteys litosfäärilaattojen liikkeellä on endogeenisiin ilmiöihin. Yllä olevasta kartasta erottaa jäätikköalueina hyvin myös maailman korkeimmat eli nuorimmat vuoristoalueet, joten tunnilla käsiteltäviin endogeenisiin ilmiöihin voisi lisätä vielä vuortenpoimutuksen.

Mikäli haluaisin yhdistää teemaan laajemmin hasardimaantiedettä, voisimme puhua myös siitä miten nämä hasardit sijoittuvat paljolti väkirikkaille ja köyhille alueille, ja pohtia miksi hasardit ovat tällaisilla alueilla esiintyessään erityisen tuhoisia. Lisäksi oppilaille voisi antaa tehtäväksi selvittää esimerkiksi Tapaninpäivän 2004 Intian valtameren maanjäristyksen, Sendain vuoden 2011 maanjäristyksen ja Eyjafjallajökull-tulivuoren vuoden 2010 purkauksen seurauksia. Tällöin oppilaat saavat käsityksen siitä, miten erilaisia ihmisten elämiin vaikuttavia seurauksia endogeenisillä ilmiöillä voi olla. Kurssitovereideni blogeja selaillessani silmiini pisti erityisesti Leila Soinion blogi, jossa opetuksessa käytettäväksi kartaksi on tehty Indonesiaa kohdanneita lukuisia hasardeja kuvaava kartta. Tällainen yhtä endogeenisesti aktiivisella alueella sijaitsevaa valtiota esittävä kartta sopisi myös erinomaisesti tunnin ohjelmaan.

Lähteet:

Soinio, L. (2015). Kurssikerta 6 – Geepeeässää ja luonnonhasardeja. Leilan paikkatietopulinaa.  <https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/>.  Luettu 5.3.2015

Korhonen, J. (2015). Kurssikerta 6: Luonnon- ja MapInfon hasardeja. <https://blogs.helsinki.fi/juusokor/>. Luettu 5.3.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *