7. Kurssikerta
Niin kuin Heikki Karhila (Heikki Karhila’s blog 2018) toteaa, kaikki hyvä päättyy aikanaan ja juuri näin itsekin ajattelin kurssista, joka oli mielestäni paras tähän mennessä. Valitettavasti olin ensimmäistä kertaa jättänyt lukematta tiedotusblogin, joka olikin tällä kertaa hyvin merkittävässä roolissa. Kävelin iloisena luokkaan sisään vain kuulemaan, että olisi pitänyt tehdä kotona taustatyötä kurssia varten. No täytyi ottaa niskasta kiinni itseäni ja ruoskia tekemään ahkerasti töitä, jotta viimeinen blogikirjoitus saataisiin tehtyä.
Tehtävänanto oli hyvin simppeli: täytyi itse valita aihe ja tehdä kartta tai karttasarja sen pohjalta. Tietoa oli onneksi vain koko internetin sisältö, joten äkkiähän tuosta valitsemaan vain. Käytin noin tunnin erilaisten aineistojen tutkimiseen ja huomasin, että minua kiinnostavista aineistoista vaati kirjautumisen ja en lähtenyt siihen mukaan. Päädyin lopulta tuottamaan karttasarjan Euroopan maiden uusiutuvan energian käyttöasteesta ja sen kehityksestä 2007-2016.
Kuva 1: Uusiutuvan energian käyttöaste Euroopassa 2007-2016 (Eurostat 2016)
Animaation ensimmäisessä kuvassa esittelen aiheeni lähtötilannetta. Pohjoismaat, Baltia, muutama kaakkois-Euroopan valtio sekä Portugali ovat uusiutuvan energian käytössä muita aktiivisempia. Yllättävää on ehkä Ison-Britannian sekä Benelux-maiden osuus, sillä ne kuuluvat vertailussa alimpaan luokkaan eli 0-3.7%. Manner-Euroopassa käyttö on hyvin tasaista Espanjasta aina Puolaan asti, käyttöasteen ollessa 3.7-10.3%. Islanti ja Norja erottuvat selvästi muista maista, sillä niissä käyttö on yli 44%. Seuraavissa kuvassa Etelä- ja Itä-Eurooppa ovat kasvattaneet selvästi uusiutuvan energian käyttöä vuodesta 2007. Ruotsi on siirtynyt Norjan ja Islannin seuraksi suurimpaan luokkaan.
Kahtena seuraavana vuonna kehitys tapahtuu lähinnä Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Myös Iso-Britannia on satsannut ensimmäistä kertaa uusiutuvan energian käyttöön, sillä se siirtyy seuraavaan luokkaan vuonna 2011. Sen sijaan Romania on vähentänyt uusiutuvan energian käyttöä kokonaiskulutukseensa nähden vuosien 2010 ja 2011 välillä. Selvitin, että vuonna 2011 valtiossa lisättiin etenkin hiilen käyttöä ja vähennettiin vesivoiman käyttöä (IEA 2015). Vuonna 2012 näkyy kuitenkin, että Romania lisäsi uusiutuvan energian käyttöastettaan samaan luokkaan kuin vuonna 2010.
Vuosien 2012-2016 välillä uusiutuvan energian käyttöaste ei näyttäisi muuttuvan karttasarjallani muualla kuin Itä-Euroopassa. Tosin kahdessa valtiossa, Slovakiassa vuosina 2012-2013 ja Sloveniassa vuosina 2013-2014, muutos on negatiivista edelliseen vuoteen verrattaessa, mutta tämä johtuu siitä, että niiden käyttöaste sattuu olemaan hyvin lähellä luokkarajoja, jolloin pienikin vähennys muuttaa niiden väriä vaaleammaksi. Sarjan viimeistä karttaa tarkastellessa voidaan todeta, että valtioiden välisessä vertailussa uusiutuvan energian käyttöaste ei ole merkittävästi vaihtunut ja sama ensimmäisestä kuvasta mainittu joukko erottuu kartalta myös viimeisessä kuvassa, jossa esitetään vuoden 2016 tilanne.
Kuva 2: Muutos uusiutuvan energian käyttöasteessa Euroopan valtioissa 2007-2016 (Eurostat 2016)
Halusin kuitenkin saada muutoksen kokonaiskulutuksessa paremmin esille. Tätä varten tein aineistostani uusituvan energian prosentuaalista muutosta esittävän kartan. Tein mielenkiintoisen havainnon Suomesta, joka ei karttasarjalla vaihtanut kertaakaan luokkaa, mutta onkin yksi suurimpia kokonaiskulutuksen lisääjiä Euroopassa. Ehkä hieman yllätyin Itä-Euroopan ja etenkin Viron muutoksesta, sillä uusiutuva energia on kallista ja siihen vaaditaan paljon innovointia ja muutoshalukkuutta. Ehkä viimeisenä mainittua löytyykin paljon vanhan itäblokin maista. Viimeisenä ajatuksenani oli, että voi kuinka saataisiin koko Euroopan kartta näyttämään vihreältä esityksessäni seuraavina vuosina.
Kurssista jäi käteen kyllä hyvät eväät tulevia GIS-projekteja varten. Mielestäni kehityin koko ajan tasaista tahtia ja arvioisin perustaitojeni olevan hyvin hallussa. Tästä kevättä eteenpäin kohti uusia haasteita ja odottamaan tulevia Geoinformatiikan kursseja.
Lähteet:
Eurostat, 2016. Share of energy from renewable sources 2004-2016. Verkossa. Luettu 02.3.2018 Saatavilla: http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=nrg_ind_335a&lang=en
IEA, 2015. International Energy Agency, Romania: balances for 2010-2011. Verkossa. Luettu 16.3.2018. Saatavilla: http://www.iea.org/statistics/statisticssearch/report/?country=ROMANIA&product=balances&year=2011
Karhila, Heikki. Heikki Karhila’s blog 2018. Verkossa. Luettu 16.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/hkarhila/
6. Kurssikerta
Tätä kurssikertaa olin odottanut innolla, sillä aloitimme sen keräämällä itse dataa Epicollect -sovelluksen avulla. Tarkoitus oli käydä kymmenessä lähialueen paikassa ja antaa paikalle erilaisia arvioita viihtyvyyteen, kävelyyn ja oleskeluun liittyen. Ongelmaksi muodostui tosin Suomen sääolot sillä hetkellä, koska pakkanen paukkui todella kovaa, jolloin ulkona liikkui lähinnä meidän kurssikerran ihmiset ja masokistit. Joka tapauksessa saimme kerättyä datan ja visualisoimme sen QGIS:in Open Street Map -pluginin avulla. Huomioitavaa tässä mielestäni oli homman yksinkertaisuus. Toki valmista dataa on saatavilla paljon, mutta on hyvä osata tuottaa sitä myös itsekin.
Tämän jälkeen tarkastelimme Helsingin keskusta-alueen kortteleiden kaupallisuutta käyttäen hieman yllättävää työkalua, eli Google street view – toimintoa, jota pystyi käyttämään suoraan QGIS:sissä. Mitä mahdollisuuksia tämä voikaan tarjota! Valitsin korttelin ja pisteytin risteyksissä näkyvän kaupallisuuden liikkeiden määrän ja koon perusteella. Tämän jälkeen esitimme tiedon interpoloimalla, jolloin valitettavasti putosin hieman kärryiltä ja päädyin vain seuraamaan, kuinka toimintoa käytetään. Jälleen kerran olin tehnyt pienen mokan, joka sitten kostautui. Joka tapauksessa olin päättänyt vielä harjoitella tämän vaiheen kotona, joten sain hyvän tuntuman tekniikkaan.
Kuva 1: Vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 6,5 magnitudin järistykset
Sitten olikin vuorossa itsenäistehtävä, jossa tarkoitus oli tuottaa materiaalia, jota voi käyttää opettajan työssä. Päätin tarkastella maanjäristyksiä sekä tulivuoria maailmalla. Kuvissa 1-4 nähdään vuoden 1979 jälkeen havaittujen maanjäristysten sijainti sekä magnitudit maailmankartalla. Tarkoituksenani on havainnollistaa, kuinka voimakkaiden maanjäristysten määrä pienenee, kun asteikossa mennään korkeampiin arvoihin. Kuvassa 1 nähdään, että yli 6,5 Richterin järistyksiä on erittäin paljon kartalla. Kuvassa 2, jossa näytetään yli 7 magnitudin voimakkuudet, järistyksiä on vähemmän etenkin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Tyynenmeren saarivaltioissa.
Kuva 2: Vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 7,0 magnitudin järistykset
Kuva 3: Vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 7,5 magnitudin järistykset
Yli 7,5 magnitudin järistyksiä kuvassa 3 on jo huomattavasti vähemmän, kuin mitä pienempiä järistyksiä näkyi aiemmissa kuvissa. Viimeisessä maanjäristyksiä havainnollistavassa kuvassa 4 näkyy vain yli 8 magnitudin järistykset, joita on lukumäärällisesti niin vähän, että ne voidaan laskea suoraan kartalta. Toisin sanoen on erittäin merkittävää, mennäänkö voimakkuudessa 1 pykälän korkeampiin lukuarvoihin 6,5 vai 7,5 magnitudin kohdalla, sillä asteikko on logaritminen ja voimakkuus kasvaa 10-kertaiseksi jokaisella yksiköllä. Tähän ei aiheesta perehtymätön osaa välttämättä kiinnittää huomiota. Mietin, että olisin voinut esittää maanjäristyksiä hieman paremmin kartoillani, sillä pisteet menevät erittäin usein päällekkäin. Tähän ongelmaan olisi ollut yhtenä ratkaisuna ”Heat Map”, jota Miika Kastarinen käytti blogissaan (Miikakas’s Blog 2018). Toinen vaihtoehto mentelmälle olisi ehdottomasti ollut kurssikerralla opeteltu interpolointi. Toisaalta karttasarjani esittäminen animaationa, kuten Lia Vahtera blogissaan (Lian Blogi 2018) oli tehnyt, saattaisi olla visuaalisesti hyvä tekniikka.
Kuva 4: Vuoden 1979 jälkeen havaitut Vähintään 8,0 magnitudin järistykset
Ajattelin samaan teemaan tuoda toisen käyttötarkoituksen kartoilleni ja vertasin maanjäristysten sekä tulivuorten sijaintia kartalla kuvaan 5. Kartan tulivuoret ovat nykyisiä tai tiedettyjä historiallisia tulivuoria ja maanjäristykset ovat magnitudiltaan yli 7 yksikköä Richterin asteikolla. Huomasin karttaa tarkastellessani Ruotsissa sijaitsevan tulivuoren. Suomalaisena koin tietenkin kateutta länsinaapuriamme kohtaan, mutta onneksi Eveliina Sirola tarkentaa blogissaan (Girl vs. GIS 2018), että kyseessä on virhe koordinaateissa ja oikeasti tämän tulivuoren sijainti on Islannissa. Mikä helpotus. Esityksestä voi helposti havaita, että tulivuoret ja maanjäristykset tapahtuvat suurimmaksi osaksi samoissa paikoissa, eli Tyynenmeren tulirenkaan alueella sekä litosfäärilaattojen rajoilla. Olisi ollut hienoa saada jälkimmäisenä mainitun rajat näkyviin kartalle, kuten Kati Ilmonen (IKATI 2018) oli blogissaan tehnyt, mutten pikaisen etsinnän jälkeen löytänyt näitä. Ehkä pienenä korjauksena tekisin myös kartan merkeille muutoksen, jossa päällekkäiset ilmiöt erottuisivat paremmin. Tässä voitaisiin käyttää merkkien koon tai läpinäkyvyyden säätämistä.
Kuva 5: Maapallon tulivuoret sekä vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 7,0 magnitudin järistykset
Lähteet:
Ilmonen, Kati. IKATI 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/ikati/?p=86
Kastarinen, Miika. Miikakas’s Blog 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/miikakas/2018/02/27/gem-1-kurssikerta-6/
Sirola, Eveliina. Girl vs. GIS 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/evsirola/2018/02/26/kurssikerta-6-pakkassaassa-reippailua-ja-pedagogisia-karttasarjoja/
Vahtera, Lia. Lian Blogi 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/vahlia/2018/03/04/kurssikerta-vi/