Tätä blogitekstiä kirjoittaessani alan jo olla väsynyt vuoden ensimmäiseen periodiin, joka on vasta puolessa välissä. Lisäksi alkaa kaduttaa, että otin periodiin kuusi kurssia: deadlinet alkavat uhkaavasti saavuttaa, ja erilaiset raportit, kirjoitelmat ja muut tekstit sekä qgis-työt kasaantuvat korkeaksi tehtäväpinoksi, josta ei edes tiedä mistä aloittaa. Lähdimme siis kurssikavereideni kanssa Tiedekulman sohville, jos vaikka innostuneita (tai vähemmän innostuneita) opiskelijoita täynnä oleva ilmapiiri auttaisi keskittymään edes hetken verran.
Neljännellä kurssikerralla tehtävänä oli tutustua ruututeemakartan luomiseen, ja pohjaksi kartalle annettiin erilaista väestötietoa sisältäviä aineistoja. Tutkimusalueena kartalla on pääkaupunkiseutu, ja päätin luoda ruututeemakartan alueen eläkeikäisten (yli 65-vuotiaiden), suhteellisista määristä 500 neliömetrin kokoisin ruuduin esitettynä (kuva 1).
Kuvassa 1 näyttäisi siltä, että 80-100% yhden 500 neliömetrin ruudusta asukkaita on yli 65-vuotiaita ympäri pääkaupunkiseutua. Tällaisia alueita on esimerkiksi Espoon länsi- ja keskiosissa, Vantaan länsi-, pohjois- ja kaakkoisosissa ja Itä-Helsingissä. Yksi alue, jossa asuu selkeästi paljon yli 65-vuotiaita, sijoittuu Itä-Helsingin ja Kaakkois-Vantaan rajalle.
Mielestäni ruutukartassa ei kannata aiheesta riippuen esittää absoluuttisia arvoja, sillä esimerkiksi pääkaupunkiseudun väestökartassa väestöä on eniten Helsingissä ja muissa väestökeskittymissä, jonka vuoksi myös vanhuksia on eniten näillä alueilla. Se ei kuitenkaan kerro sitä, millä alueilla on suhteellisesti eniten yli 65-vuotiaita, ja siitä syystä päätin tehdä kartan yli 65-vuotiaiden suhteellisesta sijoittumisesta alueelle. Jos kuitenkin ruutukartalla haluaisi esittää vaikkapa jonkin lintulajin levinneisyyttä, sen voisi mielestäni esittää absoluuttisilla arvoilla.
Ruututeemakartta on mielestäni luettavuudeltaan hyvä tapa esittää informaatiota, sillä sen avulla voidaan kuvata esimerkiksi joidenkin ilmiöiden klusteroitumista, esimerkiksi juuri eläkeläisten suhteellista määrää tietyillä alueilla. Kartan luettavuuteen vaikuttaa merkittävästi ruudun koko, sillä luonnollisesti kartta näyttäisi erilaiselta, jos olisin kuvannut valitsemaani aihetta esimerkiksi 1 neliökilometrin tai 5 neliökilometrin alueina. Valitsinkin ruudun kooksi juuri 500 neliömetriä, sillä mielestäni se sopii hyvin juuri tämän kokoiselle alueelle.
Pidän karttani ilmeestä muuten, mutta esimerkiksi legendassa virheenä on prosenttien esittäminen: Jos ensimmäisen värin kohdalla on prosentit 0-20, seuraavassa tulisi olla 21-40, ei 20-40%. Lisäksi huomasin turhan myöhään, että kuntien rajat olisi kannattanut asettaa päällimmäiseksi, sillä nyt järvet ja joet rikkovat kuntarajoja. Muutoin olen kyllä tyytyväinen väreihin ja muuhun visuaaliseen ilmeeseen!
Tiedekulman sohvilla kuitenkin huomasimme kurssikaverini Varpun kanssa, että samasta aiheesta (eli eläkeläisten suhteellisesta jakautumisesta pääkaupunkiseudulla) tekemämme kartat näyttivät hyvin erilaisilta. Pohdimme kuumeisesti syytä, ja tulimme lopputulokseen, että todennäköisesti molempien kartat olivat menneet niiden jossakin luomisvaiheessa pieleen, joten joudun odottelemaan seuraavaan viikkoon varmistaakseni, mikä meni pieleen. Sillä välin kannattaa käydä katsomassa Senni Luodon blogiteksti ”Kurssikerta 4; Ruudukoita ja vieraskielisten jakautumisen tarkastelua PK-seudulla”, jossa esitellään hyvin työvaiheita ja erilaisia lopputuloksia. Virheitä kuitenkin sattuu, ja pääsen toivon mukaan ensi viikolla lisäämään oikein tehdyn kartan blogiini. Sitä siis odotellessa! 🙂
Lähteet:
Viittaus blogiin Sennin blogi; Kurssikerta 4;Ruudukoita ja vieraskielisten jakautumisen tarkastelua PK-seudulla (07.02.2018) https://blogs.helsinki.fi/luotosen/2018/02/07/kurssikerta-4-ruudukoita-ja-vieraskielisten-jakautumisen-tarkastelua-pk-seudulla/ (Luettu: 08.02.2018)