Saavuin kolmannelle kurssikerralle virkeänä ja positiivisin mielin, vaikka edellisen kurssikerran harjoitukset olivat vieläkin synkkänä muistona mielessäni. Totesin kuitenkin jo ensimmäisen harjoituksen aikana, että hei, aika monet toiminnot qGis:llä sujuvat yhtäkkiä kuin vettä vaan! Lukuisat toistot olivat sittenkin tuottaneet tuloksia ja jääneet — ihmeellistä kyllä — mieleeni.
Kurssikerran ensimmäisessä harjoituksessa harjoittelimme ensimmäiseksi yhdistelemään aineiston metatietoa. Latasimme ohjelmaan Afrikan kartan, jossa kaikkien valtioiden erilliset alueet, kuten saaret, olivat erillisinä riveinä. Koska halusimme tutkia aluetta valtioittain, meidän täytyi siis yhdistää nämä alueet jonkin yhdistävän tiedon — tässä tapauksessa valtion nimen — avulla. Niinpä yhdistimme tiedot valtioittain, ja pääsimme jatkamaan harjoituksen toiseen vaiheeseen, jossa liitimme karttaan tiedostot Afrikan öljykentistä, timanttikaivoksista ja konflikteista.
Kuten Vivi Tarkka totesikin bloginsa kolmannessa tekstissä ”Haloo — Tulvariski”, luonnonvarojen ja konfliktien välillä on havaittavissa selkeä korrelaatio. Kiistat luonnonvaroista ovat yleinen konfliktien aiheuttaja ympäri maailmaa, mutta myös niiden aiheuttamat ympäristön muutokset ja ympäristöongelmat ovat osasyy konflikteihin, todetaan Ulkoministeriön uutisessa ”UNEP: Ympäristöongelmat ja konfliktit ruokkivat toisiaan” (29.05.2009). Lisäksi monet valtiot rahoittavat konflikteja juuri luonnonvaroista saamillaan rahoilla, jolloin konfliktit jatkuvat kauan tai niitä puhkeaa alueella useasti. Valitettavasti minulle kävi samoin kuin monelle muullekin kurssikerralla, eli karttani pohja katosi yhtäkkiä jonkin toiminnon jälkeen, joten minulla ei ole näyttää karttaa luonnonvarojen ja konfliktien korrelaatiosta alueella.
Toisessa harjoituksessa pyrimme tarkastelemaan Suomen tulvaindeksiä eri valuma-alueilla. Kokosimme kartan eri tasoista, kuten valuma-alueista, rantaviivasta, joista ja järvistä, ja koropleettikarttana esitetyn tulvaindeksin lisäksi karttaan lisättiin pylväsdiagrammit jokaiselle valuma-alueelle niiden suhteellisen järvisyyden perusteella. Valmiista kartasta (kuva 1) voimme huomata jo pelkästään vilkaisemalla, että valuma-alueiden järvisyys ja tulvaindeksi korreloivat keskenään.
Kuten Elli toteaakin kolmannessa blogitekstissään ”3. kurssikerta: Edistymistä ja suuria tunteita” (01.02.2018), tulvaherkkyydellä ja järvisyydellä on yhteys toisiinsa; mitä enemmän valuma-alueella on järviä, sitä vähemmän siellä on tulvia. Tämä johtuu siitä, että järvet varastoivat tehokkaasti vettä. Alueilla joilla puolestaan järviä ei ole, esimerkiksi kevätsateet ja lumen sulaminen aiheuttaa jokien tulvimisen keväisin. Kartasta voimme huomata, että alueellisesti tulvia on eniten Pohjanmaalla, Etelä- ja Lounais-Suomessa, toisin sanoen alueilla, joilla joet laskevat Itämereen.
Harjoitus tuntui ensimmäistä kertaa yllättävän helpolta, ja ymmärsin annetut ohjeet hyvin. En kuitenkaan muista enää tasan tarkkaan, miten toteutimme kaikki työvaiheet, joten saa nähdä, miten seuraavalla kurssikerralla pärjään!
Lähteet:
Viittaus blogiin Vivi; Haloo — Tulvariski (31.01.2018); https://blogs.helsinki.fi/vivitark/2018/01/31/haloo-tulvariski/ (Luettu 02.02.2018)
Ulkoministeriö; ”UNEP: Ympäristöongelmat ja konfliktit ruokkivat toisiaan” (29.05.2009); http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=165059 (Luettu 02.02.2018)
Viittaus blogiin Elkaelka’s adventures with Gis; 3. kurssikerta: Edistymistä ja suuria tunteita (01.02.2018): https://blogs.helsinki.fi/elkaelka/2018/02/01/3-kurssikerta-edistymista-ja-suuria-tunteita/ (Luettu 02.02.2018)