Ruudukon tekeminen ja digitointia QGIS:llä

Keilausta laserien kanssa sekä Helsingin ruotsinkielisten osuuksia

Uusi viikko ja uusi postaus GQIS harjoituksista! Aluksi saimme kuulla vähän teoriaa laserkeilauksesta. Onneksi olen ollut tarkkana kuin porkkana jo edellisillä kursseilla, joten laserkeilauksen perusteet ovat entuudestaan tuttuja.

Saatoin tällä luennolla kärsiä univajeesta, sillä tipahdin ihan kunnolla kärryiltä jo ihan ensimmäisten askeleiden jälkeen. Tarkoituksena oli luoda ruudukko pääkaupunkiseudun päälle, jonka avulla pystyisimme tarkastelemaan jokaisen ruudun kohdalle osuneiden yksittäisten pisteiden dataa.

Noh, sain ruudukon kyllä toimimaan mutta se muistutti lähinnä yhtä isoa nelikulmiota, kuin nätisti pääkaupunkiseutu-tason päälle asettuvaa ruudukkoa. Jäin säätämään tämän vaiheen kanssa noin 15 minuutiksi, joka siis tarkoitti että koko muu luokka oli ehtinyt valovuoden päähän harjoituksen teossa. Onneksi tästä harjoituksesta löytyi myös kirjalliset ohjeet, joita seuraamalla sain lopulta muut kiinni. Kiitos myös kärsivälliselle Artulle, joka opasti kun kaikki omat konstit oli käytetty.

Valitsimme tässä harjoituksessa tarkasteltavaksi ominaisuudeksi ruotsinkielisten asukkaiden määrän yhdessä ruudussa. Olimme kuitenkin dilemman edessä: esittääkö informaatio kartalla absoluuttisina vai suhteutettuina arvoina. Koska ruudukossa kaikki ruudut ovat samankokoisia, absoluuttisten lukujen esittäminen on tässä tapauksessa hyväksyttävää (kuva 1).

Kuvaa 1 katsomalla voisi ajatella, että ruotsinkieliset ovat keskittyneet vain Helsingin ytimeen ja kauempana rannikosta heitä ei asu melkein yhtään. Lukijaa voidaan siis yrittää johtaa harhaan luomalla mielikuva, että ruotsinkielisiä asuu pääkaupunkiseudulla vähän.

Saimme kotitehtäväksi tuottaa kartta, jossa näkyy ruotsinkielisten suhteellinen osuus ruudukon muista asukkaista (kuva 2). Nyt kartasta saakin aivan erilaisen kuvan: ruotsinkielisiä asuu paljon myös Helsingin keskustan ulkopuolella. Absoluuttisia lukuja esittäessä ei tule ehkä ajatelleeksi että Helsingissä asuu muutenkin paljon ihmisiä, joten myös ruotsinkielisten osuus on suuri. Suhteellisten arvojen esittäminen tässä yhteydessä on mielestäni järkevämpi vaihtoehto.

Lena Hellstenin (2024) blogia lukiessani kiinnitin huomiota siihen, että olisin voinut myös omaan karttaani erotella Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen rajat sekä kirjoittaa nimet.

Luennon toinen harjoitus ja digitointia

Seuraavaksi harjoittelimme rinnevalovarjosteen ja korkeuskäyrien lisäämistä Pornaisten  peruskarttaan. Tehtävän tekeminen oli mielenkiintoista ja esimerkiksi korkeuskäyrien välejä pystyi itse säätämään!

Sitten päästiin lempiosuuteen koko luennosta: digitointiin! Vähän oli ikävä Coreldraw:in B-spline ominaisuutta, mutta perusjutut pystyi tekemään GQIS:lläkin. Tarkoituksena oli digitoida rajatun alueen kaikki asuinrakennukset ja suurimmat tiet (kuva 3). Digitoimalla asuinrakennukset kartalle, pystyi havaitsemaan mielenkiintoisen ilmiön: rinnevalovarjoste ja korkeuskäyrät paljastivat, että asutus keskittyy korkeimmille kohdille maastossa.

Ensi luennolla meidän on tarkoitus jatkaa samasta harjoituksesta. Ohjelmistoa sulkiessa en kuitenkaan saanut kaikkia tehtyjä tasoja tallennettua pysyviksi tasoiksi, (esim. rinnevalovarjoste…) mutta ehkei se ole niin tärkeää…

 

Lähteet:

Hellsten, L. (2024). Kurssikerta 4 [blogikirjoitus]. Lena Hellstenin blogi 11.2.2024. Viitattu 12.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/hellslen/2024/02/11/kurssikerta-4/