Kurssikerta 5: Buffereita ja itsenäistä työskentelyä

Viides kurssikerta oli ehkä haasteellisin kurssikerta tähän asti koko yliopiston alkamisen jälkeen; en päässyt kummallekaan korvaavalle kurssikerralle päällekkäisten luentojen takia, joten jouduin alusta saakka selviytymään yksin annetuista tehtävistä pelkkien ohjeiden varassa. Huomasinkin, että suurin haaste oli selvittää erilaiset toiminnot ja laskutehtävät qGississä ensimmäistä kertaa ilman opastettua kurssikertaa, jossa olen vain voinut luoda kartat ja tehdä tehtävät seuraamalla yksityiskohtaisesti samojen tehtävien tekemistä ja kysymällä kurssikavereilta neuvoa tarpeen tullen. Uskonkin, että siitä syystä erilaiset toiminnot eivät olleet jääneet muistiini, ja jouduin käyttämään tehtävien tekemiseen aikaa enemmän kuin olisin ikinä uskonut.

Itsenäistehtävissä tutkimme muun muassa Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien aiheuttamaa lentomelua buffereiden eli puskurivyöhykkeiden avulla. Bufferin luominen on oiva tapa analysoida sen sisä- tai ulkopuolelle jäävää aineistoa muusta aineistosta erikseen, ja sen luomista varten olevaa työkalua olikin helppo käyttää. Ongelmia tehtävässä aiheuttikin lähinnä oikeiden valintatyökalujen käyttö, mikä lopulta useiden kokeilujen ja pohdintojen jälkeen onnistui (kuva 1). Esimerkiksi Malmin lentokenttään liittyvässä lisätehtävässä tuli pohtia asuntojen ikää ja niissä asuvien asukkaiden määrää 1 kilometrin säteellä lentokentästä, mikä vaati erilaisia valintoja ja laskutoimituksia. Lentokenttää käsittelevien tehtävien vastaukset kirjoitin erikseen  taulukkoon 1  ja vastauksista voin huomata, että lentomelu on molempien lentokenttien läheisyydessä suuri haitta monelle henkilölle. Kuten Tuuli Lahinkin pohtii blogissaan, syitä lentomelun yleistymiselle ovat juurikin esimerkiksi kaupungistuminen ja lentoliikenteen vilkastuminen matkailun yleistyessä entisestään. Haittoja tulisikin pyrkiä vähentämään keskittämällä rakentamista kauemmas lentokentistä.

Kuva 1. Valintojen tekemistä pisteaineistosta puskurivyöhykkeiden avulla.

Toinen itsenäistehtävä olikin lähinnä nopea kertaus ensimmäisestä, sillä siinäkin luotiin buffereita, joiden sisälle jääviä aineistoja analysoitiin ja laskettiin. Tarkastelun kohteena oli tässä tehtävässä asukkaat 500 metrin säteellä pääkaupunkiseudun juna- ja metroasemista, ja kuten taulukon 1 vastausten viimeisestä kohdasta voi huomata, erityisesti työikäinen väestö suosii asumista juna- ja metroasemien läheisyydessä. Pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen käyttö työmatkoihin onkin hyvin yleistä, mikä selittää asumisen asemien läheisyydessä. Viimeisen pakollisen itsenäistehtävän vastaukset ovat taulukossa 2.

Kaksi ensimmäistä itsenäistehtävää veivät yhteensä huomattavan paljon aikaa, mutta toisaalta huomasin oppineeni käyttämään tiettyjä toimintoja täysin itsenäisesti ja paljon nopeammin, kuin alussa niitä käytin. Seuraava itsenäistehtävä sujuikin paljon nopeammin, kun ymmärsin, mitä toimintoja missäkin vaiheessa kannattaa käyttää. Myös edellisten kurssikertojen asioita tuli kerrattua. Valitsin vielä viimeiseksi itsenäistehtäväksi tehtävän 4, jossa piti tarkastella uima-altaiden ja saunojen määriä ja sijaintia pääkaupunkiseudulla. Kirjasin tehtävänannon kysymysten vastaukset taulukkoon 3, ja loin sekä koropleettikartan, että pylväsdiagrammikartan pääkaupunkiseudulla olevien uima-altaiden määristä (kuva 2 ja 3). Täytyy tässä vaiheessa myöntää, etten aluksi onnistunut luomaan karttaa, jossa kuvaisin uima-altaiden määrää diagrammilla, joten yritin korvata kartan koropleettikartalla. Muistin kuitenkin, että kolmannella kurssikerrallahan juuri teimme koropleetti- ja teemakartan yhdistelmän, joten kävin kurkkaamassa kyseiset ohjeet läpi ja onnistuin tehtävässä. Lopputuloksesta jäikin uupumaan ainoastaan uima-altaiden määrien luvut teksteinä, mutta muuten olen tyytyväinen (ja vielä ainakin toistaiseksi hengissä).

Kuva 2. Koropleettikartta uima-altaiden määrästä pääkaupunkiseudulla kaupunginosittain.
Kuva 3. Teemakartta uima-altaiden määrästä pääkaupunkiseudulla kaupunginosittain.

Aluksi niin tuiki tuntematon qGis on tähän mennessä aiheuttanut niin onnistumisen tunteita kuin hermoromahduksiakin, mutta itsenäisten tehtävien tekeminen opetti paljon enemmän kuin mikään muu kurssikerta – ainakin siten, että erilaiset toiminnot jäävät mieleen paremmin ja toivottavasti pysyvämminkin. Parhaiten luonnistuu tällä hetkellä luonnollisesti bufferit ja valintojen tekeminen niiden perusteella, niitä kun on ihan ”muutama” tunti muutaman viikon sisällä tehty… Suurimpana heikkouksena ohjelman käytössä on tehtävät, joissa täytyy itse päätellä, miten saan laskettua halutun luvun, sillä matikkaa viimeksi lukiossa laskeneena laskutoimitukset eivät ole enää ihan päällimmäisenä mielessä. Mutta kuten Emmikin bloginsa viidennessä tekstissä toteaa, tekemällä oppii, ja positiivisin sekä väsynein fiiliksin uskon (tai ainakin toivon) olevani nyt edes hieman parempi paikkatieto-osaaja.

Lähteet:

Viittaus Tuuli Lahinin blogiin Gislove; Kerta 5: Itsenäistehtävät ovat liikaa QGIS:lle. (19.02.2018)
https://blogs.helsinki.fi/lahintuu/2018/02/19/kerta-5-itsenaistehtavat-ovat-liikaa-qgislle/
(Luettu 25.2.2018)

Tekniikkatalous. Suomalaisen työmatkaan kuluu 23 minuuttia. (09.01.2013)
https://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/2013-01-09/Suomalaisen-työmatkaan-kuluu-23-minuuttia-3312219.html
(Luettu 25.2.2018)

Viittaus Emmi Hagelbergin blogiin Emmin blogi; Viides kurssikerta: bufferointia ja taulukoiden laadintaa. (20.02.2018)
https://blogs.helsinki.fi/hagemmi/2018/02/20/viides-kurssikerta-bufferointia-ja-taulukoiden-laadintaa/
(Luettu 25.2.2018)

Muokattu 25.2.2018 klo 21:55

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *